Ladataan...

Olen ollut viimeiset pari päivää selittämättömän hyvällä tuulella.

Siitäkin huolimatta, että sataa vuorotellen vettä ja räntää. Ja vaikka on marraskuu. Pimeää ja kylmää. Siitäkin huolimatta, että ei ole tapahtunut mitään erityistä.

Mutta toisaalta - miksipä sitä pitäisikään olla erityinen syy olla hyvällä tuulella? Eikö se jo riitä, että mitään pahaa ei ole tapahtunut? No news is good news.

Ja toisaalta kun mietin, niin onhan tässä nyt ollut vaikka mitä hyviä juttuja. Kuten tämä ovenkahva:

Oletko muka joskus nähnyt hienomman ovenkahvan? Et ole. Löytyy osoittesta Bulevardi 10, Helsinki.

Filippa K:n tekonahkaeggingsini, jotka ostin jo viime kesänä Elementin alennusmyynnistä, mutta jotka kiskaisin ekaa kertaa jalkaan vasta tällä viikolla.

(Tähän asti ne olivat odottaneet ensin syksyä ja syksyn tultua ne alkoivatkin odottaa sitä tarunhohtoista hetkeä, jota valtaosa naisista koostaan riippumatta odottaa: kun jonain aamuna herään ja olen täysin yllättäen laihtunut yön aikana viisi kiloa. Yhtenä päivänä mieleeni juolahti että sitä päivää ei tule, joten voin nyt joko heittää housut menemään tai kiskaista ne samantien jalkaan. Ja koska olisi sääli heittää hyvät housut menemään, pistin sitten jalkaan.)

Kaksi ajankohtaista punaista: chilitee ja granaattiomenat, joiden paras sesonki on alkamaisillaan. Molemmat ovat hyviä ja hyväksi.

Mutta viime päivinä olen kyllä kaikista eniten tykännyt ystäväni vastauksesta siihen, kun totesin että hänen on estettävä minua tanssimasta humalassa:

Mä en lähde sun ilmaisunvapaisua rajottamaan.

Siinäpä hyvä ohjenuora tälle perjantaille - tai vaikka koko marraskuulle. Kyllä tämä pimeys rajoittaa tekemisiämme jo ihan tarpeeksi muutenkin, ilman että alamme itse itseämme ja toisiamme rajoittamaan. Charles Wrightkin sen tietää.

It's not what you look like when you're doin' what you're doin'

It's what you're doin' when you're doin' what you look like you're doin'

Äsken laitoin tukan samanlaiselle lettiponnarille kuin Saralla on Save The Last Dancessa (täydellinen elokuva epätäydellisessä maailmassa). Seuraavaksi vedän kreisit trikoot jalkaan ja suuntaan tanssitunnille. 

Perjantaita, armaat! Express yourself!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tälläkin viikolla kävin internetissä!

... Todella silmiäavaava artikkeli siitä, miten sosiaalinen media pidetään puhtaana pornokuvista ja laittomuuksista - ja kuka sen tekee. Asia, jota en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi. Sanotaanko, että tämän juuri luettuani ei oikein enää huvita raivostua vaikka tästä Instagramin viimeisimmästä tissijupakasta. (Wired)

... Harry Potter räppää. (Olenko muuten ainoa, jolla on vuosia jatkunut ihastus Daniel Radcliffeen, koska se vaan vaikuttaa niin KIVALTA? Siis oikeasti parasta maailmassa olisi joskus saada lentokoneessa Daniel Radcliffen viereinen istumapaikka.) (The Guardian)

... Women Having A Terrible Time At Parties In Western Art History. (The Toast)

... Raakakakut ja banaaniletut on niin nähty - internetin uusin terveysruokavillitys on vegaaninen kookospekoni. (Novelle.fi)

+ viikon kuunnelluin: 

(Tiedättekö kun näin Spotifyn aikoina saattaa käydä niin, että kuuntelee tietyltä levyltä vain jotain paria tiettyä biisiä, ja sitten vuoden tai vuosien päästä Spotify yllärinä arpoo luureihin samalta levyltä jonkun helmen, jonka on kokonaan skipannut? Ja sitten on samaan aikaan kiitollinen siitä että löysi sen biisin ja vihainen itselleen siitä että löysi sen vasta nyt?)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Havahduimme tänä aamuna siihen, että on Siivouspäivä. Silloin koko Helsinki roudaa vanhat, turhat, epäsopivilta tuntuvat tavaransa kaduille ja pistää ne myyntiin pilkkahintaan.

Minäkin innostuin mukaan puolen tunnin varoitusajalla. Kävin puoliksi juosten kaapit läpi, ja sen mitä oli jäänyt edelliseltä kirppikseltä kassin pohjalle.

Sain melkein kaiken myytyä ja sen mitä en myynyt pistin Pelastusarmeijan laatikkoon. Ei tuntunut vaikealta luopua mistään, edes niistä jutuista, jotka olivat joskus lemppareita.

Eräs tyttö osti talvitakkini, sen kaikista lämpimimmän, josta ei mene mikään tuuli tai viima läpi. Katsoin perään kun hän käveli takki kainalossa pois, ja kylmät väreet vilistivät pikkuvarpaista korvanlehtiin.

Nimittäin sillä hetkellä hiffasin, että this is it: myymällä sen takin lähetin maailmankaikkeudelle ja/tai naapuruston mummoille mutta ennen kaikkea itselleni vahvan ja selkeän viestin, että en aio olla täällä ensi talvena. 

Illalla Ikea-kassit tyhjinä ja sydän keveänä join viiniä onnellisten ihmisten ympäröimänä. Tajusin entistä selkeämmin, että noilla ihmisillä on jotain, mitä minulla ei. Kävelin kotiin ja laitoin kuulokkeista soimaan biisin, jota en ollut kuunnellut vuosiin.

And I’m just standin’ there, I can’t say a word 
‘Cause everythin’s just gone 
I’ve got nothin’ 
Absolutely nothin’

Sillä hetkellä tajusin, kun katsoin parin katuvalon valaisemaa naapurustoa: juuri nyt minulla ei ole mitään, mitä en voisi jättää viiden minuutin varoitusajalla. Mitä joskus oli, on mennyttä. Minulla ei ole mitään.

Ja oikeastaan juuri siksi minulla on kaikki. 

Share
Ladataan...

Pages