Ladataan...

Tämmöisestä peikonpesästä heräsin tänä aamuna. Vuokrasin asuntoni osittain kalustettuna, ja kauppaan kuului myös sänky. Pehmeä sellainen.

Pari kuukautta jaksoin kuunnella vihottelevaa selkääni, kunnes totesin, että joo joo uskon jo. Eilen sänky lähti ystävälleni, jonka unelma kuulemma on nukkua niin pehmeällä patjalla, että sinne uppoaa samalla tavalla kuin se epäpuhtaus ihohuokoseen Clearasilin mainoksessa.

Toivottavasti oli hyvät yöunet aknehuokosessa! Minä nukuin ohuella vaahtomuovipatjalla paremmin kuin kuukausiin. 

Tämänhetkinen elämäntilanteeni on siis sama kuin juuri kotoa muuttaneella 18-vuotiaalla pojalla: nukun patjalla, en kokkaa. 

Tänään söin välipalaksi kaikkia kaapista löytyneitä jämiä, ja totesin, että ei hitto. Kyllä ihminen on asiansa järjestänyt hyvin, kun jääkaapin jämät koostuvat paahtoleivästä, suklaasta ja mansikoista. 

En nyt oikein osaa selittää, mutta tämä oli ratkaiseva, halolla päähän -tyyppinen hetki. Tuntui, kuin olisin yhtäkkiä siinä jääkaapin ovella seistessäni saanut takaisin sen kontrollin omasta elämästäni, jonka olin monestakin syystä ja monen tilanteen johdosta kadottanut. Jotenkin vahingossa luovuttanut muille, vaikka minullehan se kuuluu. 

Minä ostin ne mansikat, koska minä haluan syödä mansikoita huhtikuussa (ja koska ne maksoivat 1,49 euroa Alepassa). Minä syön suklaata nälkään, jos huvittaa. Minä kokkaan jos haluan kokata ja en kokkaa jos ei huvita. Syön missä haluan ja siihen kellonaikaan kun haluan, paitsi jos en halua syödä ollenkaan.

Ja on ihan minun omassa päätösvallassani, ovatko peruselintarvikkeeni mansikat ja suklaa vai ruisleipä ja rahka. Jos minä haluan järjestää elämäni niin, että jääkaapissani on mansikoita, siellä on mansikoita. Eikös ole aika mieletöntä? Vapaus on parasta huumetta. (Suklaa on toiseksi parasta.)

Siispä:

Jos et usko mua, usko Mama Cassia. Nobody can tell ya.

Tämän myötä toivotan teille kaikille mitä raikkainta viikonloppua!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänä aamuna napattu kuva kotoa.

Rakastun tähän kämppään päivä päivältä enemmän. Täällä repsottaa joka paikka, seinät ovat täynnä reikiä ja vessassa täytyy istua poikittain (muuten ei mahdu sisään). Keittiössä on suoraan seinään porattu viinipulloteline, johon ei mahdu ainuttakaan viinipulloa. Mutta. En vaihtaisi. 

Toin loput tavarat viikonloppuna Turusta ja totesin, että eivät ne mahdu tänne. Ensinnäkään siksi, että kaapeissa ei ole tilaa. Toisekseen siksi, että elämässäni ei ole tilaa. Onneksi sain juuri sopivasti ensi sunnuntaiksi kutsun Fashion-kirppikselle - myyn kaiken siellä. Laitan myöhemmin tarkempaa infoa, mutta siis - tulkaa.

Mutta eipä sillä, aion kyllä hankkia tänne muutamia uusia juttuja. Olen jo laittanut sisustussuunnittelijani (joka on oikeastaan ystäväni Jenna, mutta sisustussuunnittelijani kuulostaa paljon hienommalta) pitämään silmät auki kirppareilla ja gallerioissa, koska reikäiset sienät kaipaavat taidetta. Lisäksi aion hankkia marokkolaisen vaasin heti kun sellainen tulee vastaan. Ja pellavalakanat. Viinilasit puuttuvat edelleen. 

Ja tuollaisen oranssinpunaisen viltin haluaisin jos löytäisin, koska vahingossa sohvannurkkaan unohtunut räväkkä neule näytti sohvatyynyjen seurana suorastaan herkulliselta.

