Ladataan...

Peter Jensenin Pre-AW 2013 -kokoelma.

Milloinkahan sitä olisi viimeksi tullut näin hyvälle tuulelle lookbookista?

Voi ne asukuvat tehdä näinkin. Ehkä otan kameraujona tämän käyttöön omassakin blogissani, hahaa.

Katso kaikki Peter Jensenin Pre-AW 2013 -kuvat täältä.

Kiitos Issues vinkkauksesta! 

Share

Ladataan...

Filippa K:n lookbookit ovat yleensä kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin inspiroivia.

Koska merkki tekee pääasiassa simppeliä perusvaatetta, kuvista saa yleensä hyviä ideoita ihan omienkin, vaatekaapista jo löytyvien vaatteiden yhdistelyyn. Ei ostopakkoa!

Nämä kuusi asua olivat suosikkini syksyn 2013 lookbookista. 

Ihastuttaa erityisesti: löysän, jätkämäisen puseron ja supernaisellisen kynähameen yhdistelmä ja tuo muhkea poolo kapeiden nahkahousujen kamuna. Nahkahousuihin ei ehkä tätä peffaa kannata yrittää sulloa, mutta josko vaikka mustat, kapealahkeiset farkut...

Olen vähän ihastunut vasemman asun takkiin. Käytännössä kuitenkin luulen, että se näyttää saunatakilta. Olen sovittanut vastaavanlaista mallia pari kertaa aikaisemmin ja melkein pelännyt, että joku istahtaa viereeni kylmä Karhu kädessä ja alkaa vihtoa.

Sitten kun joku vielä alkaisi tehdä nämä lookbookit Suomen sääoloihin sopiviksi. Unohdettaisiin nuo paljaat nilkat ja näytettäisiin, miltä hamoset näyttävät sukkahousujen ja loskankestävien maihareiden parina.

Vaikka edelleen uskon, että juuri tämä syksy on vihdoin se syksy, kun villakangastakin voi yhdistää paljaisiin sääriin. Olen kuullut että sellaista tapahtuu. Ainakin muotilehdissä ja televisiossa.

Kuvat Filippa K

Share

Ladataan...

 Koska olen parantumaton kosmetiikkahörhö, yksi lempiasioistani internetissä on Into the Gloss -sivuston The Top Shelf -juttusarja. Siinä kuuluisat ja vähemmän kuuluisat naiset paljastavat kosmetiikkakaappinsa salat. Juttusarja on erityisen ihana siksi, että ripsivärisuositusten lisäksi naiset tulevat yleensä kertoneeksi aika paljon muutakin itsestään, elämästään ja historiastaan. 

Vähän aikaa sitten vuorossa oli suosikkeihini kuuluva Liv Tyler, joka totesi esimerkiksi näin:

"Everything has changed so much in fashion and beauty since the Nineties, when I was starting out. [...] I remember Gwyneth [Paltrow] came to the premiere for Armageddon and danced with me at the after-party and she had no makeup on, this little slip dress and no bra, and maybe flip-flops. It was just a different time."

Minä ryhdyin oikein tosissani miettimään, että hetkinen, miltäs naiset silloin 90-luvulla näyttivätkään. Juutuin tuntikausiksi Googleen ja Tumblriin selaamaan kuvia. Ai niin, Gwyneth ja Brad Pitt! Ai niin, Winona Ryder ja Matt Damon! Ja oi niitä aikoja, kun Gwyneth ja Winona olivat vielä bestiksiä!

Liv sanoo Top Shelfissä:

"There weren’t as many paparazzi, the red carpets weren’t what they are now—there’s a lot of scrutiny going on and the maintenance is intense! Think about seeing Julia Roberts on the red carpet in the late 80s and early 90s in a suit with no makeup on, and that was OK. I sort of miss those days a little bit." 

Tiedän, Liv. Niin minäkin.

Minulle 90-luvun Hollywood-kuningattaria olivat ja ovat yhä Livin, Gwynethin ja Winonan lisäksi Nicole Kidman, Drew Barrymore ja Julia Roberts

Luoja, että on ikävä näitä tyyppejä. Ja Nicole Kidmanin alkuperäistä naamaa.

Ja sitä, kun kaikki ei ollut niin vakavaa ja kunnollista. Kukaan ei noussut barrikadeille, jos joku kuvattiin ilman rintsikoita ja tupakka suussa.

Nykyään kaikki julkkikset puhuvat vain luomuruuasta ja lastenkasvatuksesta. Mikä on tietysti hyvä homma. Mutta välillä toivon, että tässä nykyaikaisessa terveysfasismin ja kaikkea paheksuvien iltapäivälehtilööppien maailmassa olisi sijaa myös pienille paheille.

Katsoin taannoin Chasing Amyn (1997). Leffahan on kieltämättä aika kökkö, mutta totesin taas, että oi niitä aikoja. Kuka tekisi 2000-luvulla romcomin, jossa naispäähenkilö on nahkatakkiin pukeutuva, röökaava, kiroileva, dokaava ja irtosuhteita harrastava lesbo?

Tutkiva journalisti Kolu onnistui muuten kaivelemaan esiin myös pari kuvaa juuri tuolta Livin mainitsemalta illalta Armageddonin ensi-illasta. It was a different time, toden totta. 

Mutta palatakseni Livin alkuperäiseen pointtiin: kauneus ja muoti 90-luvulla ja mitä siitä kaipaamme.

En kaipaa viiruiksi piirrettyjä kulmakarvoja, kaksi sävyä liian vaaleaa meikkivoidetta tai kaksi sävyä liian tummia huultenrajauksia, mutta minusta me voisimme oppia jotain 90-luvun valokuvista. 

Tärkeimpänä tietysti sen, että täydellisyys on oikeastaan aika... tylsää.

Nykyajan punaisilla matoilla kaikki on viimeistä hiussuortuvaa myöten puunattu, aseteltu, botoxattu ja kiillotettu, mutta kun vertaan nykyajan julkkiksia näihin kuviin, luulenpa arvaavani, kummat naiset olisivat ensivaikutelman perusteella hauskempaa seuraa. 

90-luvun muodista muistetaan aina grunge, ruutupaidat ja maiharit, mutta olihan sillä aikakaudella jotain muutakin. Ja minun mielestäni vieläpä jotain paljon kiehtovampaa: 90-luvun minimalismi näyttää taas pirun hyvältä.

Yöpaitaa muistuttavat silkkimekot, kapeaakin kapeammat olkaimet, sirot sandaalit, jotka pysyvät kasassa parilla nahkaremmillä. Miesten villapaidat. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta panssaritissiliivien aika on ohi. 

Nämä aion ottaa takaisin omaan puvustooni - toki pienillä 2010-luvun päivityksillä. 

Siis ihan kohta. Sitä ennen taidan katsoa Sliding Doorsin.

(Kuvat Tumblrista, alkuperäiset lähteet ikävä kyllä kadonneet jonnekin 90-luvun huolettomuuden mukana)

Share

Pages