Ladataan...

Vuosi sitten olin ihminen, joka ei puhunut mistään muusta kuin remontista. Koska ajoin epäilemättä kaikki hulluuden partaalle remonttijutuilla, pyrin nykyään välttämään aihetta. Totuus on kuitenkin se, että vaikka muutimme kahdeksan kuukauden remontoinnin jälkeen nykyiseen kotiimme jo elokuussa, remontti vaikuttaa elämääni yhä. Vahvasti.

Esimerkiksi niin, että:

1. En vieläkään ole kyllästynyt astianpesukoneen tai induktiolieden ihmettelyyn. Hoen edelleen melkein joka kerta astianpesukonetta täyttäessäni siis ajattele, jos nyt joutuis tiskaamaan nää käsin. 

2. En vieläkään pysty syömään makkaraperunoita. 

3. Näen yhä silloin tällöin painajaisia, joissa remontti ei olekaan valmis. Tai jossa olemme esim. remontoineet väärän kämpän ja selviää, että ostamamme asunto olikin yhtä kerrosta alempana.

4. Itse asiassa remontin suurin vaikutus elämääni on ollut se, että olen muutosta asti edelleen elänyt remontin keskellä. Vaikka muutimme jo melkein 10 kuukautta sitten, tähän asti remontti on ollut yhä kesken.

Mutta nyt. Viimeisetkin maalit on töpötelty, saumat saumattu ja, mikä parasta

ovenkahvat putsattu ikivanhoista maalitahroista ja kiinnitetty paikoilleen!

Remontin vaikutus elämääni, kohta 5: En enää koskaan, ikinä tule ottamaan ovenkahvoja itsestäänselvyytenä. 

Jos luulit, että ovenkahvat ovat mitätön yksityiskohta, olit väärässä. On aikamoista luksusta saada ovi kiinni kunnolla. Esimerkiksi kun tekee kotona töitä. Tai kun naapurissa asuu kolme pianistia. Tai kun käy yövieraita ja omistaa koiran. (Onneksi edellisellä kerralla vieraat olivat vain mielissään, kun keskellä yötä kainaloon kömpi terrieri.)

Puhtaasti esteettisistä syistä olen toki iloinen myös. Kauniit vanhat ovet ovat mielestäni yksi tämän kodin parhaita ominaisuuksia ja yksi niistä jutuista, joihin kämpässä alun perin rakastuinkin. Ja voi pojat, että näiden ovien restaurointiin käytettiin mies- ja etenkin naistyötunteja, hermoja, hikeä, verta ja irtokarkkeja.

Nyt niissä on vihdoin myös kahvat. Silkkaa luksusta.

 

Share

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tässä nyt sitten se vähän kattavampi kurkkaus meidän uuteen, VALMIISEEN (!!!!!!!!!!!) keittiöön.

Minä ja kämpän toinen asukki ollaan molemmat todella innokkaita ja ahkeria ruuanlaittajia, joten alusta lähtien oli ihan selvä juttu, että keittiöön panostetaan. Sinne tehtiinkin tosi iso remontti, ja alkuperäisestä ysärikeittiöstä pyökkikaappeineen ja marmoritasoineen jäi jäljelle vain hana.

Remontin suunnitteli ja sähkötöitä lukuunottamatta toteutti poikaystäväni, mutta kyllä mullakin nyt vähän oli  sananvaltaa. (Tarkoittaen: silloin, kun olin samaa mieltä.)

Ruokailuryhmän kohdalla oli ennen seinä, jonka purimme niin, että keittiö ja olkkari ovat nykyään yhtä avaraa tilaa. Itse fanitan avokeittiöitä, koska on kiva, että kokatessakin voi osallistua keskusteluun ja meininkiin.

Ruokapöytä on poikaystävän tekemä, tuolit kirppiksiltä ja lampunvarjostin poikaystävän vanhalta kämpältä (taitaa olla Ikeasta alunperin).

