Ladataan...

Olen monena kesäiltana miettinyt, että auringonlaskun aikaan kotirantamme menisi ihan Nizzasta. Illan hämärtyessä taivas muuttuu vaaleanpunaisesta vaaleanliilaksi ja välillä on vaikea hahmottaa, missä menee veden ja taivaan raja.

Maagisimpia sävyjä on mahdotonta tallentaa kameralle - uskokaa pois, että olen yrittänyt. Enää en yritä, vaan nautin niistä itsekkäästi ihan ite.

Saa sanoa höpsöksi, mutta minulle tuli yllätyksenä, että Suomessa on sellaisia auringonlaskuja. En ole koskaan ennen asunut näin lähellä merta, joten olen ollut autuaan tietämätön tästä kaikesta.

Ehkä siksikin täällä uudessa kaupungissa asuminen on niin jännittävää - talvella tämä on Suomi, kesällä muuttuu pikku-Provenceksi.

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen Provencesta auringonlaskujen jälkeen? Raidalliset aurinkovarjot, laventeli ja tietenkin rosee.

Aurinkovarjoa en ole hankkinut, mutta rantapyyhkeeni on raidallinen à la provençal. Yöpöydälläni kukkii laventeli, ja rosee... no, olen aina pitänyt roseeta ainoana oikeana kesäviininä, mutta tänä kesänä Eiran auringonlaskujen siivittämänä se on maistunut vieläkin paremmalta kuin ennen.

Mitä tulee roseeviineihin, minulla on niihin sama suhtautuminen kuin kesähitteihin: ihastun pariin ja kulutan ne puhki kesän aikana. 

Se, mistä viinistä tulee virallinen kesäroseeni on vähän mysteeri. Siihen vaikuttaa toki maku, mutta ei vain se - kesäroseen henkeen kuuluu, että se voi olla myös vähän halpis eikä sen todellakaan tarvitse tai edes kuulu olla mikään huippuviini. Esimerkiksi viime kesän ehdoton suosikkiviinini oli La Jaran Organic Frizzante Rosé joka tuolloin maksoi kunnioitettavat 7 euroa 98 senttiä. 

Odotin La Jaran saapumista kauppoihin tälle kesälle innolla, mutta huomasinkin että jotenkin se ei sitten enää istunutkaan tähän kesään. Se oli viime kesän viini se!

Tänä kesänä ei ole noussut yhtä kesäviiniä ylitse muiden, mutta esimerkiksi nämä kolme ovat ehdolla La Jaran manttelinperijäksi.

Ensimmäinen on saksalainen Neiss Pinot Noir Rosé (13,99 e). Oikein tyylikäs ja aavistuksen persoonallinenkin rosee, laadultaan hyvä ja hinta-laatu-suhteeltaan oikein oiva. Maku on kuiva mutta kesäisen marjaisa. Tykkään paljon.

Kakkossuosikkini on jo melkein klassikkokamaa, Rosé de Loire (8,98 e), jota rakastan esimerkiksi siksi, että siitä tulee mieleen äiti. (Etiketissä on kukkia ja äiti käyttää tyhjiä Rosé de Loire -pulloja vesipulloina.) Maku on yllättävän mineraalinen, joten tämä on erityisen hyvä meren herkkujen kuten grillattujen katkarapujen tai paellan kanssa. Hyvä hinta-laatu-suhde.

Kolmas suosikkini on Gabriel Meffre Alaïs Côtes de Provence, jonka on kieltämättä laatuunsa nähden hintava (13,29). Mutta tätä viiniä rakastan siksi, että se maistuu just eikä melkein niiltä roseilta, joita ostimme viime kesänä lähimarketista ja joimme Grassen-talon uima-altaalla (oi aikoja!). Tämä on yllättävän runsaan makuinen, marjaisa rosee. Viinistä uupuu se sama hienostuneisuus kuin vaikka saman hintaluokan Neississä on, mutta mainio kesäviini. Ja kyllä provencelainen on aina provencelainen.

Alkon roseevalikoima on melkoisen suppea ja tylsä, eikä siellä ole hirveän montaa supertähtituotetta. Onneksi voi lohduttautua sillä, että Suomen kesä on lyhyt ja kohta maistuu taas punaviini... hah!

