Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Muistatteko vielä kun hehkutin ottaneeni Kanarialla Shellac-manikyyrin?

Edelleen sitä mieltä, että parhaat kynnet ikinä. Kahden ja puolen viikon jälkeen lakassa ei näkynyt minkäänlaisia kulumisen merkkejä. Sen sijaan ongelma olikin hurjaa vauhtia kasvavissa kynsissä, joiden ansiosta lakkaus alkoi parin viikon jälkeen näyttämään todella kököltä.

En löytänyt Turusta kuin yhden Shellac-ammattilaisen, joka veloittaa lakan poistosta 30 euroa, joten minäpä näppäränä tyttönä päätin poistaa lakan itse.

No, nyt ymmärrän miksi on kallista. Liotin toissailtana kynsiäni 40 minuuttia asetonipitoiseen kynsilakkaan upotetuissa vanulapuissa ja tiukoissa foliokääreissä, työntelin ja rapsuttelin lakkoja appelsiinipuutikulla pois, ilman merkittäviä tuloksia. Ja minä olen sentään poistanut kahdeksan kerrosta maalia yhdeksästä vanhasta peiliovesta.

Eilen hain teollisuusasetonipurkin kellarista. Liotin kynsiä siinä 25 minuuttia. Lopputulos: sormenpäiden iho lähtee, lakka ei.

Seuraava askel on yrittää löytää Helsingistä ammattilainen, joka osaisi poistaa nämä, ei olisi joululomalla ja voisi ottaa epäonniset sormenpääni vastaan lyhyellä varoitusajalla. Jos tulee mieleen joku paikka, vinkatkaa toki...

Luulen, että niin paljon kuin Shellacista tykkäsinkin, tämä lysti saa jäädä nyt omalla kohdallani tähän. Ei voi olla kauhean terveellistä kylvettää itseään asetonissa.

(Tosin tuossa purkissa on kyllä maininta rasvanpoistoon. Hmm...)

Share