Myös tässä keittiön nurkassa tehtiin mittavaa purkutyötä. Voitteko kuvitella, että noiden kahden lampun kohdalla on ollut kaksi erillistä pientä palvelijanhuonetta? Palvelijaparat taisivat nukkua seisaaltaan, koska ei niihin makaamaankaan mahtunut.

Myös eteisen ja keittiön välinen oviaukko nakerrettiin tuplasti isommaksi, jotta saataisiin vähän valoa eteiseen. Eteinen on siis vielä ihan kesken, kuten kuvasta näkyy!

Olen aina haaveillut keittiöstä avohyllyillä, joten nytpä pääsin senkin haaveen toteuttamaan. Avohyllyt teetettiin puusepällä ja valoratkaisuksi poikaystävä keksi tuommoiset kätsät klipsivalot. Meidän koko kämpässä vedettiin myös sähköt uusiksi, joten samalla nuo klipsivalot kytkettiin yhteen valokatkaisijaan, jottei kaikkia tarvitse käydä erikseen napsauttelemassa päälle ja pois.

Keittiön seinään piti alun perin tulla ihan erilainen laattaratkaisu, mutta aivan viime hetkellä keksittiin tämä metroasematyyliin ladottu valkoinen peruslaatta. Tykkään siitä aivan hul-lu-na, näyttää ihanan freesiltä. 

Keittiön puutaso teetettiin samalla puusepällä kuin avohyllytkin. 

Puutasoa harkitseville sanoisin, että kannattaa varautua siihen, että puutasoa pitää siivota ja pyyhkiä koko ajan kokatessa. Ei voi jättää tomaattitahroja odottelemaan, että ruoka on syöty. Ja vaikka itsellesi ja perheellesi jatkuvasta pyyhkimisestä tulisikin tapa, kannattaa huomioida, että kodissasi vierailevat ihmiset eivät sitä hiffaa, vaan takulla unohtavat sen hikoilevan oluttölkin tai kostuneen säilyketölkin tasolle. Ja siitä jää rengas. 

Aluksi olin hysteerinen, mutta nykyään kohautan olkiani. C'est la vie. Mieluummin elämää nähnyt puutaso kuin virheetön, jota ei ole käytetty.

Avohyllyjen kanssa tuo tavaroiden säilytys ei ole aina ihan yhtä helppoa kuin ovellisten kaappien, koska avohyllyissä tavararykelmät näyttävät helposti aika kaoottisilta. Täytyy siis keksiä luovia ratkaisuja - tuossa esimerkiksi öljypullot, etikat ja muut on sullottu siististi vanhaan viinilaatikkoon.

Keittiön hana on siis peruja vanhasta keittiöstä, allas on Stalalta ja kaapit ostettiin Ikeasta. Olen tullut tosi kriittiseksi Ikean suhteen sen jälkeen, kun aloin seurustella muotoilijan kanssa, koska tajuan nykyään miten älyttömiä ja tuotteiden käyttöiän kannalta surkeita ratkaisuja monissa Ikean tuotteissa tehdään.

Silti - kyllä Ikeastakin löytää myös tosi hyviä juttuja, ja mielestäni nuo keittiön kaapit ovat hyvä esimerkki. Ostan edelleen Ikeasta, mutta nykyään erittäin kriittisellä silmällä, eikä tulisi enää mieleenkään harrastaa sitä "uusi kämppä, äkkiä kaikki halvalla Ikeasta niin tulee valmista" -shoppailua, mitä ennen harrastin. En halua enää ikinä roudata kaatopaikalle vuoden vanhaa sohvaa...

Tässä keittiössä toteutui myös  kodinkoneunelmia: kunnollinen induktioliesi (tämän ihanuudesta olen jo avautunut), liesituuletin ja astianpesukone! Kaikki kodinkoneet uunia lukuunottamatta tilattiin Saksasta ja säästettiin todella pitkä penni. Liesi on Smegin, tuuletin Boschin ja astianpesukone Siemensin.