Pidän itse erityisesti kepeistä, kevyistä, kuivista roseeviineistä, sellaisista kuin ranskalaiset, saksalaiset ja itävaltalaiset yleensä ovat. (Karkeasti voisi sanoa, että espanjalaiset ja uuden maailman roseet ovat yleensä tummempia ja vahvempia, mutta poikkeuksia toki on puolin ja toisin.) Yleensä mitä vaaleampi väri roseessa on, sitä todennäköisemmin minä siitä tykkään.

Helteet sen kuin jatkuvat, muistakaahan juoda paljon vettä - ja just sopivasti viiniä. 

Share

Ladataan...

No juu, oikeasti olen sitä mieltä, että viiniasioissa ei ole oikeita ja vääriä tapoja. Paitsi jos kaataa viinitilalla tilan oman punaviinin sekaan Coca Colaa viinitilan omistajan silmien edessä, kuten kerran Unkarissa näin tapahtuvan. Niin se on ehkä absoluuttisesti väärin. Kaikki muut ovat makuasioita.

Omia makuasioitani: En ole koskaan oikein tajunnut proseccoa tai sitä, miksi kaikki ovat siitä niin innoissaan.

Se maistuu yleensä platkulta jos siltäkään ja kuplat katoavat heti kun selkänsä kääntää. Missä pointti? 

Olen ajatellut, että Aperol spritz -buumin on ollut pakko olla seurausta prosecco-buumista, kun kaikki ovat yhtäkkiä älynneet että hetkonen, mehän olemme tässä vuosia juoneet viinä, joka ei maistu oikeastaan miltään, pistetäänpä vähän jotain sekaan...

Viime viikolla maailmani kuitenkin avartui vähäsen. Eräs Italiassa pitkiä aikoja viettänyt herrasmies nimittäin osasi kertoa, että 

1) proseccoa kannattaa juoda valkoviinilasista, ei kuohuviinilasista 

ja 

2) proseccoa kannattaa ennemmin ajatella vaihtoehtona muille kevyille valkoviineille kuin (laadukkaille) kuohuviineille.

Eli ei siis proseccoa silloin, kun tekee mieli skumppaa.

Tänään join lounaalla lasin proseccoa salaatin kera, valkkarilasista. Keskityin erityisesti asennemuutokseen: en ajattele tätä kuohuviininä, vaan laiskasti poreilevana, kevyenä kesäisenä ruokajuomana.

Ei se nyt kummoiselta maistunut edelleenkään, mutta ainakin ärsytti vähemmän.

Share

Ladataan...

Rakkaat ystävät! Tarvitsen apuanne.

Minä nimittäin tosi, tosi, tosi paljon haluaisin matkustaa Chileen. Ja nyt siihen on pienenpieni mahdollisuus, sillä olen mukana Cono Surin reseptikisassa.

Kisassa tehtävänä oli valmistaa Cono Surin Bicileta-sarjan rieslingille tai pinot noirille resepti käyttäen pääraaka-aineena joko omenaa, perunaa, lohta tai lammasta.

Halusin tehdä ohjeestani helpon, yksinkertaisen, nopean ja sesonkiin sopivan. Valitsin viinikseni rieslingin ja siitäpä sitten syntyivät nämä rapsakat omena-perunaröstit ranskankermalla ja lohenmädillä - minusta kun riesling on mitä parahin kumppani kaikenlaisille reteesti rasvassa paistetuille asioille. 

Lupaan, että osaat valmistaa tämän reseptin, ja suosittelenkin sitä, koska se on aika hitsin hyvä. (Vaikka itse sanonkin.) Sopii syksyn juhliin ja illanviettoihin, ja ilman ranskankermaa ja mätiä näitä voi syödä ihan lisukkeena muullakin aterialla. Mutta varo, näihin jää kyllä koukkuun...

Katso ohje ja äänestä meikkis voittoon täällä! 

 

Jos et hyvää hyvyyttäsi, niin edes itsekkäistä syistä: äänestäneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Ja minä lupaan lähettää säkeittäin hyvää karmaa suuntaasi. Ja ehkä moiskauttaa pusun poskelle, jos törmätään.

Share