Mutta näillä asioilla ei ole kiire. Tämä koti rakennetaan rauhassa. Nyt ei ole tilaa millekään ihan jees -hommalle. Ei kaapeissa, himassa eikä elämässä. Jep!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Täällä on jollain muullakin vähän heikompi happi.

Tiiän kukkaset, miltä teistä tuntuu. Mutta sori, sympatiani loppuu siihen. Huomenna vaihdan teidät uusiin, sellaisiin, joilla on vähän freesimpi naama. Ajattelen pinkkejä hortensioita.

Kiitos kommenteistanne, sähköposteistanne, sydämistänne ja peukuistanne. Ilma ympärilläni on ollut eilisillasta asti sakeana hyvistä viboista.

Tänään pohdin ystäväni kanssa, että me seistään nyt suossa. Aikaisemmin hengailimme rannalla, jolla asiat olivat vähän huonosti, mutta jossa periaatteessa voisi kyllä pärjätä. Mutta luulenpa, että kumpikin meistä on kyllästynyt pärjäämiseen. Nyt ei enää kiinnosta pärjätä, nyt kiinnostaa elää. 

Joten suohon. Suossa on paljon vaikeampaa kuin siellä rannalla, koska suossa joutuu rämpimään.

Mutta kelaa, me ollaan jo siellä suossa!, huusimme ystäväni kanssa. Kelaa, jos oltais jääty sinne rannalle.

Tarvitsee siis vain rämpiä tämän suon läpi. Nyt seison polvia myöten mudassa, mutta kun pääsen vastarannalle, joku huutaa TERVETULOA ja ojentaa käteeni lasin jääkylmää samppanjaa. Mutaiset rääsyt vaihdetaan valkoiseen pellavaan, stereoissa soi Diana Ross ja taivaalta sataa glitteriä. 

I think this time around
I am gonna do it
like you never knew it

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Heipparallaa.

Mitä sulle kuuluu, sitä on kyselty. Ei aina ihan noin kivoin sanankääntein. 

Pitkään ajattelin, että en jaksa kertoa. Enkä halua. Ei kuulu kellekään.

Nyt ajattelen, että ihan sama. Olen mikä olen. Olet mitä olet. Kuuluu mitä kuuluu. 

Mitä siis kuuluu?

Muutin Helsinkiin. Aika monena päivänä pyörryttää. En voi tajuta, että ihminen voi ja saa asua sellaisessa paikassa kuin nämä Etelä-Helsingin kulmat. Toistaiseksi en ole vielä ehtinyt näkemään kotikaupunginosastani juuri muuta kuin kodin ja ratikkapysäkin välin, ja pari kauppaa ja kuppilaa. Mutta minulla on aavistus siitä, että olen nähnyt vasta pintaraapaisun. Ja että pinnan alla on jotain vielä paljon ihanampaa.

Juuri nyt fiilistelen Marokkoa, erityisesti keramiikkaa, appelsiininkukkavettä ja nuoren Yves Saint Laurentin seikkailuja Marrakechissa.

Olen viime aikoina kuunnellut pääasiassa Gunnareita, Beach Boysia, Drakea, Mama Cassia ja brasilialaista musiikkia.

Kaksi viikkoa sitten sain kuulla, että minulla ei ole kasvainta. Halleluja.

Kuusi viikkoa sitten erosin upeasta miehestä. Terve ja kiitos kaloista, muru. Elämäni hienoimpia vuosia.

Ja sitten tuli läheisen sairaus, vanhempien ero, täydellinen muutos omaan arkeen ja elämänrytmiin. Johan tässä alkaa olla cocktail kasassa.

Tein ison päätöksen, joka ei ehkä sitten ollutkaan oikea päätös. Mutta nykyään ajattelen näin: jos valitsit väärin, valitse uudestaan.

Seuraavaksi ajattelin ehkä ottaa vapaaillan ja romahtaa. Nääs kun ihminen, joka itkee nähdessään söpöjä koiria ja Doven mainoksia, ei sitten kuitenkaan ehkä itke, kun tulee ero, muutto ja sairaus. Kun ei saa valittaa, jos asuu jugend-yksiössä ja on kakluuni. 

Mutta nyt ajattelen niin, että ihan kaikkea ei tarvitse jaksaa, vaikka olisi sata kakluunia. Joskus saa sanoa, että vittu kun väsyttää. Ja nyt voin kertoa, että väsyttää... 