Niin ja se uuni tosiaan. Sekin on Smegiltä ja se on niin nätti, että karskimpikin kokki heltyy, mutta ei sitä sen takia valittu, vaan pizzatoiminnon! Mitä joku saattaa pitää turhana, mutta se joku ei ole kyllä sitten tavannut meikäläisiä. Pizza on olemassaoloni ydin ja ehto. Pizza on kaikki.

Unelmien jääkaappi on osoittautunut jokaisen siihen tärvätyn sentin arvoiseksi. Minä ja jääkaappi eletään unelmaa joka päivä. Semmoista unelmaa, jossa appelsiinimehu on kylmää ja salaatti hyvin säilynyttä.

Jääkaapin päällä jälleen yksi viinilaatikkoratkaisu: tuo kätkee sisäänsä astiapyyhkeet, lautasliinat ja muut keittiötekstiilit.

Avohyllyissä on se kiva juttu, että kaikki nätit pakkaukset, purkit ja astiat pääsevät vihdoin oikeuksiinsa.

Oikealla esimerkki huonosta Ikea-tuotteesta, kiikkerä vitriini, joka kuitenkin kätkee sisäänsä melkein kaikki meikkiksen kirppisastiat. Että on silläkin paikkansa tässä maailmassa.

Muuttotavaroideni joukosta löytyi jostain selittämättömästä syystä purkillinen liitutaulumaalia - ilmeisesti ostettu joskus johonkin ajatuksen tasolle jääneeseen projektiin... Päätettiin siis ihan lennosta maalata tuollainen hassu keittiön ja olkkarin välissä oleva syvennys liitutauluksi. Onhan se aika klisee, mutta tykkään tosi paljon! (Ja tulen aina hyvälle tuulelle kun näen tutuilla harakanvarpailla kirjotettuja höpinöitä, aika usein liittyen johonkin viikonlopun ateriaan.)

Vanhassa teepurkissa säilytetään taululiituja. Kellon löysin kirppikseltä - tosin siinä oli silloin vielä sellaiset kauheat vaneriset kukkakehykset. Pienellä tuunauksella kellosta tuli just kivan simppeli. Se menee varmaan vielä seinälle, kunhan saadaan aikaiseksi.

Kahvimylly on myöskin kirppislöytö, edelleen toimiva, ja käytänkin sitä aina silloin tällöin. Vastajauhetussa kahvissa muuten huomaa kyllä makueron, vaikka tuo vanha rakkine oliskin varmaan jokaiselle itseään kunnioittavalle baristalle kauhistus :D

Magneetilla kiinnitettävät maustepurkit ovat poikaystäväni entisestä kämpästä, ja täällä ne löysivät hyvän kodin jääkaapin kyljestä. Säästää tilaa ja on kätsää.

Ikäni pimeissä kämpissä asuneena olen enemmän kuin mielissäni, että vihdoin on ikkunalauta, jolla yrtitkin pysyvät elossa. Yrttiruukut ikkunassa ovat poikaystäväni kaverin tekemät. Epämääräinen kökkö vasemmalla on takavarikoitu koiran puruluu. Oikealla purkki, jossa on aina jotain pientä hyvää päiväkaffen kanssa. Joku saattaa muistaa sen Trendi-ajoilta - sillehän omistettiin muistaakseni aikoinaan kokonainen postaus...

Jeps, semmonen on siis meidän uusi keittiö. Ei varmasti kaikkien mieleen eikä takuulla maailman käytännöllisin keittiö, mutta just semmonen, joka me halutiin. Tämä olikin koko remontin kantava ajatus: jos nyt kerran ostetaan kämppä, niin sitten tehdään siitä just sellainen kuin me ollaan aina haluttu, vaikka se tarkottaisi sitä, että lopputuloksen valmistumista täytyisi odotella vähän pidempään tai että siitä täytyisi maksaa vähän enemmän. 

Olen itse kerrassaan tyytyväinen keittiöön ja lupaan rakastaa sitä joka päivä. Olen varma, että täällä tullaan viettämään vielä monta ihanaa aamua ja hulvatonta iltaa. Ja varmaan monta ankeaakin, mutta mieluummin minä täällä aamupuurooni itken kuin jossain muualla.

