Ladataan...


Etelä-Ranskassa sijaitseva Grasse on parfyymiteollisuuden keskipiste - ja hajusteherkän painajainen.

Nääs sen lisäksi, että Grassessa on parfyymikukkapeltoja, hajuvesitehtaita, hajuvesimuseoita ja lukemattomia kauppoja, joissa myydään kaikkea parfyymeistä huonetuoksuihin, tuoksukynttilöihin ja saippuoihin, siellä myös suihkutetaan parfyymia kaupungin ilmaan.

Tämä on totinen tosi.

Vanhan kaupungin yllä roikkuu johtoja, joista kuuluu tasaisin väliajoin tsuuuuh ja sitten sitä huomaa olevansa yhtäkkiä keskellä huumaavaa jasmiini- tai laventelipilveä.

Kaupungin ehkä parhaalla näköalapaikalla järjestetään kesäisin myös päivittäinen parfyymisiesta. Pienessä puistossa voi istuskella aurinkotuoleissa, lukea omia tai kaupungin tarjoamia kirjoja ja lehtiä tai yksinkertaisesti keskittyä haistelemaan siestaajien ylle tasaisin väliajoin sumutettavista sulotuoksuista.

Sanomattakin selvää, että tämä tuoksuhullu oli kaupungissa kuin kotonaan.

Share

Ladataan...

Minusta tuntuu vahvasti siltä, että kesä, loma tai kesäloma on kadottanut kykyni kirjoittaa mitään edes etäisesti järkevää. Olen lukenut pari loman jälkeen kirjoittamaani juttua ja lähinnä pyöritellyt silmiäni - siis mitä...

Siksi aionkin nyt kertoa teille Provencesta kuvin. Kuvista välittynee se, mikä minulle jäi mieleen: aurinko, upeat maisemat, kissat, tuoreet merenelävät ja huurteisenkylmä rosee.

Meidän parkkipaikalla asui tosi pahantuulinen kissa, ja muualla pihalla oli vielä kuusi tai seitsemän lisää.

Petanque-papat.

Pihassa kasvoi kissojen lisäksi appelsiini- ja oliivipuita. Ja vadelmia!

Ranskalainen supermarketti on ruokahullun taivas, toreista nyt puhumattakaan...

Tuoreet artisokat maksoivat vähän päälle euron nippu. Ostettiin niitä leikkokukiksi, ovat niin kauniita - ja toisin kuin pionit, ne voi lopuksi syödä voin ja sitruunan kanssa.

Viikunat, persikat ja aprikoosit olivat taivaallisia. Ja tomaatit, oo la la.

Ainoa kuva minusta koko reissussa: muikeana ensimmäisenä iltana Cap Martinissa, ihkaekan oikean provencelaisen roseelasin äärellä. Tuossa se hymy taisikin sitten pysyä kaksi ja puoli viikkoa - hyytyi vasta Nizzassa.

Kiitos kaunis Provence, ehkä nähdään taas - ja silloin olisi paras olla niitä laventelipeltojakin näytillä.

Share