Ja silti: hetkeksikään, edes pieneksi ohikiitäväksi sekunnin miljoonasosaksi, en ole menettänyt luottamustani siihen, että kaikki järjestyy. Koska kaikki järjestyy.

Tuolla jossain odottaa kaikki - aurinko, meri, huojennus ja hymy joka saa polvet veteliksi. 

Ja oikeastaan kaikki tarvittava on jo tässä. Niille ihmisille, jotka väittävät, että pienillä asioilla ei ole väliä - haistakaa kukkanen. Siis oikeasti, haistakaa ihan oikea kukkanen, jokin ihana ja parfyyminen. Ja väittäkää sitten, että pienillä asioilla ei ole merkitystä.

Nimittäin jos jokin on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä niin kuuma take away -kahvi ja sopivan voiset korvapuustit, terrierit, jotka vispaavat peppua hassusti juostessaan, ne kukkaset ja se, että bussin radiosta tulee oikealla hetkellä Kauko Röyhkän Lauralle. 

En muista, milloin olisin viimeksi hengittänyt vapaasti. Mutta tiedän, että vielä sekin päivä tulee. Ja silloin en vain hengitä vapaasti, silloin vetäisen keuhkot niin täyteen ilmaa, että kohoan lentoon...

Share
Ladataan...

Ladataan...

Uudenlainen perjantain after work: skipataan baari, ostetaan pullo viiniä kotiin ja mennään skumppalasit kädessä päikkäreille. Nukutaan, syödään pähkinöitä sängyssä ja selataan Pinterestiä kännykältä.

Sänky - täysin aliarvostettu paikka platoniseen sosiaaliseen kanssakäymiseen!

Aamujuna Turkuun, seurana Daniel Kehlmann.

Ilta Kapteeninkadulla, seurana hämmästyttävän myöhään laskeva aurinko. (Kuvat kronologisesti väärässä järjestyksessä.)

Juna saapuu Turun asemalle, minä painelen suoraan Café Artin terassille. Mikä tuuri - lempparibarista töissä, pöydässä lempparikahviseura ja kupissa se paras cappuccino. Taivaalla aurinko ja ihmisten naamoilla virne. Turun jokirannassa on taikaa, aina vaan... mutta erityisesti keväisin.

Popcornilta tuoksuvat tassut ja tuhiseva nokka - tämän tyypin viereen jaksaisi matkustaa nukkumaan kauempaakin.

Aamupalaa ja suoraan kylyvstä tullut pumpulipilvi (joka muuttuu peikoksi noin viidessä minuutissa).

Lauantai-iltana Pizzariumin synttäreillä. Onnea Suomen parhaille pizzantekijöille, veroistanne ei ole toista. Ja uskokaa huviksenne, että etsitty on.

No jos nyt vielä yksi koirakuva...

Sunnuntaina auto alle, kamat takakonttiin ja motaria kohti. Perillä Helsingissä huomaan, että avaimet jäivät Turkuun ja minulla on muuttokuormani viimeiset rippeet keskellä katua.

Livahdan rappukäytävään naapurin jalanjäljissä, kannan kamppeet portaikkoon ja painelen La Morenaan syömään kaupungin parasta ja ainoaa perulaista. Tilaamme neljä annosta, jotta aika kuluu. Kuski kääntää kokan takaisin kohti Turkua, minä kierin vatsa pinkeänä takaisin Ullanlinnaan, jonne vara-avainteni haltija on juuri saapunut. Unohdun juoruamaan keittiöön, syömään jäätelöä, grillaamaan parsaa ja väittämään, että en halua viiniä, jonka sitten kuitenkin juon.

Kymmenen aikaan illalla muistan syyn, miksi tulin. Ne avaimet! Kiitos ja kotiin. Korttelin matkalla törmään vielä ystävään, jolta saan tiukan rutistuksen.

Kannamme muuttokuorman keittiöön. Rojahdan sänkyyn, luen viisi minuuttia Gwynethin avioerosta ja simahdan kuin tukki. Sellainen viikko oli se, tilataan aurinkoa tähän uuteen!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämä pakkaseton talvi on ollut iholle kuin tanssia vain - paitsi mitä naamaan tulee. Se on viimeiset pari kuukautta vetänyt raivarit aivan joka asiasta.