Share

Ladataan...

Muutamakin teistä on kysellyt, mihin lopulta päädyimme lattiapohdinnassa. 

Taustatietojen kertauksena kerrottakoon, että asunnossamme oli ostettaessa aika ankea parketti, jonka alta löytyi alkuperäinen lautalattia. Se oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei sen  kunnostaminen tullut enää kuuloonkaan, joten riuskoina poikina meidän iskä, poikaystävä ja poikaystävän kaveri repivät vanhan lattian veks ja rakensivat tilalle uuden.

Laudat ostettiin muistaakseni suoraan sahalta ja ne olivat uunikuivattuja, eli lautoja ei tarvinnut makuuttaa viikkokaupalla asunnossa ennen asentamista.

Lattian pintakäsittely oli se vaikein päätös, mutta päädyimme lopulta Osmo Colorin öljyvahaan, valkoiseen sävyyn. Sitä laitettiin kaksi kerrosta, jolloin lopputulos on vielä todella läpikuultava, ihan kuten haluttiin.

Jahkailimme tosi pitkään valkoiseksi maalatun ja kuultovahatun lattian välillä, mutta nyt en kyllä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Vahan läpi näkyvät puun syyt tuovat tosi paljon lämpöä asuntoon, joka on muuten ovia, seiniä, kattoja ja osittain kalustustakin myöten valkoinen. Ja vaikka valkoinen maali näyttää tosi hyvältä vanhassa, rakoilleessa lautalattiassa, en tiedä kuinka kivalta se olisi näyttänyt tässä meidän vielä toistaiseksi sileässä ja tasaisessa lattiassa.

Osmon vaha oli muutenkin mielestäni hyvä valinta. Se tuntuu kivalta ja lämpimältä paljasta jalkaa vasten ja on jotenkin "pehmeä". Lattiaan on tullut jo jonkin verran naarmuja putoilevista esineistä ja riehuvasta koirasta, mutta son elämää se. 

Vahatun lattian verraton etu on se, että noita naarmuja ja muita voi koska tahansa itse paikkailla ja hioa sen sijaan, että täytyisi käsitellä kerralla koko lattia. Etu on myös se, että osumista jää vain painauma tai naarmu eikä näkyvää reikää pintakäsittelyyn, kuten lakatun lattian kanssa saattaisi käydä. Naarmut näkyvät vain, kun niitä katsoo läheltä, eivät "kokonaiskuvassa".

 

(Koira+puulattia -yhdistelmästä vielä sen verran, että tuo meidän pötkylä painaa n. 7,5 kg ja ainoa kohta, johon sen kynsistä on jäänyt jälkiä on eteinen, jossa se saa innostushepuleita lenkille lähtemisestä. Muuten tuntuu, ettei tuon kynnet pahemmin edes koske lattiaa, kun se täällä tepastelee.)

Osmon vaha ei ole mikään halvin vaihtoehto, mutta toisaalta tämän kokoluokan konkurssissa (nimeltä remontti) se ei enää kauheasti painanut. Enemmän painaisi se, jos joutuisi seuraavat 10 vuotta katselemaan epämieluisaa lattiaa.

Lattiaremontin yhteydessä pistettiin uusiksi myös listat. Teetimme sahalla kopiot alkuperäisistä listoista, jotka olivat tosi hienot, mutta ikävä kyllä pahasti ajan hapertamat. Uudet ovat melkein yhtä nätit kuin alkuperäiset, ja sopivat hyvin yhteen vanhojen ovenkarmien kanssa. Voin erittäin lämpimästi suositella listojen teettämistä: nuo kolmiportaiset listat teetettyinä eivät maksaneet sen enempää kuin Bauhausin valmiit peruslistat.

Summa summarum: lattian vahaus on toistaiseksi tuntunut erittäin hyvältä ratkaisulta sekä ulkonäön että käyttöominaisuuksiensa puolesta, mutta aika näyttää, miten vaha kestää käyttöä ja miten vahattu lattia ikääntyy.

Share

Pages