Ladataan...

Panokseni päivän kuumimpaan puheenaiheeseen eli kylmään säähän: tämä kesä se vain pilailee kustannuksellamme.

Tai sitten tämä on pakollinen sekoilu ennen jotain suurta.

Vähän niinkuin morsian, joka on suunnitellut vuoden täydellisiä häitä mutta edellisenä iltana alkaa kärsiä pupusta pöksyissä, jättää kaiken, lähtee liftaamaan Norjaan ja puolessa välissä matkaa tajuaa, että mitäs mää nyt höpsin, kääntyy takaisin, kävelee alttarille ja elää onnellisena loppuelämänsä.

Ehkä kesäkin on vain hetkeksi mennyt tolaltaan ja on nyt matkalla kohti Norjaa (jos joku asuu Norjassa, voitteko raportoida - onko näkynyt?).

On vain ajan kysymys, milloin se kääntyy kannoillaan ja tulee takaisin luoksemme. Odotetaan kärsivällisinä. Luotetaan. 

 

Joo, luottamusharjoitus, ajattelen nytkin kun pakkaan bikinejä laukkuun samalla kun ystävältäni tulee tekstiviesti: Maarianhaminassa on +8! Saaristolaisvillapaidat mukaan!

Mutta tiedättekös mitä olen huomannut luottamuksesta ja optimismista ylipäätään? Vaikka Maarianhaminassa ei odottaisikaan yllätysbikinisää tai vaikka toukokuun helteet jäisivät kesän ainoiksi, aika usein luottamus itsessään on jo se palkinto. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Juuri nyt kiinnostaa: kukkivat puut ja pensaat ja provencelainen roseeviini, joka on maultaan kevyttä ja väriltään kalpeaa.

Tällä hetkellä tunnen vetoa juuri sellaisiin sävyinin (ja asioihin) - hillittyihin, jotka antavat tilaa vain olla ja hengittää. Koko syksyn ja talven kaipasin meteliä ja räikeitä värejä, riekkumista, rokkia ja remakkaa naurua. Hauskaa huomata, miten elämä kulkee sykleissä.

Ja vielä hauskempaa huomata, että vihdoin tajuaa ja hyväksyy, että niin se on. Ei tarvitse päättää mitä mieltä on halloumijuustosta tai pinkeistä kukista tai vuokra-asumisesta tai ihmissuhteista koko loppuelämäkseen. Nyt tuntuu tältä, ja nyt on hyvä.

Vuoden päästä tuntuu ehkä erilaiselta, ja todennäköisesti vuoden päästäkin on ihan yhtä hyvä.

Luin Anna Gavaldan pienoisromaanin Karkumatka. Hurmaava pieni tarina aikuistumisesta. Ja juuri sopivan kevyt - kirjan lukee vaikkapa junamatkalla tai yhden rantapäivän aikana. Tosin tämänhetkinen sää ei taida juuri puhua rantapäivien puolesta, mutta kirja sopii hyvin myös teekupin kyytipojaksi sohvalle.

Äidin pihalla omenapuut ovat upeassa kukassa. Helsingissä kävellessäni olen koettanut bongailla, joko syreenit kukkivat, koska ymmärrän vihdoin. Mutta en ole törmännyt niihin. Missä keskustan lähellä on syreenipuistoja?

Kaunista keskiviikkoa!

Share

Ladataan...

Yhteistyössä Fresita

Tässäpä tulee se booliohje kesän juhliin, jonka lupasin aikaisemmin, mutta joka jäi sairaslomani vuoksi postailematta.

Mansikkaa, kurkkua, sitruunaa ja minttua - sehän on kesä lasissa!

En itse tykkää supermakeista booleista, joista jää tahmainen olo hampaisiin ja äitelä fiilis varsinkin kesäkuumalla. Minusta hyvä nyrkkisääntö boolille on se, että jos alkoholi itsessään on makeaa, mikserinä kannattaa käyttää soodaa tai kivennäisvettä. Jos taas mikserinä haluaa käyttää mehua tai limpparia, kannattaa alkoholina olla kuivaa viiniä tai kirkasta.

Jos booliin tulee runsaasti likööriä tai makeaa viiniä ja lisäksi vielä sokeripitoinen mikseri, seilataan jo melko hunajaisilla vesillä. Supermakeasta boolista tulee herkästi huono olo ja lisäksi ne eivät yleensä sovi yhteen suolaisten tarjottavien kanssa.


Toinen sääntö, jota itse noudatan on se, että boolista ei kannata tehdä kovin vahvaa. Minusta hyvä vahvuus boolille on 5-7 %. Hyvät bileet menevät äkkiä pilalle, jos joukko nestehukkaisia kesävieraita huitaisee tyhjään mahaan pari lasia tujakkaa boolia tietämättä yhtään kuinka vahvaa juomaa juovat. 

Alkon nettisivuilla on aivan nerokas laskuri, jolla voi laskea boolin alkoholipitoisuuden. Käytän sitä aina ennen bileitä ja jos näyttää, että iloliemestäni on tulossa liian tujua, lisään mikseriä. Tässä kannattaa taas olla tarkkana makeuden kanssa - jos boolista uhkaa tulla laimeana liian makeaa, lisää kivennäisvettä limpparin tai mehun lisäksi.

Kolmas hyvä booliniksi on se, että jääpaloja ei ikinä kannata laittaa lillumaan boolikulhoon, jonne ne sulavat äkkiä ja vetistävät koko boolin. Itse haen yleensä bileisiin kaupasta tai Mäkkäristä ison pussillisen jäitä, jotka laitan suureen kulhoon kauhan kanssa tarjolle. '

Jos et voi tarjoilla jäitä erillisestä astiasta, jäädytä mieluummin vaikka leipävuokaa käyttäen iso jääharkko, joka sulaa boolimaljaan pieniä jääpaloja hitaammin. 

Tähän booliin halusin nimenomaan raikkaita ainesosia vastapainoksi Fresitan mansikkaiselle makeudelle. Kurkkua, sitruunaa, minttua ja kivennäisvettä - lopputuloksena kesäisen raikas booli mansikoiden ystäville.

Kiinnostuin viinimaahantuojan kevättastingissa uudesta kurkkulikööristä ja riehaannuimme baarimestarin kanssa testailemaan sitä Fresitan kanssa. Kombo toimi yhtä hyvin kuin kurkku ja mansikka toimivat kesäisessä salaatissa (eli hyvin), joten siitä se ajatus sitten lähti...

Kesäinen mansikka-kurkkubooli (1,5 litraa)

1 pullo Fresitaa

1 1/2 dl kurkkulikööriä (de Kuyper)

1 sitruunan mehu puristettuna

n. 5 dl kivennäisvettä

siivutettua kurkkua

siivutettua sitruunaa

tuoretta minttua

tarjoiluun jäitä

 

(halutessasi: siivutettuja mansikoita)

 

Viilennä kaikki ainesosat hyvin. Kaada isoon kannuun Fresita, likööri, sitruunamehu ja kivennäisvesi. Sekoita varovasti. Testaa makeus ja lisää halutessasi sitruunaa tai kivennäisvettä. Lisää joukkoon kurkku- ja sitruunasiivut sekä tuore minttu. Halutessasi voit lisätä myös siivutettuja mansikoita. Tarjoile jäiden kanssa (tämä booli kannattaa ehdottomasti tarjoilla jääkylmänä!).

 

Tästä satsista tulee 12 viinilasillista (à 12 cl) tai 15 kuohuviinilasillista (à 10 cl) boolia.

 

Share

Pages