Kaikki vanhat suosikkipuhdistustuotteeni ovat alkaneet tuntua liian ärjyiltä ja kuivattavilta. Kokeilin myös öljypuhdistusta sillä tuloksella, että naamani kasvatti tuhat pientä punaista näppylää. Myös kaikki hajusteet kasvotuotteissa ovat tällä hetkellä pannassa, joten kaikki ihana ruusuntuoksuinen luonnonkosmetiikkanikin on nyt jäähyllä...

Kosmetiikkamarkkinoilla tunnutaan tuntevan kaksi ihotyyppiä - joko iho on kuiva ja herkkä tai rasvainen ja epäpuhdas. Entä jos iho on näitä kaikkia neljää? Onnentyttö, ihotyyppibingossa neljä rastia väärin!

Tämän vuoksi on ollut vaikea löytää sekä putsaria että kosteusvoidetta - kuivalle tarkoitetut tukkivat ihon, epäpuhtaalle tarkoitetut ovat liian ärjyjä. Yhtenä päivänä apteekissa bongasin La Roche-Posayn hyllystä putsarin, jossa luki sekä sanat intolerant että combination skin.

Tiedostin, että kyseessä saattoi olla vain sanavalinta eikä niinkään merkittävä ero tuotteen koostumuksessa, mutta olin niin otettu siitä että joku oli edes copy-huoneessa ajatellut juuri minua. Niisk! Kassan kautta kotiin.

... Mikä unelmaputsari! Pesee kaikki meikit ja vaahtoaa kevyesti, muttei jätä tippaakaan kiristävää tunnetta iholle. Ei hajusteita, ei punotusta, ei polttelevaa tunnetta naamalla.

Ainoat miinukset: ei sovellu silmämeikin pesuun ja tulee superankeassa pakkauksessa.

Miten ihanaa olisikaan ottaa hyväntuoksuista putsaria kauniista pullosta! Mutta kun saa ihotyyppibingossa neljä rastia väärin, on tyydyttävä siihen, mikä toimii.

Vahva suositus, jos nämä iho-ongelmat kuulostavat yhtään tutuilta. Pohdiskelin tässä, josko seuraavaksi uskaltaisin testata saman Toleriane-sarjan kosteusvoiteita. Löytyykö kokemuksia?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään ilmassa on tahmaa. Aulaan kerääntyy kollegoita kulmat kurtussa. Jotenki itkunen olo, toteaa yksi. Ihan sekoilua, tuumaa toinen. Kolmas nuokkuu tuolissaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kenenkään aivot eivät toimi.

Siksi onkin hyvä kääntää katse eiliseen. Mikä päivä. Mikä päivä! Varsinaisesti mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Mutta eipä aina tarvitsekaan. Riittää aurinko, kaupunki ja pari ystävällistä lärviä.

No juu, ehkä myös tennarit ja kerubin pyllyn värinen neule, kevätkadut...

Olin niin hyvällä tuulella, että ostin Alepasta hetken mielijohteesta mansikoita. (Väitän, että ilmassa oli jo pieni häivähdys, tai ainakin lupaus, tai ainakin lupauksen häivähdys kesää.) 

Sitten ajattelin, että äh, ja ostin Alepan naapurista vielä skonsseja.

Ja sitten ajattelin, että no hitot, ja ostin Alepan toisesta naapurista pinkkiä kuohujuomaa.

Kevätsoittolistani on niin hyväntuulinen, että on oltava itse vähintään yhtä hyväntuulinen sietääkseen sitä.

Siinä on esimerkiksi KT Tunstallin biisi Suddenly I See. Tuosta ylläolevasta naamasta voisin todeta, että

everything around her is a silver pool of light...

Ja hei, kellohan on vasta neljä. Tiedä miksi tämäkin mähmäpäivä tästä vielä muuttuu.

Nyt päikkärit.

Hyvää viikonloppua, ystävät!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta ihan karsee tukka. 

Varasin ajan Meeriltä, joka otti painajaisreuhkastani itselleen savotan. 

Tukka on edelleen work in progress, mutta nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. Väri on astetta vaaleampi. Pituutta jouduttiin leikkaamaan pois, mutta nyt malli on sellainen, että tukka saa rauhassa kasvaa kohti kesää.

