Ladataan...

Tiedättehän hotellilakanat? Siivosin vuosikausia työkseni hotellihuoneita, joten voisi kuvitella, että mankeloiduista ja ihanasti kahisevista valkoisista lakanoista tulisi ennemminkin traumoja mieleen, mutta ei. (Ja totta puhuen hotellisiivous ei ollut kyllä ollenkaan pöllömpää hommaa. Paitsi pahimman Muumimaailma-sesongin aikana. Ruisrock-vieraat eivät ole mitään verrattuna Muumimaailman vieraisiin.) Puhtaat, valkoiset ja mankeloidut lakanat ovat edelleen yksi parhaista asioista, jotka tiedän.

Viime kuussa nukuin hotellissa ihanissa lakanoissa ja taas kerran mietin, että miten tämän voisi toistaa kotona. Ja kahiseva kampapuuvilla johdatti minut oivalluksen luokse:

Alan pesettää lakanat pesulassa! Ihan vain omaksi huvikseni! 

Huh sitä itsetyytyväisyyden määrää, kun tämän hokasin. Taisin pari kertaa taputtaa itseäni olalle. Ok, kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt keksiä tämä jo vuosia sitten, ottaen huomioon että olin juurikin se henkilö joka niitä hotellilakanoita sinne pesulaan päivästä toiseen roudasi (ja kaksi ystävääni vieläpä puolestaan huhkivat juurikin samaisessa pesulassa), mutta...

No miten siinä kävi? Loistavasti. Luulin aluksi, että pesulakassiini oli laitettu jonkun väärän ihmisen lakanat, koska ne viimeisen päälle prässätyt lakanat tuntuivat ja näyttivät joltain aivan muulta kuin mihin olen tottunut. Lakanoiden pesu maksoi reilut 4 e/kg, eli aika edullisesta luksuksesta on kyse.

Meidän taloyhtiössä ei ole kuivaushuonetta eikä mankelia, joten tämä ratkaisi kerralla kaksi ongelmaa: ei enää kuivatusta huonekalujen ja ovien päällä, eikä enää ryppyisiä lakanoita! Luulenpa myös, että ei kotona mankeloimalla edes saisi samanlaista lopputulosta kuin pesulan isolla teollisuusmankelilla. Nukkumaan mennessä on olo kuin kuninkaallisella.

Näissä kuvissa on muuten Beach House Companyn jersey-lakanat, jotka lähetettiin minulle blogin kautta. Olin epäileväinen jersey-lakanoita kohtaan - eikös jersey ole niinkuin trikoo? Siis leggings-materiaalia lakanoissa? Mutta nämä ovat osoittautuneet oiviksi kesälakanoiksi - todella pehmeät, hengittävät ja kevyet, ei tule yöllä kuuma.

Uusi suunnitelmani on nukkua jerseyssä ja pellavissa kesän ja siirtyä taas paksuihin kampapuuvillalakanoihin kunhan syksy saa. Kyllä, olen ihminen, jolla on lakanoita koskevia suunnitelmia.

Makkarissa on muutakin uutta kuin mankeloidut lakanat - ostin ikkunalaudalle suloisen sinisilmän. En tiedä, miksi kasvin nimi on sinisilmä, kun siinä ei ole mitään sinistä. Mutta nätisti se valvoo untani silloin kun omat silmäni ovat kiinni.

Share

Ladataan...

Lähden Pariisiin vajaan kahden viikon päästä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloin jo pari kuukautta sitten stressata siitä, mitkä kengät otan reissuun mukaan. Heinäkuun helteet + runsas kävely + väärät kengät = au au au. Heinäkuun helteet + runsas kävely + oikeanlaiset kengät = au marché de la Butte.

Menen Pariisiin pääasiallisesti hengailemaan kahviloissa, syömään leivoksia, juomaan samppanjaa ja imemään itseeni sitä paikallista en-oikein-tiedä-mitä, jonka voimalla olen taas loppuvuoden ihan tyytyväinen pikku-Turussa. Jotain hyvin olennaista kokemuksesta menee pilalle, jos teen sen Crocsit tai urheilusandaalit jalassa.

Toiveikkaana tilasin siis A.P.C.:ltä nämä sandaalit, jotka vaikuttivat täydellisiltä kesäkaupunkikengiltä: niissä on huippumukava maltillinen kiilakorko (lättäpohjakengät ovat pahimpia) ja joustava korkkipohja, ja lisäksi ne ovat vieläpä katseenkestävät!

Vaan kuinkas sitten... A.P.C. rankaisee taas! Jos olette joskus yrittäneet ahtaa itsenne merkin selvage-farkkuihin, tiedätte, mistä puhun. Näiden popojen nahka on ihan vastaavaa kamaa: yhtään en anna periksi, jousta juntti ite.

Tulevaisuuden kannalta on tietysti hyvä, että nahka on jämerää ja kestävää, mutta mites sitten kun ensimmäisellä käyttökerralla jalat näytti siltä, että niitä olisi sahattu useammastakin kohdasta?

Kävin jo suutarillakin, joka sanoi, että nahalle ei voi tehdä mitään - "villasukat vaan jalkaan ja maratonille, hoh hoh hooo!".

Jalat verillä päätin, että jos sandaalit satuttavat minua, minä satutan sandaaleita. Nappasin palan hiekkapaperia raksalta mukaan ja käytin yhden illan hioen nahkaa reunoista ja sisäpuolelta. Ja se toimi!

Tarinan opetukset:

1. Kokeile hiertäviin sandaaleihin hiekkapaperia.

2. Remontointi tekee uusavuttomasta kaupunkilaisestakin neuvokkaan.

Seuraavaksi testaan tätä Swedish Hasbeenseihini.

Suosittelen myös lukaisemaan tämän jutun, jonka kirjoitin alkukesästä toimituksen palstalle. Monta hyvää niksiä uutuuttaan puristavaan kenkään - tämän voisi nyt lisätä joukon jatkoksi.

Share