Ladataan...

Tämä pakkaseton talvi on ollut iholle kuin tanssia vain - paitsi mitä naamaan tulee. Se on viimeiset pari kuukautta vetänyt raivarit aivan joka asiasta.

Kaikki vanhat suosikkipuhdistustuotteeni ovat alkaneet tuntua liian ärjyiltä ja kuivattavilta. Kokeilin myös öljypuhdistusta sillä tuloksella, että naamani kasvatti tuhat pientä punaista näppylää. Myös kaikki hajusteet kasvotuotteissa ovat tällä hetkellä pannassa, joten kaikki ihana ruusuntuoksuinen luonnonkosmetiikkanikin on nyt jäähyllä...

Kosmetiikkamarkkinoilla tunnutaan tuntevan kaksi ihotyyppiä - joko iho on kuiva ja herkkä tai rasvainen ja epäpuhdas. Entä jos iho on näitä kaikkia neljää? Onnentyttö, ihotyyppibingossa neljä rastia väärin!

Tämän vuoksi on ollut vaikea löytää sekä putsaria että kosteusvoidetta - kuivalle tarkoitetut tukkivat ihon, epäpuhtaalle tarkoitetut ovat liian ärjyjä. Yhtenä päivänä apteekissa bongasin La Roche-Posayn hyllystä putsarin, jossa luki sekä sanat intolerant että combination skin.

Tiedostin, että kyseessä saattoi olla vain sanavalinta eikä niinkään merkittävä ero tuotteen koostumuksessa, mutta olin niin otettu siitä että joku oli edes copy-huoneessa ajatellut juuri minua. Niisk! Kassan kautta kotiin.

... Mikä unelmaputsari! Pesee kaikki meikit ja vaahtoaa kevyesti, muttei jätä tippaakaan kiristävää tunnetta iholle. Ei hajusteita, ei punotusta, ei polttelevaa tunnetta naamalla.

Ainoat miinukset: ei sovellu silmämeikin pesuun ja tulee superankeassa pakkauksessa.

Miten ihanaa olisikaan ottaa hyväntuoksuista putsaria kauniista pullosta! Mutta kun saa ihotyyppibingossa neljä rastia väärin, on tyydyttävä siihen, mikä toimii.

Vahva suositus, jos nämä iho-ongelmat kuulostavat yhtään tutuilta. Pohdiskelin tässä, josko seuraavaksi uskaltaisin testata saman Toleriane-sarjan kosteusvoiteita. Löytyykö kokemuksia?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään ilmassa on tahmaa. Aulaan kerääntyy kollegoita kulmat kurtussa. Jotenki itkunen olo, toteaa yksi. Ihan sekoilua, tuumaa toinen. Kolmas nuokkuu tuolissaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kenenkään aivot eivät toimi.

Siksi onkin hyvä kääntää katse eiliseen. Mikä päivä. Mikä päivä! Varsinaisesti mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Mutta eipä aina tarvitsekaan. Riittää aurinko, kaupunki ja pari ystävällistä lärviä.

No juu, ehkä myös tennarit ja kerubin pyllyn värinen neule, kevätkadut...

Olin niin hyvällä tuulella, että ostin Alepasta hetken mielijohteesta mansikoita. (Väitän, että ilmassa oli jo pieni häivähdys, tai ainakin lupaus, tai ainakin lupauksen häivähdys kesää.) 

Sitten ajattelin, että äh, ja ostin Alepan naapurista vielä skonsseja.

Ja sitten ajattelin, että no hitot, ja ostin Alepan toisesta naapurista pinkkiä kuohujuomaa.

Kevätsoittolistani on niin hyväntuulinen, että on oltava itse vähintään yhtä hyväntuulinen sietääkseen sitä.

Siinä on esimerkiksi KT Tunstallin biisi Suddenly I See. Tuosta ylläolevasta naamasta voisin todeta, että

everything around her is a silver pool of light...

Ja hei, kellohan on vasta neljä. Tiedä miksi tämäkin mähmäpäivä tästä vielä muuttuu.

Nyt päikkärit.

Hyvää viikonloppua, ystävät!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta ihan karsee tukka. 

Varasin ajan Meeriltä, joka otti painajaisreuhkastani itselleen savotan. 

Tukka on edelleen work in progress, mutta nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. Väri on astetta vaaleampi. Pituutta jouduttiin leikkaamaan pois, mutta nyt malli on sellainen, että tukka saa rauhassa kasvaa kohti kesää.

Tai ei rauhassa. Kohisten! Tukka, kuulitko? Kasva kohisten!

Hippireuhka ja Helsingin kesä, täältä tullaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Taannoisessa postauksessani mainittu oil pulling herätti kiinnostusta ja kysymyksiä (vähän myös hämmennystä ja kauhua). Sain aiheesta niin paljon kysymyksiä, että lupasin tehdä siitä oman postauksensa. Interwebbi on toki täynnä infoa aiheesta, mutta tässä nyt joukon jatkoksi omia kokemuksiani.

