Ladataan...

Juhlin synttäreitäni tänä vuonna varsin matalalla profiililla, mutten sentään niin matalalla etten olisi kehitellyt päivää varten omaa cocktailia. (Tämä on mielestäni onnistuneiden kemujen tärkeimpiä oivalluksia: en edes yritä tehdä cocktaileja monikossa vaan päätän aina yhden "päivän cocktailin" joita fiksaan illan mittaan kaikille halukkaille. Ei-halukkaat saavat juoda valkkaria tai purra kynsiään.)

Greippimehulla maustettu gin&tonic sopii meille, joiden suupielet eivät käänny kitkeristä mauista ruttuun vaan tyytyväiseen ja onnelliseen hymyyn. Ei siis drinkki ihan kaikkien makuun.

Verigreippi tuo klassiseen g&t:hen aavistuksen hedelmäisyyttä ja raikkautta, mutta mikä tärkeintä se tekee siitä hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen värisen. Ja tuo sen tiukasti sesonkiin kiinni - paras sitruskausi alkaa nyt ja kestää koko talven. 

Käytä ehdottomasti tähän drinkkiin tuorepuristettua verigreippiä. Greipit ovat niin mehuisia että muutamalla greipillä teet drinkit jo isommallekin joukolle. Makuun vaikuttaa tietysti myös tonic-vesi, jotka ovat merkistä riippuen ihan eri makuisia. Omat suosikkini ovat Fever Tree ja Fentimans.

Verigreippi gin&tonic (yksi annos)

4 cl giniä
4 cl tuorepuristettua verigreippimehua
10 cl tonic-vettä (tai maun mukaan)
reilusti jäitä
verigreippisiivu

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Haluaisin kovasti olla ihminen, joka pystyy taistelemaan joulukuun harmautta vastaan väreillä. Viime talvena yritinkin olla se ihminen. Ostin aniliininpunaisen neuleen ja vaaleansiniset housut. Eihän siitä mitään tullut.

Näinä aikoina kotoisin olo on harmaassa neuleessa, minkäs teet. Toivon, että todelliset värini paistavat läpi, kuten siinä Cyndi Lauperin kappaleessa lauletaan. 

Tämänhetkisten asujeni ainoa väriläikkä on tuo laukku - punaviinin värinen, tuskin sattumaa. 

Takki Samuji - Neule COS - nahkahame H&M - kengät A.P.C. - laukku Zara

Nämä A.P.C.:n kengät löysin toissa viikonloppuna Fashion-kirppikseltä - kuten löysin muuten pari vuotta sitten tuon Samujin takinkin. Edelleen kovassa käytössä ja mainiossa kunnossa,  siitäkin huolimatta että takin edellinen omistaja paljasti minulle juuri pesseensä sitä pesukoneessa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Muuttaessani Helsinkiin ajattelin, että piipahtelisin tasaisin väliajoin Tallinnaan. Matka kestää vain vähän pidempään kuin Tampereelle, mutta maksaa vähemmän (voi VR...). Ja Tallinnassahan on vaikka mitä - kaunis vanhakaupunki, ihania ravintoloita, edullisia kauneushoitoloita ja se kiistaton bonus, että se sijaitsee ulkomailla.

Mutta tässä se taas nähdään - Helsinki-vuoteni ensimmäinen Tallinnan-reissu tapahtui marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun kaksi hurmaavaa daamia kutsuivat minut mukaansa pikkujoulumatkalle.

Huristelimme suoraan satamasta Telliskivin kadulle ja Bistroo Kukeken brunssille. (Suosittelen: tilaamaan munakkaan ja lettuja sekä tarkkailemaan ravintolan sisustusrekvisiittaa - Kukeke tarkoittaa viroksi kukkoa ja sanotaanko, että nimeen on suhtauduttu tilaa sisustettaessa äärimmäisellä vakavuudella, tai pikemminkin ehkä sen puutteella.)

Kukeke sijaitsee vastapäätä Telliskivi loomelinnakia, josta puolestaan löytyi monia kivoja pieniä sisustus- ja käsityökauppoja sekä aika kiva kahvila.

Tallinnassa oli jo lunta ja muutenkin ihan erilainen tunnelma kuin Helsingissä. Vanhankaupungin oli vallannut joulutori ja kahviloissa soivat joululaulut.

