Ladataan...

Muistatteko vielä Grassen, tuon kaupungin, jossa ilmakin tuoksuu ruusuilta?

Jos taivaalta suihkuava parfyymi ei riitä syyksi Grassen-matkalle, vinkkaan teille vielä yhdestä aivan must-jutusta kaupungissa.

Grassessa jokainen pääsee nimittäin leikkimään ihan oikeaa parfymööriä!

Parfyymi-workshopeja järjestetään muutamankin eri parfyymitalon taholta, mutta me osallistuimme Galimardin järkkäämään, koska olin kuullut siitä paljon kehuja.

Parin tunnin sessio maksoi 45 euroa ja kotiin viemisiksi saa itse tekemänsä 100 millin (iso!) pullon parfyymiä. Työpajassa on tarjolla niin naisten, miesten kuin unisex-tuoksuihinkin sopivia tuoksuaineita.

Jokainen amatööriparfymööri saa oman työpisteen, jossa on kymmeniä ellei satoja tuoksuaineita valittavana. 

Homma saattaa kuulostaa kaoottiselta ja sitä se toki hieman onkin, mutta ällös huoli, homma on tehty aloittelijallekin suht helpoksi. Tuoksut on lajiteltu alkutuoksuihin, sydäntuoksuihin ja jälkituoksuihin ja homma etenee kerros kerrallaan.

Ammattiparfymöörit (eli nenät) ja parfymööriopiskelijat kiertelevät jeesailemassa tuoksujen valinnassa ja määrissä, joten auttavaa kättä (tai siis nenää) on tarjolla heti, kun turistin päätä alkaa pyörryttää.

Tarkkuutta vaativaa hommaa tämä hajuvesibisnes. Välillä täytyy dyykata pöydän alle, jotta näkee tarkasti, montako pisaraa vihreää bergamottia on hulahtanut mittakuppiin.

Tässä oman parfyymini lopullinen resepti. Minulla oli ajatus kukkaisesta, mutta raikkaasta tuoksusta, joten valitsin sydäntuoksuksi paljon kukkia ja jälkituoksuun sitruksia ja teetä. Lopulta jälkituoksuissa valkoinen persikka jyräsi koko tuoksun ja siitä tulikin omaan makuuni liian makea. Vaikka olisihan se toki ihan hauskaa tuoksua belliniltä...

Tässäpä tosiaan jokin, johon kannattaa varautua: tuoksusta voi tulla ihan mitä vain. Yksi parfyymintekijäopiskelijoista mainitsi, että alaa opiskellaan seitsemän (!!!) vuotta, joten olisi oikeastaan aika huolestuttavaa, jos meikäläinen olisi handlannut homman kahdessa tunnissa.

Silti, hyvinkin voi käydä: meidän neljän hengen porukasta yksi oli erittäin tyytyväinen tuoksuunsa.

Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin mennyt työpajaan kahdesti: ensin tekemään yhden tuoksun ja toisella kertaa korjailemaan sitä.

Lopuksi omalle tuoksulle keksitään nimi ja sen resepti tallennetaan tietokantaan, ja halutessaan omaa tuoksua voi tilata lisää kotiin joko parfyyminä, suihkugeelinä tai vartalovoiteena - olisikohan tuoksukynttiläkin ollut listalla?

Kaiken kaikkiaan päivä oli aivan älyttömän hauska ja opettavainen - halu oppia lisää tuoksujen maailmasta senkuin kasvoi.

Omat silmäni päivä Galimardilla avasi siihen, miten paljon ilmaa hajuvesien hinnoissa on ja kuinka paljon suoranaista scheisseä markkinoilla liikkuu.

Minä omistan aika monta kallista hajuvettä, eikä ihan paria poikkeusta lukuunottamatta yksikään niistä pysy iholla yhtä pitkään kuin tämä itse tekemäni Galimard. Galimardin omassa liikkeessä valmiit, ammattinenien tekemät tuoksut maksoivat noin 30 euroa 100 millin pullolta ja sama hinnoittelu päti Fragonardilla.  