Oil pullingissa (en ole löytänyt tälle mistään suomenkielistä termiä) on lyhykäisyydessään kyse öljyn purskuttelusta suussa. Juu, tiedetään! Minustakin tämä kuulosti alkuun todella omituiselta, mutta päätin jo kauan sitten, että en halua olla se ihminen, joka istuu kädet puuskassa vaatimassa todisteita, vaan annan mieluummin avoimin mielin mahdollisuuden asioille. Siispä ystäväni suosituksesta testasin tätäkin hullutusta, ja hurahdin heti. 

 

Oil pulling kuuluu ayurveda-perinteeseen, mutta olen kyllä kuullut eurooppalaisista mummoista ja papoista, jotka ovat käyttäneet tätä metodia vuosikymmeniä eivätkä takuulla ole koskaan kuulleetkaan mistään ajurveedasta.

Oil pullingin hardcore-fanien mukaan tämä tapa vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin, esim. tulehduksiin, akneen ja niin edelleen, perustuen siihen, että öljy puhdistaa suusta kuona-aineita ja bakteereja, jotka muuten pääsisivät rasittamaan koko kehoa.

No, tästä en tiedä, mutta olen huomannut muutaman merkittävän hyödyn:

  • Hampaat ja ikenet voivat loistavasti! Öljynpurskuttelun jälkeen hampaisiin tulee sellainen samantyyppinen puhtauden tunne kuin suuhygienistillä käynnin jälkeen - sellainen, jota ei saa pelkästään harjaamalla hampaat. Öljyä purskutellaan suussa pitkään, joten kenties se jotenkin liottaa tai pehmentää plakkia/hammaskiveä? (Tämä puhtaasti omaa spekulaatiota.)
  • Hampaat näyttävät valkoisemmilta.
  • Auttaa verta vuotaviin, kuiviin ja (halleluja!) vetäytyviin ikeniin.
  • Itse purskutteluliike auttaa poistamaan aamuturvotusta kasvoista.
  • Helpottaa nenän tukkoisuutta - suosittelen kevätallergikkoja kokeilemaan! 

Purskuttelun jälkeen kielelle yleensä ilmestyy valkoista mönjää, joten kyllä siellä suussa jotain tapahtuu.

Kas näin se käy:

  • Käsittääkseni tähän voi käyttää lähes mitä tahansa öljyä, kunhan se on kylmäpuristettua. Suosituimmat ovat seesamöljy ja kookosöljy. Itse käytän vähän molempia.
  • Tee oil pulling ensimmäisenä aamulla ennen kuin olet syönyt.
  • Öljyä otetaan ruokalusikallinen ja sitä purskutellaan kuin suuvettä sivulta sivulle ja hampaiden "läpi", 15-20 minuuttia. Alkuun aika voi tuntua pitkältä, mutta äkkiä tähänkin tottuu. Voit myös aloittaa 10 minuutilla, jos tuntuu ihan mahdottomalta.
  • Öljy sylkäistään pois, sitä ei siis nielaista! (Jos homma toimii niin öljyhän on täynnä kuonaa, joka halutaan pois elimistöstä, ei takaisin sinne.)
  • Älä sylkäise öljyä viemäriin tai vessanpönttöön, koska kovettuessaan öljy voi aiheuttaa tukoksia! Roskikseen siis.
  • Huuhtele suu ja harjaa hampaat.

Huom: monille tulee alkuun öljyn purskuttelusta kurkku kipeäksi tai tukkoinen nenä. Se helpottaa ajan kanssa. Itse olen huomannut, että erityisesti kookosöljyllä tuntuu olevan tällainen vaikutus ennemmin kuin seesamöljyllä.

Onko kukaan muu hurahtanut oil pullingiin? Mitä vaikutuksia olette huomanneet?

Share
Ladataan...

Ladataan...

"No joh, tuntuu hyvältä olla yhtä tyhmä kuin pariisilaiset! Hikeentyä risasta vuokrapyörästä, kuormauskohtaan parkkeeratusta autosta, epäreilusta parkkisakosta, kännykän akun simahtamisesta ja huonosti ilmoitetusta kirpputorin aukioloajasta.

Tuntuu hyvältä, hyvältä, hyvältä...

Meikä ei kyllästy tähän ikinä!"

Tiesin rakastavani Anna Gavaldan uusinta kirjaa jo ennen kuin se alkoi, heti kun näin sen omistuskirjoituksen ("salamatkustajille"). 

Ja niin rakastinkin. Lempi ei ole leikin asia on mielestäni Gavaldan paras kirja.