Huomasin, että minuunkin alkoi salakavalasti hiipiä pienenpieni joulutunnelma, vaikka olin kuvitellut tämä vuonna skippaavani jouluhommat. No, ihminen voi luulla kaikenlaista, mutta moni on vastustuskyvytön pakkasessa höyryävien glögimukien, hiuksiin hissuksiin satelevien lumihiutaleiden ja kaikkialla tuoksuvien piparkakkujen edessä.

Lauantai Tallinnassa oli ensimmäinen oikea talvipäivä tälle vuodelle. Olin jo unohtanut millaista se on, kävellä hartiat korvissa hytisten paikasta toiseen, haudata kohmeinen nenä kaulahuiviin ja liukastella lumisissa portaissa.

Ja toisaalta, miten ihanalta tuntuu livahtaa kaiken tuon edellämainitun jälkeen kahvilaan ja tilata kuuma juoma ja pala kakkua...

Pakkasta pakoon kaipaaville voin suositella esimerkiksi vanhassakaupungissa sijaitsevaa Must Puudelia, joka on samaan aikaan kahvila, ravintola ja baari.

Taas kerran jäin toivomaan, että olisipa ollut enemmän aikaa. Tallinnassa on kokoonsa nähden todella paljon kiinnostavan näköisiä kahviloita, ravintoloita ja baareja, joissa kaikissa on tunnelmaa ja tunnetta - ja suomalaisittain uskomattoman edullista. Näistä moni on itselleni vielä täysin tuntematon, sillä olen viimeksi ollut ajan kanssa Tallinnassa monta vuotta sitten ja silloin tilanne oli vielä aivan erilainen.

Oli tosi kiva huomata, että persoonallisia, laadukkaita ja tunnelmallisia paikkoja on alkanut putkahdella myös vanhankaupungin keskittymään, joten aina ei suinkaan tarvitse huristella Kalamajaan saakka löytääkseen jotain ihanaa. Ensi kerralla jään yöksi ja varaan aikaa ainakin kahdelle aamupalalle, kahdelle lounaalle, kahdelle illalliselle ja parille drinkille!

... tietenkään unohtamatta pakollista visiittiä ilusalongiin.

Kiitos ihana Tallinna, onneksi muistin jälleen olemassaolosi. Pian nähdään uudestaan - nyt kun taas muistan miten kivaa Suomenlahden toisella puolella on, en odottele seuraavaa reissua näin pitkään!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Harmaa marraskuun perjantai täyttyikin yhtäkkiä valosta ja kaikista sateenkaaren väreistä. 

Ihmisten riemua on ihana seurata. Ja riemua tunnen minäkin, uutisten ja kaikkien ihmisten puolesta, mutta myös henkilökohtaisemmasta syystä: jos nimittäin koskaan epäilin, niin tällaisena päivänä on mahdotonta olla uskomatta rakkauteen. 

I'm a believer.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Loppuvuoden kiihkein skumppakausi on startannut. Pikkujouluista itsenäisyyspäivän ja uudenvuoden kautta blinijuhliin, kaikkialta kuuluu poks!

Mutta oletko koskaan ajatellut, miten ja mistä kuplat lasiisi tulevat?

Yksi syksyn hauskimmista työreissuista oli käynti Bernard Massardin tilalla Luxemburgissa.

Jos sinulle koskaan tarjoutuu tilaisuus vierailla perinteikkäällä kuohuviinitilalla, suosittelen lämpimästi - kuohuviinin tuotanto perinteisin metodein on aivan älyttömän kiehtova prosessi. Sen nähtyään viini maistuu vieläkin paremmalta kun ymmärtää, miten monen tekijän, työvaiheen ja nerokkaan keksinnön takana on se, että minä saan kilistellä pikkujouluissa kuplajuomalla.

Koko homma alkaa tietysti täältä, viiniviljelmiltä. Luxemburgissa rypäleitä viljellään Moselin upeissa maisemissa: mutkittelevaa jokea reunustavat viinitarhojen tilkuttamat rinteet ja idylliset pikkukylät.

Traktoreita, kumppareita ja mutaa puoleensääreen asti - vain pienenpieni osa viinibisneksestä on silkkaa glamouria. Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi maataloustuote. Näissä kuvissa korjataan talteen Rieslingiä.

