Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Joko olette nähneet vuoden elokuvatapauksen Boyhood? Minä näin sen vihdoin nyt viikonloppuna.

Richard Linklaterin (Rakkautta ennen aamua jne.) elokuva ei ole tapaus siksi, että kyseessä olisi mikään kohahduttava spektaakkeli. Itse asiassa elokuva kuvaa ihan tavallisia ihmisiä elämässä ihan tavallista elämää.

Ja silti se oli minusta suorastaan maaginen. Elokuvan ihmeellisyys perustuu siihen, että leffa on kuvattu osissa 12 vuoden aikana samoja näyttelijöitä käyttäen. Näemme siis oikeasti, kuinka Mason-roolihahmo kasvaa valkokankaalla näyttelijänsä Ellar Coltranen mukana pikkupojasta nuoreksi mieheksi. Siinä sivussa vanhenevat tietysti kaikki muutkin näyttelijät. Olen ällistynyt siitä, miten näin hajanaisesta materiaalista oli onnistuttu kasaamaan saumattomasti eteenpäin kulkeva kokonaisuus.

En tiedä, sanoiko elokuva varsinaisesti mitään järisyttävän oivaltavaa maailmasta tai ihmisyydestä, mutta lähes kolmituntinen leffa oli ainakin minulle silkkaa meditaatiota. Miten vuodet vierivät. Miten jokin aloitettu tulee päätökseen tai jää auki. Miten ihmisten hiustyylit muuttuvat ja kännykät vaihtuvat, mutta perusasiat pysyvät samoina - toiveet, pelot, itsensä etsiminen, kasvaminen, mitä näitä nyt on...

Elokuvan yleisvire oli optimistinen - ajan kuluminen ei tuntunut kauhistuttavalta ja paniikkia herättävältä ("Se loppuu! Aika loppuu! Tulen vanhaksi!"), vaan pikemminkin levolliselta. Maailman luonnollisimmalta asialta, mitä se tietysti onkin. Lohdulliselta myös: minunkin elämässäni on vielä monta monta vaihetta edessä, ja kurssiaan voi aina korjata. 

Se oli aika tervetullut ajatus näin yhden vuoden tullessa jälleen loppuaan kohti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tiedän että blogini lukijoissa on monia cinéma françaisin ystäviä, joten tässä teille pikkuinen menovinkki:

Tällä viikolla Kino Engelissä vietetään Kultaisia ranskalaisia -minifestivaalia. Teemana on tänä vuonna ihana Fanny Ardant, ja ohjelmistossa on kolme Ardantin elokuvaa.

Näytökset ovat tänään, huomenna ja perjantaina. Katso tarkemmat ajat ja esittelyt leffoista Kino Engelin nettisivuilta.

À ce soir!

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Mikä olisi sopiva lääke elokuvan muodossa VALTAVAAN Pariisi-ikävään tilanteessa, jossa VALTAVAN rahapulan vuoksi haaveet sinne lähtemisestä ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen? Kyllä, juuri sitä romantisoivaa ja eksotisoivaa viininlipittelyä ja suudelmia sateessa, kiitos!"

Tällaisen kommentin kirjoitti nimimerkki Anne T edelliseen postaukseen. 

Merci pour votre question, madame ! Saanen ehdottaa akuuttiin Pariisi-romantiikan kaipuuseenne seuraavaa:

Kattakaa pieni lautasellinen juustoja ja suklaata, patonkia bien sûr. Suihkauttakaa korvanne taakse vähän hajuvettä - aina parempi jos löytyy Chanelia. Kaatakaa itsellenne un petit vin rouge, ottakaa elegantti mutta mukava asento sohvallanne ja pistäkää ruudulle pyörimään jokin seuraavista.

Näissä elokuvissa Pariisi on kaunis, romanttinen ja huokailua herättävä:

Viimeinen rakkaus

Amerikkalainen elämäänsä kyllästynyt leskimies Morgan asuu Pariisissa, mutta ei osaa edes tilata patonkia ranskaksi. Kolme vuotta vaimon kuoleman jälkeen Morgan tutustuu nuoreen ranskalaiseen tanssinopettajaan, ja kaikki muuttuu.