Tai ei rauhassa. Kohisten! Tukka, kuulitko? Kasva kohisten!

Hippireuhka ja Helsingin kesä, täältä tullaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Taannoisessa postauksessani mainittu oil pulling herätti kiinnostusta ja kysymyksiä (vähän myös hämmennystä ja kauhua). Sain aiheesta niin paljon kysymyksiä, että lupasin tehdä siitä oman postauksensa. Interwebbi on toki täynnä infoa aiheesta, mutta tässä nyt joukon jatkoksi omia kokemuksiani.

Oil pullingissa (en ole löytänyt tälle mistään suomenkielistä termiä) on lyhykäisyydessään kyse öljyn purskuttelusta suussa. Juu, tiedetään! Minustakin tämä kuulosti alkuun todella omituiselta, mutta päätin jo kauan sitten, että en halua olla se ihminen, joka istuu kädet puuskassa vaatimassa todisteita, vaan annan mieluummin avoimin mielin mahdollisuuden asioille. Siispä ystäväni suosituksesta testasin tätäkin hullutusta, ja hurahdin heti. 

 

Oil pulling kuuluu ayurveda-perinteeseen, mutta olen kyllä kuullut eurooppalaisista mummoista ja papoista, jotka ovat käyttäneet tätä metodia vuosikymmeniä eivätkä takuulla ole koskaan kuulleetkaan mistään ajurveedasta.

Oil pullingin hardcore-fanien mukaan tämä tapa vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin, esim. tulehduksiin, akneen ja niin edelleen, perustuen siihen, että öljy puhdistaa suusta kuona-aineita ja bakteereja, jotka muuten pääsisivät rasittamaan koko kehoa.

No, tästä en tiedä, mutta olen huomannut muutaman merkittävän hyödyn:

  • Hampaat ja ikenet voivat loistavasti! Öljynpurskuttelun jälkeen hampaisiin tulee sellainen samantyyppinen puhtauden tunne kuin suuhygienistillä käynnin jälkeen - sellainen, jota ei saa pelkästään harjaamalla hampaat. Öljyä purskutellaan suussa pitkään, joten kenties se jotenkin liottaa tai pehmentää plakkia/hammaskiveä? (Tämä puhtaasti omaa spekulaatiota.)
  • Hampaat näyttävät valkoisemmilta.
  • Auttaa verta vuotaviin, kuiviin ja (halleluja!) vetäytyviin ikeniin.
  • Itse purskutteluliike auttaa poistamaan aamuturvotusta kasvoista.
  • Helpottaa nenän tukkoisuutta - suosittelen kevätallergikkoja kokeilemaan! 

Purskuttelun jälkeen kielelle yleensä ilmestyy valkoista mönjää, joten kyllä siellä suussa jotain tapahtuu.

Kas näin se käy:

  • Käsittääkseni tähän voi käyttää lähes mitä tahansa öljyä, kunhan se on kylmäpuristettua. Suosituimmat ovat seesamöljy ja kookosöljy. Itse käytän vähän molempia.
  • Tee oil pulling ensimmäisenä aamulla ennen kuin olet syönyt.
  • Öljyä otetaan ruokalusikallinen ja sitä purskutellaan kuin suuvettä sivulta sivulle ja hampaiden "läpi", 15-20 minuuttia. Alkuun aika voi tuntua pitkältä, mutta äkkiä tähänkin tottuu. Voit myös aloittaa 10 minuutilla, jos tuntuu ihan mahdottomalta.
  • Öljy sylkäistään pois, sitä ei siis nielaista! (Jos homma toimii niin öljyhän on täynnä kuonaa, joka halutaan pois elimistöstä, ei takaisin sinne.)
  • Älä sylkäise öljyä viemäriin tai vessanpönttöön, koska kovettuessaan öljy voi aiheuttaa tukoksia! Roskikseen siis.
  • Huuhtele suu ja harjaa hampaat.

Huom: monille tulee alkuun öljyn purskuttelusta kurkku kipeäksi tai tukkoinen nenä. Se helpottaa ajan kanssa. Itse olen huomannut, että erityisesti kookosöljyllä tuntuu olevan tällainen vaikutus ennemmin kuin seesamöljyllä.

Onko kukaan muu hurahtanut oil pullingiin? Mitä vaikutuksia olette huomanneet?

Share
Ladataan...

Pages