Tiedättekö sen sinnikkään huhun, että viiniin käytettävät viinirypäleet maistuisivat pahalta? No ei ole totta, ainakaan Rieslingin kohdalla. Bernard Massardin vuosikerta 2014 oli uhan alla, sillä en meinannut osata lopettaa kuormasta syömistä.

Tilan isäntä tarkastamassa tiluksia.

Sadonkorjuutaulukko.

Kuohuviinin valmistus alkaa kuten minkä tahansa viinin: ensin rypälemehu puristetaan ja käytetään viiniksi. Useat perinteikkäät kuohuviinit kuten samppanjat ja crémantit sisältävät yleensä sekä valkoisista että punaisista rypäleistä puristettua mehua - punaisista rypäleistä on mahdollista tehdä valkoviiniä, sillä punaviini saa värinsä ainoastaan rypäleiden kuorista.

Puristamolla skoolasimme päivän saaliilla eli tuorepuristetulla rypälemehulla, joka onkin muuten freesiä tavaraa - parhaan maun varmistamiseksi rypäleet puristetaan hyvin nopeasti keräämisen jälkeen. 

Viini voidaan saada kuplimaan monella eri tavalla. Jotta viiniin saadaan kuplia, se täytyy käyttää kaksi kertaa, ensin rypälemehusta viiniksi ja lopulta viinistä kuplivaksi viiniksi.

Nykymaailmassa yleisin on charmat-metodi, jolla tehdään esimerkiksi proseccot. Tässä metodissa viini käytetään toisen kerran suurissa tankeissa, ja kuplat syntyvät tämän toisen käymisen aikana.

Halvin tapa valmistaa kuoharia on jättää toinen käyminen väliin ja lisätä viiniin hiilihappoa, siis ihan kuin limpparia tehtäessä. Arvasittekin jo ehkä, että tällä tavalla valmistetut kuoharit eivät yleensä ole niitä upeimpia elämyksiä.

Kolmas tapa ja yleisesti parhaana pidetty on perinteinen metodi, jota kutsutaan myös nimillä samppanjametodi ja klassinen metodi. Tämä metodi on työläin, kallein ja hitain, mutta tästä huolimatta perinteisellä metodilla tehdään myös paljon kohtuuhintaisia, jopa edullisia kuohuviinejä. Kuoharit ovatkin sellainen tuoteryhmä, jossa samassa hintaluokassa voi pyöriä kaikkea hiilihapotetusta valkkarista hyvinkin pieteetillä tehtyihin viineihin. 

Uuden maailman viineissä mainitaan yleensä etiketissä, jos viini on valmistettu perinteisellä metodilla. Eurooppalaisista viineistä esimerkiksi samppanjat, crémantit, franciacortat ja cavat ovat aina valmistettu tällä metodilla. 

Perinteisessä metodissa viinin toinen käyminen tapahtuu suoraan pulloissa. Viiniin lisätään hiivaa ja sokeria ja pullot suljetaan kruunukorkilla. Hiivan syödessä sokeria alkaa vapautua hiilidioksidia, jolloin pulloon muodostuu melkoinen paine ja me saamme lopulliseen tuotteeseen ne kuplat, joita niin rakastamme.

Viini hengailee ja kehittyy pulloissa vajaasta vuodesta useaan vuoteen riippuen siitä, millainen lopputulos halutaan.

Tanssituskoneet.

Käymisessä viiniin muodostuu sakkaa, josta halutaan tietysti eroon. Jotta sakka saadaan tasaisesti keskittymään pullon kaulaan, pulloja tanssitetaan eli pullot asetetaan 45 asteen kulmaan ja niitä käännetään kerran päivässä aavistuksen verran oikealle ja vasemmalle. Tarkkaa hommaa!

Ja kuvitelkaa, että ennen tämä tehtiin käsin. Voin vain kuvitella kuinka paljon viiniä on tarvittu niiden rannevaivojen turruttamiseksi.

Pulloissa on viittä vaille valmista kuohuviiniä, koloissa nestemäistä typpeä.