Vaikka Gavalda tunnetaan pitkistä romaaneista kuten Kimpassa ja Lohduttaja, mielestäni hän on parhaimmillaan juuri tällaisissa lyhyemmissä tarinoissa - miten joku osaakin näin tiiviillä ilmaisulla samanaikaisesti tehdä yksityiskohtaisia huomioita ja kertoa suuria totuuksia maailmasta. Ja tehdä sen vielä kielellisesti kauniissa ja kekseliäässä muodossa. (Lue myös esim. Viiniä keittiössä.)

Lempi ei ole leikin asia kertoo Billiestä ja Franckista, kahdesta nuoresta jostain päin Ranskan ankeampaa maaseutua, jotka eivät ole saaneet hyviä eväitä elämään.

Kirjan maailma on raadollinen, muttei lohduton. Vuorotellen naurattaa ja itkettää. Billie on ihana hahmo. Ja tämä on ihana kirja.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen kuunnellut talvella niin paljon Kendrick Lamarin good kid, m.A.A.d city -levyä, että siitä alkoi jo tulla palautetta.

Erityisesti aamuisin luukutan Money Trees -biisiä, joka on samaan aikaan lohduton ja lohdullinen. Kun Anna Wise tulee biisiin mukaan lapsenäänellään - välittömät kylmät väreet.

Mutta siis. Ryhdyin ajattelemaan rahapuita. Luin vähän aiheesta, sellainen kuuluu tapoihin.

Opin, että rahapuu tunnetaan myös nimellä lucky tree. Alkoi tuntua aika hyvältä idealta hankkia sellainen uuteen kotiin.

Hankin. Hyvän karman lisäksi rahapuu on kaunis kuin mikä, vaikka sehän on sellainen tylsä toimistokasvi, totesi joku kavereistani.

No, oli miten oli - rahapuu, onnenpuu, juu. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yhteistyössä Yotuel

Minulta on usein toivottu päiväni kuvina -postausta. Lupaan, että joku päivä vielä muistan kantaa kameraa koko päivän laukussa ja jopa ottaa sen tasaisin väliajoin pois sieltä laukusta... 

Mutta tänään onnistuin taltioimaan kameralle aamurutiinini. Ne ovat jotakuinkin ainoat rutiinit maailmassani, ja myös ehkä ainoat rutiinit, joita tarvitsen.

Minulla on pitkä työmatka, mutta haluan silti käyttää aamulla aikaa musiikin kuunteluun, aamupalan syömiseen, lukemiseen ja yleiseen haahuiluun. Siksi herään aikaisin. Tarkoitan AIKAISIN. Yleensä kuudelta, aika usein kuten tänään viideltä.

Ekana herätessäni katson, mitä virtuaalinen onnenkeksini kertoo. (Tietysti minulla on puhelimessa onnenkeksisovellus!)

Tänään, kuten aika monena muunakin päivänä, se lupaa, että you will inherit some money or a small piece of land.

Sen maapläntin on sitten paras olla Champagnessa. Hehtaarille hyvä tuotto.

Toinen asia: juon lasillisen vettä, johon on puristettu puolikkaan sitruunan mehu. En oikein edes tiedä, miksi teen näin (tai siis tiedän toki, että tätä suosittelee öbaut jokainen hyvinvointibloggari maailmassa, mutta en muista miksi). Siitä tulee hyvä olo. Se tuntuu hyvältä idealta. Niinpä teen niin. 

Juon sitruunamehun pillillä, koska se ehkä säästää hampaita. 

Kolmanneksi purskuttelen suussani 20 minuuttia kylmäpuristettua seesamöljyä tai kookosöljyä. Kuulostaa ihan pimahtaneelta, mutta toimii. Tämänkin outouden saloihin minut on vihkinyt kaikkien kummallisuuksien keisari, ystäväni Mikko, enkä enää kyllä hevillä aio tästä tavasta luopua!

Perinteisissä hihhulijutuissa oil pullingin ajatellaan poistavan kehosta kuona-aineita ja myrkkyjä ja parantavan suunnilleen kaikki vaivat. No siitä en tiedä, mutta sen tiedän, että ikenet ja hampaat voivat loistavasti öljynpurskuttelun johdosta. (Olen vähän neuroottinen hammasasioissa. Sitruunavesi on ainoa poikkeus.)

Purskutellessani käyn yleensä suihkussa, tai petaan sängyn ja kaivelen vaatekaappia, tai ihan vaan lötkötän sohvalla ja näen päiväunia... aamu-unia?

Neljänneksi pesen hampaat, tietty. Yotuelin hammastahna on ainoa kosmetiikkatuote, jolle olen uskollinen - ostan harvoin samaa kosmetiikkatuotetta kahdesti, mutta Yotuelia olen käyttänyt jo yli 10 vuotta. Siitä syystä, että se on ainoa tahna, josta en saa aftoja!

