Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Uuteen kotiini ei ole tulossa merkittäviä remppoja (tai siis niinhän minä nyt sanon...), mutta lattian suhteen jottai tarttis tehrä.

Isäni ehdotti parkettia, ja ensireaktioni oli BLAAAAAAAAH. Olin nimittäin jo maalannut mielessäni kuvan siitä, kuinka tepastelen sunnuntaiaamuisin silkkiaamutakkiin kietoutuneena keittämään kahvia lautalattian natistessa alpakkasukkien alla, samalla kun keittiöön on ilmestynyt tyhjästä kaksi vastaleivottua skonssia ja lautasellinen valmiiksi pilkottuja hedelmiä. (Mielikuvassani olen myös läpi vuoden ruskettunut ja puhun sujuvaa ranskaa.)  

Asunnossa on vanha lakattu lautalattia, periaatteessa ihana, mutta lattia on ympäriinsä paikkailtu ja männylle ominaisesti se on ei-niin-ihanan väriseksi kellastunut. Ykkössuunnitelmani oli hioa lattia ja lakata se tummaksi, mutta lattian kunnosta johtuen se ei välttämättä ole mahdollinen tai ainakaan fiksu ratkaisu.

Eksyin netissä haahuillessani belgialaisen parkettivalmistajan Cabuy Didierin sivuille ja leukani loksahti puoli metriä. Jos parkettilattia voi näyttää tältä niin olen valmis antamaan sille mahdollisuuden.

Lattian tilaaminen ulkomailta kuulostaa logistiselta painajaiselta ja älyttömältä ihan jo siksikin, että Suomessa on metsät puita täynnä. Toistaiseksi en ole ollut suomalaisten parkettifirmojen sivuilla surffaillessani ihan yhtä vakuuttunut, mutta ehkä tässä on taas kerran kyse suomalaisten firmojen surullisenkuuluisasta kyvyttömyydestä stailata tuotteensa haluttavasti :) 

Parketti siis tällä hetkellä vahvoilla lattiaratkaisuksi, mutta katsotaan miten käy. Avaimet saan viimeistään kahden viikon päästä - JÄNNÄÄ!

Kuvat Cabuy Didier

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

En juurikaan koskaan lue dekkareita. En oikeastaan tiedä edes miksi en, pitäisiköhän? Onko hyviä suosituksia? Ei mitään kidutusraiskausmässäilyä, kiitos, mutta kaikelle muulle olen avoin.

Kåre Halldénin Samppanjaruhtinas oli kuitenkin joulunajan kirjani tarkoitukseen nimeltä "luen peiton alla makoillen ennen kuin nousen sängystä" (eikö joululoma keksitty juuri tätä tarkoitusta varten?).

Tähän dekkariin minunkin oli pakko tarttua, koska kirja sijoittuu Champagneen samppanjatilojen kuplivaan maailmaan. Ja lisäksi onhan siinä tuollainen joulunpunainen kansi.

Samppanjaruhtinas alkaa kun ruotsalainen Harald on turistina samppanjatilalla ja todistaa kuuluisan kellarimestarin viimeiset minuutit. Kirja on vähän hupsu (on salaperäinen nainen, sukuriitoja, filmitähti ja tietysti pari natsia), ja dekkarina edustaa ehdottomasti vanhaa koulukuntaa eikä suinkaan sitä (inho)realismia, josta pohjoismaiset rikoskirjailijat ovat nykyään kuuluisia.

Viihdyttävä pläjäys, joka saa haaveilemaan kiertomatkasta Champagneen ja ehkä tarjoaa monille jotain uutta tietoakin tästä kuplivasta aiheesta.

Suosittelen sopivan helpoksi iltalukemiseksi, junamatkalle tai lennolle. Mutta kannattaa varata pikkolo-pullo kuohujuomaa matkaevääksi, samppanjahammasta alkaa meinaans tätä lukiessa kolottaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Hyvää joulua, rakkaat ystävät!

Minä pitäydyn alkuperäisessä suunnitelmassani, eli jätän minikuuseni talovahdin hoiviin ja pakenen joulua kaupungin vilinään.

Mutta sitä ennen viesti yhdestä kaikkien aikojen ihanimmasta jouluelokuvasta (ne loput yhdeksän voit tsekata täältä), Markilta ja multa sulle:

Kiitos lukijat tästä vuodesta!

Toivon ihan koko sydämestäni, että joulunne on täynnä rentoutumista ja naurua, saatte vatsat täyteen hyvää ruokaa, lahjapaketeista paljastuu vain mieluisia asioita ja että kukaan taloudessanne ei imuroi Samu Sirkan joulutervehdyksen aikana.

Mutta vaikka ulkoiset puitteet menisivätkin ihan pipariksi, Katri Helena sen tietää: itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. Sen löytymistä toivon teille kaikille!

(Ja tietysti vähän suklaata.)

Share
Ladataan...

Pages