Jos tanssivat kuohuviinipullot olivatkin symppiksiä, niin tämä seuraava vaihe on silkkaa scifiä: Kun sakka on saatu pullonkaulaan, pullon yläosa kastetaan nestemäiseen typpeen, jolloin sakka jäätyy silmänräpäyksessä. Tämän jälkeen kruunukorkit poistetaan ja pullossa olevan paineen vuoksi jäätynyt sakkakalikka sinkoaa taivaan tuuliin. (Okei, ei nykymaailmassa taivaan tuuliin, vaan turvallisesti valvotuissa olosuhteissa.)

Sakka on poissa ja skumppa kirkasta. C'est magique!

Korkki on alkuun lieriön muotoinen pötkylä.

Häkkyrät, jotka pitävät korkin paikoillaan. Niistä voi myös taitella miniatyyrituoleja.

Kun sakka on poksautettu pellolle, pulloon asetetaan varsinainen korkki ja kaikki muut härpäkkeet - koristeelliset foliot sekä se metallihäkkyrä pitämään korkin paikoillaan. Sitten etiketit pulloihin, pullot laatikoihin, laatikot maailmalle ja skumppaa kansan laseihin. 

Luxemburgin kaunein näkymä.

Iso kiitos Bernard Massardin väelle ja itse tilan isännälle, joka piti meistä uskomattoman hyvää huolta koko päivän ja jaksoi vastata hölmöihinkin kysymyksiin.

Kyllä se on niin, että viini on juomista jaloin, ja tällaisten visiittien jälkeen sen muistaa entistä paremmin.

Skål!

Kuvat Mikko Rasila

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Vuosikausia hiukseni olivat mielestäni ulkoisen olemukseni paras asia, mutta nykyään rakkautemme rakoilee. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalammaksi tukkani muuttuu. Aikaisemmin juuri sopivan rennosti laineileva tukkani on muuttunut piikkisuoran ja täysin säkkärän sekasikiöksi. Kumpikaan osio ei tottele mitään, mitä yritän tehdä, käskeä tai anella. 

Tukkani ei ota vastaan kihartimien sen enempää kuin suoristusrautojenkaan käsittelyä - lopputulos on aina sama haroittava kasa. Olen vuosien saatossa ostanut jos jonkinmoista vempainta vain todetakseni että se toimi ehkä täydellisesti jossain lehtijutussa/blogissa/videossa/näytöksessä, mutta eipä toimi minun tukkaani. (Pitäisikin joskus laittaa pystyyn joku hiustenmuotoilurautojen kirppari, niitä on kertynyt kaappiin muutama...) 

Tuntuu ehkä omituiselta kihartaa luonnonkiharaa tukkaa, mutta tiedättekös... Välillä haaveilen sileistä, kuohkeista kiharoista, sellaisista joita näkee niiden naisten päässä joilla ei ole koskaan ripsiväriä poskilla, basilikaa hampaissa tai silmäpakoja sukkahousuissa. Ei jaksais aina näyttää räjähtäneeltä hampuusilta.

Viime viikkoina olen kokeillut itselleni uutta metodia, ja yllätyksekseni todennut, että tämä kaikista helpoin, nopein ja hiuksille hellävaraisin keino tuntuu olevan omaan tukkaani myös se paras!

Olet varmaan jo lukenut tästä jostain muusta blogista tai nähnyt tämän YouTubessa, mutta idea on simppeli: hiukset kieritetään hiuspannan ympärille illalla, mennään nukkumaan ja aamulla herätään kiharat päässä. Tämä video havainnollistaa hyvin, miten homma toimii:

Mitä lukuisat YouTube-videot kertovat:

Metodi on hellävarainen (ei kuumia rautoja), käytännössä ilmainen ja helppo.

Aikaa säästyy! Oman tukkani kihartamiseen menee 30-45 minuuttia peilin edessä hikoillen, mutta nämä kiharat syntyvät melkein huomaamatta samalla kun illalla katsoo leffaa.

Mitä YouTube-videot eivät kerro:

Käytännössä panta luiskahtaa helposti yön aikana päälaelta niskaan - lopputuloksena on silti kiharat, mutteivät ihan noin siistit kuin YouTuben tytöillä.

Se, millaisella tukalla aamulla herää on aina vähän yllätys. Esimerkiksi eilen heräsin niin, että oikea puoli oli kunnon glamour-kiharaa ja vasen vain loivaa lainetta. Ehkä ajan kanssa harjoittelemalla oppii.