Eteerisen ranskattaren ruumiillistuma Clémence Poésy on elokuvassa vastustamaton, ja niin on Pariisikin.

Kaikki sanovat I Love You

Yksi lempielokuvistani kautta aikain, Woody Allenin musikaali, jonka jaksaisin katsoa sata kertaa. Elokuva kertoo varakkaasta manhattanilaisperheestä ja näiden rakkaussekoiluista Venetsiassa ja Pariisissa.

Juuri niitä elokuvia, jonka jälkeen haluaisi a) olla osa boheemia mielikuvituselokuvaperhettä ja b) kommunikoida pelkästään laulaen. Varaudu siis siihen, että ystäväsi tulevat vihaamaan sinua viikon tai pari tämän katsottuasi...

Amélie

Itsestäänselvä valinta. Amélie palauttaa uskon elämään, jos se on ollut hukassa. Tämän elokuvan katsottuaan maailman näkee aina vähän toisenlaisin silmin - sellaisin silmin, joiden läpi maailma on taianomainen paikka...

Ei tosin auta Pariisi-ikävään vaan saa sen kuplimaan jokaisessa kehosi solussa.

Midnight in Paris

Tämä elokuva lienee Woody Allenin rakkauslaulu Pariisille. Elokuvassa Owen Wilsonin esittämä kirjailija keksii tavan palata ajassa taaksepäin ihailemalleen 1920-luvulle.

Leffa on mannaa jokaiselle Pariisi-nostalgikolle, sillä elokuvassa sivutaan Pariisin kahta erilaista kulta-aikaa, belle époquea ja 20-luvun kirjailijakuppiloita - ja samalla se on nerokas näpäytys meille, joilla on toisinaan taipumusta haikailla menneitä aikoja liikaakin. 

Paris, je t'aime

Eri ohjaajien lyhytelokuvista koostuva elokuva, jonka jokaisen tarinan on inspiroinut Pariisi. Lajityypit vaihtelevat arkirealismista silkkaan fantasiaan. Osa pätkistä on oikeastaan aika ärsyttäviä, mutta kaunis Pariisi on läsnä kaikissa.

The Dreamers

Huomaan, että amerikkalainen Pariisissa -teema toistuu tässä listassa... The Dreamers sijoittuu Pariisin hulluun vuoteen 1968. Amerikkalainen Henry tutustuu ranskalaisiin sisaruksiin, ja ilma on tiheänä niin poliittisia kuin seksuaalisiakin jännitteitä. Tietyllä tavalla maaginen leffa.

Koskemattomat

Tämä leffa ei tihku romantiikkaa tahi pariisilaista seksikkyyttä, mutta se saa rakastumaan kaupunkiin yhtä kaikki. Leffassa vanha, liikuntarajoitteinen aristokraatti palkkaa köyhän esikaupunkien miehen henkilökohtaiseksi avustajakseen. Lopputulos voisi olla kamalaa siirappia, mutta jotenkin tästä leffasta jää vain ihan järjettömän hyvä mieli.

Gainsbourg (tarina legendasta)

Laulajalegenda Serge Gainsbourg oli ranskalaisen cooliuden ruumiillistuma. Tässä elämäkertaelokuvassa Pariisi on savuinen, sensuelli ja syntinen. 

Coco Avant Chanel

Yllätysihana elokuva Coco Chanelin nuoruusvuosista. Koko leffa ei sijoitu Pariisiin, mutta tarjoaa takuutehokasta täsmälääkitystä pariisilaisen eleganssin akuuttiin himoon.

Rakkautta ennen auringonlaskua

Suosikkini kaikista Jesse ja Celine -leffoista. Yhdeksän vuotta ensitapaamisensa jälkeen Jessen ja Celinen tiet kohtaavat aikuisina, tällä kertaa Pariisissa.

Ykkösleffan yltiöromanttisuus ja nuoruuden kirkasotsaisuus on rapissut, mutta rakastankin tämän elokuvan lohdullisuutta, sitä että ei elämä lopu parikymppisenä. Pariisi on pätkässä läsnä omana kauniina itsenään.

***

Toivottavasti tämä lista sai teidät edes aavistuksen Pariisi-tunnelmiin kotisohvillanne, mesdames et messieurs!

Share
Ladataan...

Pages