Brändilisä hinnassa nyt on tietysti tuttu juttu ja täysin ymmärrettäväkin, mutta miksi monet kalliit hajuvedet ovat kalliiden lisäksi suorastaan kehnoja? Mikähän kumma siinä on, että perinteiset grasselaiset hajuvesitalot pystyvät tekemään näin hyvää laatua näin edullisella hinnalla, mutta moni satasen parfyymi haihtuu iholta hetkessä tai tuoksuu epäilyttävän synteettiseltä... Käsittääkseni perinteiset grasselaiset hajuvesitalot suosivat nimenomaan luonnollisia tuoksuaineita synteettisten sijaan (ja Grassessahan viljellään paljon hajuvesiteollisuudessa käytettäviä kukkia), mutta voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa tämä synteettiset tuoksuaineet vs. luonnolliset tuoksuaineet -juttu on todella kiinnostava, sekä hinnoittelupolitiikan, tuoksun keston ja tietysti itse tuoksun miellyttävyyden kannalta.

Hmm.

Kuten sanottua, opettavainen, hauska ja todella mielenkiintoinen kokemus! Grasse on Nizzasta vain puolen tunnin päässä, joten suosittelen ehdottomasti poikkeamaan vaikka päiväretkellä, jos satut Nizzan suunnille.

Share

Ladataan...


Etelä-Ranskassa sijaitseva Grasse on parfyymiteollisuuden keskipiste - ja hajusteherkän painajainen.

Nääs sen lisäksi, että Grassessa on parfyymikukkapeltoja, hajuvesitehtaita, hajuvesimuseoita ja lukemattomia kauppoja, joissa myydään kaikkea parfyymeistä huonetuoksuihin, tuoksukynttilöihin ja saippuoihin, siellä myös suihkutetaan parfyymia kaupungin ilmaan.

Tämä on totinen tosi.

Vanhan kaupungin yllä roikkuu johtoja, joista kuuluu tasaisin väliajoin tsuuuuh ja sitten sitä huomaa olevansa yhtäkkiä keskellä huumaavaa jasmiini- tai laventelipilveä.

Kaupungin ehkä parhaalla näköalapaikalla järjestetään kesäisin myös päivittäinen parfyymisiesta. Pienessä puistossa voi istuskella aurinkotuoleissa, lukea omia tai kaupungin tarjoamia kirjoja ja lehtiä tai yksinkertaisesti keskittyä haistelemaan siestaajien ylle tasaisin väliajoin sumutettavista sulotuoksuista.

Sanomattakin selvää, että tämä tuoksuhullu oli kaupungissa kuin kotonaan.

Share

Ladataan...

No nyt kävi tuuri!

Olen himoinnut Stella McCartneyn L.I.L.Y.-tuoksua siitä asti kun se julkaistiin, ja nyt onnistuin kalastamaan sen 26 eurolla Sokoksen alekorista. Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan - pohdin juuri viime viikolla, että pian voisi vaihtaa Chloén vakkaritalvituoksun johonkin hieman keväisempään. (Tuoksun vaihtaminen keväällä on ihmismielelle lähes yhtä virkistävää ja tarpeellista kuin kevätsiivous.)

En ole erityisemmin Stella McCartneyn vaatteiden fani (todistuskappaleet A, B, C, ja D) mutta tuoksut Stella osaa. Pidän vanhanaikaisista kukkais- ja saippuatuoksuista, jotka eivät kuitenkaan ole imeliä tai mummomaisen raskaita. Tämä L.I.L.Y.kin on juuri sellainen, ihana!

Ja miten voisi olla rakastamatta tuoksua, johon liittyy myös vähän Beatle-historiaa (markkinointia toki, mutta silti)?

L.I.L.Y eli Linda I Love You oli kuulemma Paulin lempinimi Lindalle. No nyt se on minun lempinimeni kaikille loistaville alesaaliilleni, Löydöt I Love You!

 

 

Share