Teoriassa homma menee niin, että mitä paksumpia osioita, sitä loivempi laine, ja mitä pienempiä osioita, sitä tiukempi käkkärä. Mutta nou hätä: jos kiharoista tulee liian säkkärät tai toispuoleiset, ne ovat todella hyvä pohja niskanutturalle. 

Huikatkaas, jos teillä on hyviä vinkkejä hiuspantakiharoiden tekemiseen!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Yksi kivoimmista jutuista joulussa on joulun alla järjestettävät myyjäiset. Niissä on hauska kierrellä vaikka ei olisi aikeissa ostaakaan mitään, ihan vain fiilistelemässä joulunalun tunnelmaa. (Kuten taisin jo aikaisemmin todeta, joulun odotus on minusta aina ihanampaa kuin itse joulu.)

Kiertelen myyjäisiä varsinkin siksi, että toisinaan niistä voi bongata taiteilijoiden ja käsityöläisten tekemiä helmiä, joita ei muuten oikein myydä missään.

Tänään piipahdin ohikulkumatkallani Kluuviin ilmestyneessä X-mas Garagessa. Se on useamman helsinkiläisen pikkuputiikin ja -merkin yhteinen pop up -kauppa, joka on pystyssä ihan aatonaattoon saakka. 

Kaupassa oli paljon pientä kivaa lahjaideaksi muille ja itselle: tekstiilejä, sisustustavaraa, kirjoja, kukkia... Ja Brooklyn Cafén pop up -kahvila. Tänne kannattaa siis piipahtaa vaikka lahjohjen hankinta ei olisikaan mielessä, jos Aleksilla pyöriessäsi kaipaat käsintehtyä kuppikakkua. (Ei ihan helppo löytää.)

My o My X-mas Garage auki 23.12. saakka

Aleksanterinkatu 9, Helsinki

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

"I am interested in people who swim in the deep end. I want to have conversations about real things. I’m tired of talking about movies and gossiping about friends. Life is crunchy and complicated and all the more delicious.”

-Amy Poehler 

Kaksi rapsakkaa, moniuolotteista ja herkullista suositusta sunnuntaille:

Amy Poehlerin mainio muistelmateos Yes Please.

Ja kirpakat Granny Smith -omenat, joita en itse asiassa saisi syödä, mutta välillä syön silti. Kyllä jokaisessa leppoisassa sunnuntaissakin on hyvä olla pieni vaaran elementti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Täytin eilen vuosia.

Tasan vuosi sitten juhlin synttäreitäni Perussa. Fyysisesti matka sieltä tähän pisteeseen oli 11 tuhatta kilometriä, mutta vuoden aikana kuljettu (välillä juostu, toisinaan raahauduttu ja kontattu, aika usein kaasu pohjassa kaahattu) matka tuntuu paljon pidemmältä.

Hassua miten se meneekin niin, että usein kun ilmassa on jotain - tuntua sulkeutuvista ympyröistä ja laskeutuvista draaman kaarista, teemoista jotka toistuvat ja niin edespäin - sitä huomaa olevansa jonkin paalun kohdalla. Vaikka nyt syntymäpäivän.

Ja sitten älyää että ah, tämähän selittää kaiken. Ymmärsin heti, miksi olen ollut koko viikon fyysisesti aivan poikki - turnausväsymystähän tämä. Hullu vuosi takana. 

Senpä vuoksi päätin kysäistä melkoisen myllytyksen läpi käyneiltä ruumiiltani ja sielultani mitä ne haluaisivat tehdä tänä viikonloppuna. Vaativat melko kovaan ääneen japanilaista ruokaa (olen jäänyt aivan koukkuun miso-keittoon, himoitsen sitä ihan koko ajan).

Ja ennen kaikkea sitä, että otetaan tämä viikonloppu ihan iisisti. Nyt napsautan puhelimen pois päältä ja alan katsoa Friday Night Lightsiä - minulla on nimittäin parhaillaan meneillään lievä jenkkifutiskausi. Toivottavasti sarja on yhtä hyvä kuin olen kuullut.

Ja toivottavasti teillä kaikilla on ihana lauantai-ilta, juuri niin rauhallinen tai riehakas kuin lääkäri määräisi!

Share
Ladataan...

Pages