Ladataan...

Olemme koko kesän suunnitelleet reissua Hietsun kirppikselle myymään, mutta hirvee homma ja hirvee ryysis. Äsken aikaansaava ystäväni ja Fashion-kirppiksen äiti Hanna ilmoitti, että järjestämme Fashion-kirppiksen miniversion huomenna. Selevä!

Myymässä minä, Gullichsenin Hanna ja Harasekin Stella. Tuon paikalle pari kassia vääränkokoisia vaatteita ja kenkiä, esimerkiksi nuo kuvan ihanat tossut, joissa olin ajatellut liihotella koko kesän, mutta jotka osoittautuivatkin yhden käyttökerran jälkeen ihan liian kaposiksi.

Osoite Jääkärinkatu 3, katutaso - varmaan levittäydymme kadulle saakka.

Klo 15-18, käteistä mukaan.

Nähdään!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lautasistani kysytään joka kerta, kun ne vilahtavat blogissa tai Instagramissa. (Mitä tapahtuukin usein, sillä käytän niitä joka päivä.)

Näiden kippojen ja kuppien takana on turkulainen keramiikkapaja Terraviiva, jonka löydät Kaskenkadulta.

Tuotteet valmistetaan käsin paikan päällä myymälän takaosassa sijaitsevassa pajassa. Käyn Terraviivassa jokaisella Turun-reissullani, koska olen tosi inspiroitunut ja onnellinen siitä, että joku voi elättää itsensä tämäntyyppisellä työllä. Läheskään kaikki putiikissa ei vastaa omaa tyyliäni, mutta olen tehnyt sieltä pikku hiljaa kuppi kerrallaan ihan mahtavia löytöjä.

Minusta on ihanaa, että jokainen käsityöläiseltä tai pienyrittäjältä ostamani juttu on paitsi kiva esine minulle, myös mukana rahoittamassa sitä, että joku muu saa tehdä työkseen jotain, josta on kenties aina haaveillut. Tai jossa on tosi hyvä. 

Kannustan kaikkia piipahtamaan rohkeasti pikkuputiikkeihin, työpajoihin ja pienyrittäjien liikkeisiin. Moni vähän pelkää niitä, koska ajattelee, että niissä on ihan hirveän kallista, mutta saatat yllättyä. Esimerkiksi Terraviivan käsintehdyt astiat eivät ole sen kalliimpia kuin monien tunnettujen tavaratalomerkkien (itse asiassa jopa edullisempia). 

Ostaisin mielelläni vaikka kaikki tavarani juuri tällaisilta tekijöiltä, jos ne vain useammin vastaisivat omaa makuani ja tyyliäni. Onneksi etsivä löytää ja uteliaalla käy tuuri. Hankin mieluummin tavaran sieltä, toisen täältä ja kartoitan kotini varustelua pikku hiljaa.

(Tällä hetkellä etsin epäaktiivisen aktiivisesti isoja ruokalautasia, kahvikuppeja, lasista kaadinta ja hedelmävatia.)

Näissä käsintehdyissä astioissa on sellainen hassu puoli, että kaikki tehdasvalmisteiset astiani ovat alkaneet niiden rinnalla tuntua tylsiltä ja hengettömiltä. Olen sitä mieltä, että tehdasvalmisteista sarjatuotantoakin voi tehdä sielukkaasti tai ei-sielukkaasti, mutta käsintehdyissä on aina oma taikansa. 

Kutsukaa vain hipiksi, mutta kyllä se on niin, että jokaiseen käsin muovailtuun kupposeen, kirjailtuun kankaaseen tai leivottuun leipään siirtyy pienen pieni palanen jotain - onko se sitten tekijän henki, sielu tai yksinkertaisesti rakkautta, sitä en tiedä. Mutta jotain niissä on. 

Eroa koneen tekemään ei huomaa, sen tuntee.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Paatuneinkin optimisti - tai ainakin tämä nimenomainen paatunut optimisti - päätyy toisinaan ajattelemaan, että mitä järkeä. Mitä järkeä missään.

Asiat, joiden pitäisi olla helppoja ja ilostuttavia, joiden pitäisi soljua eteenpäin itsestään, tuntuvatkin epätoivoiselta taistelulta. Tuntuu, että ihan kaikessa on - ystäväni lempifraasia mukaillakseni - hirvee homma.

Mutta paatuneessa optimismissa on se jännä puoli, että vaikka kuinka yrittää vajota synkkyyteen, jostain puskee aina jotain, jonka kauneutta ja hyvyyttä ei voi olla näkemättä. 

Kuminauhaakaan ei voi venyttää loputtomiin ennen kuin se joko napsahtaa tai singahtaa entistä kovemmalla vauhdilla vastakkaiseen suuntaan. Ja napsahtaminen, luovuttaminen - sehän ei kuulu tapoihin, jos sydämeen on pysyvästi muuttanut lapsellinen usko tulevaisuuteen. Joten ainoa vaihtoehto on pärähtää synkkyydestä kohti jotain kirkkaampaa. Pläts!

Tänään mietin, että niin kauan kuin lähikaupassa on Limbun tuoreita skonsseja, niin kauan on ainakin yksi syy herätä uuteen päivään.

Ja yksikin syy, sehän riittää.

Share
Ladataan...

Pages