Olen kokeillut läpi kaikki markettitahnoista luomutahnoihin ja apteekin merkkeihin, ja tämä on toistaiseksi ainoa, joka pitää hampaat puhtaina ja aftat poissa. Olen käyttänyt vuosikaudet Classic-versiota, mutta nyt sain testiin uuden All In One -tahnan.

Joku on saattanut vihjata Yotuelille uskollisuudestani, sillä he halusivat lahjoittaa lukijoilleni arvottavaksi viisi tuotepakettia. Kurkkaa ohjeet postauksen lopusta!

Hihhulihommat hoidettu ja hampaat harjattu, sitten aamupalaa!

Tänään alkuperäinen ajatukseni oli juoda vihersmoothie, mutta avokadot hedelmäkorissani olivat niin kovia, että jos niillä kumauttaisi kalloon, ensin menisi mäsäksi kallo. Päädyin siis syömään leipää hillolla ja maapähkinävoilla... melkein sama kuin vihersmoothie.

***

Jos haluat itsellesi Yotuelin 50 euron arvoisen tuotepaketin, kerro tämän postauksen kommenteissa oma aamurutiinisi ja liitä mukaan sähköpostiosoite. Tee se 27.3. mennessä. 

Ihania aamuja!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kristaliina haastoi kaikki pyykkitelinehaasteeseen, eli esittelemään tämän sisustuksen ikivihreän luontaisessa ympäristössään.

Omassa yksiössäni ainoa paikka tälle design-klassikolle on keittiössä, kylppärin oven edessä. Telinettä täytyy siirrellä sen mukaan, haluaako mennä keittiöön vai kylppäriin. 

Hyvä puoli yksiössä asumisessa: ylimääräisiä rojuja jää harvoin lojumaan mihinkään, koska jos jää, asunnossa on oikeasti hankala liikkua. Leveämmin asuessa pyykkiteline oli toki esteettinen haitta, mutta koska se ei ollut varsinaisesti tiellä, pyykit saattoivat tönöttää useammankin päivän telineessä. 

Tai no, rehellisyyden nimissä - aika usein vaatteet eivät päätyneet vaatekaappiin lainkaan, vaan telineestä suoraan päälle, päältä suoraan pyykkikoriin ja pyykkikorista taas suoraan kuivaustelineeseen. Elämän kiertokulku!

Mutta nykyään teline katoaa silmistä heti, kun viimeinen sukkapari on jotakuinkin kuiva. Alan tosiaan ihmetellä, mihin ikinä tarvitsin niitä 74,5 neliötä... Pienemmässä kodissa asuminen on niiiiin paljon kivempaa (ei niin paljon siivottavaa), helpompaa (nopeampaa imuroida), tehokkaampaa (sohvalta hammaspesulle on paljon lyhyempi matka) ja yksinkertaisempaa (vähemmän säilytystilaa = vähemmän tavaraa = kevyempi elämä = kevyempi mieli)!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sain kirjeen toiselta puolelta maailmaa.

Merkittävää kahdesta syystä:

Sain kirjeen! Viimeksi olen saanut kirjeen vuonna 2006.

Ja toiselta puolelta maailmaa! Joku kirjoitti sen hiekkaa varpaissa ja minä luin sen pakkaspäivänä samalla kun poltin kieleni liian kuumaan kaakaoon. Jotenkin en nyt meinaa päästä tämän ajatuksen ihmeellisyydestä yli, vaikka teoriassa on kai paljon ihmeellisempää, että kirjeen lähettäjä voi naputtaa minulle viestin kännykällä ja se on luonani muutamassa sekunnissa.

(Onneksi ihmeellisistä jutuista ei tarvitsekaan päästä yli. Mikä ankea ajatus, että kaikki olisi aina vaan no jaa.)

Yks päivä työpaikan aulassa oli kärryllinen krookuksia. Kysyin nätisti ja sain viedä yhden mukanani.

Ei ollut ruukkua, mutta tuossa se nököttää vesilasissa. Moneen päivään ei tapahtunut mitään. Ja sitten yhtenä aamuna (vannon että tämä on totta, ainakin melkein) käänsin hetkeksi selkäni ja kun käännyin takaisin nuo keltaiset olivat ilmestyneet jostain.

Tervetuloa maailmaan, kukkaset! Täällä on enimmäkseen aika hienoa.

Kasveista puheenollen... joko tunnette myrtin? Eikös ole veikeä pieni tyyppi?

Ostin viikonloppuisella Turun-reissullani Elementistä Hudsonin silkkikengät.

En tiedä teistä, mutta minusta ajatuksessa silkkikengillä kävelemisestä on jotain hyvin houkuttelevaa. Ruusuilla tanssiminen, silkkikengillä kävely - vähän sama klangi.

Näillä sitten pian. Kevyt on keväinen askel, toivon.

Share
Ladataan...

Pages