Ladataan...

 Ei varmaan tarvitse olla Sherlock Holmes osatakseen päätellä, että viimeiseen puoleen vuoteen meikäläistä ei ole pahemmin nämä vaatehommat kiinnostaneet. 

 

Syitä on monia, eikä mikään niistä ole kiva (paitsi ehkä se, että just nyt ajattelen enemmän huonekaluja ja kaakeleita kuin vaatteita). Minua on kuitenkin viime aikoina alkanut ahdistaa rönttöinen olemukseni. Tuntuu, että väsähtänyt ulkonäkö vetää paitsi mielialaa myös tehokkuutta alaspäin. Välillä oikeasti jättäydyn pois sosiaalisistakin tilanteista ihan vain siksi, etten kehtaa näyttäytyä taas kerran XXXL-kokoisessa villapaidassani ja karvatöppösissä. En vain oikein tiedä, mitä asialle tekisi - 90 % vaatteistani on muuttolaatikoiden pohjalla tetris-tyyliin pakatussa varastokomerossa, eivätkä ne menisi päälle kuitenkaan, vaikka ne saisikin sieltä esiin kaiveltua.

 

 

No - tämä on ainakin alku. Vaikka shoppailua pitäisi yleisesti ottaen pitää hyi-kamalana-asiana ja sitä se monesti onkin, juuri nyt olen lähinnä ylpeä itsestäni. Meitsi kävi kaupungilla, osoitti mielenkiintoa ja jopa varovaista innostusta kauppoihin ilmestyneitä kevätvaatteita kohtaan! Wohoo!

 

 

Ja kattokaas - olen tehnyt pari löytöäkin. Uutuuksia vaatekaappiin. Siis jos olisi vaatekaappi, eikä yksi hylly, jonka poikaystävä tyhjensi omastaan. (Nyt se mutisee jossain tietokoneensa takana, että eipäs kun kaksi hyllyä, mutta sillä toisella säilytetään myös WC-paperipakettia, joten Räsänen hiljaa.)

 

 

En oikeastaan koskaan osta mitään Weekdaysta, koska vaatteet eivät ole oikein tyylisiäni ja materiaalit jättävät monesti toivomisen varaa, mutta tämä neule oli 100 % puuvillaa ja 100 % Eevaa. Ja ihana raikas punaoranssi värikin siinä, kattokaas kuulkaa, näin sitä noustaan ankeuden harmaasta ikeestä!

 

 

Tämän Zaran laukun ostin eilen puhtaana heräteostoksena ja sori nyt vaan, mutta ei edes hävetä. Olen yleensä tällaisissa asioissa todella harkitseva, googlaan, nukun yön ja toisenkin yli, kysyn kavereiden mielipidettä - mutta tällä kertaa näin jotain kivaa, ihastuin ja hankin sen ihan vain itseäni piristääkseni. Ja se toimi.

 

Olen sitä mieltä, että shoppailu on vähän kuin alkoholi tai suklaa. Ei millään niistä kannata lähteä sielussa ammottavaa tyhjiötä paikkailemaan tai suuria ongelmia lääkitsemään (eikä niistä varsinkaan kannata tehdä elämänsä pääsisältöä), mutta pieninä annoksina nautittuina ne saattavat joskus ihan oikeasti ilahduttaa, piristää ja kohentaa mielialaa. Ja siinä ei ole mielestäni mitään väärää.

 

 

Share

Ladataan...

Alkuun olin tästä levystä ihan että voi nääh ja plääh, vaikka tiesin alusta asti, ettei se mitenkään voisi olla mitään Humbugin vertaista (kyseinen levy kun on kietoutunut elämäni rakkaustarinan jokaiseen poimuun niin, että siitä on oikeastaan tullut jo elämää suurempi). Olin silti pettynyt.

 

 

Mutta altistuttuani levylle päivittäin tajusin, että tämähän on silkkaa... herkkua.

 

Lempibiisikin on jo löytynyt. Tämän tahdissa meillä ollaan valssattu viime aikoina, koska poikaystäväni yrittää sinnikkäästi opettaa minua tanssimaan valssia ja foksia. Se kun on saanut päähänsä, että meidän on aivan ehdottomasti osallistuttava melkein-naapurissa joka viikko pidettäviin latotansseihin. Tarvinneeko sanoa, että meidän taloudessa on viime aikoina myös kiroiltu melko paljon?

 

 

Minähän en osaa tanssia vaikka henkeni riippuisi siitä. Dynamon tanssilattiallakin vedän lähinnä kasarityylistä polkkaa, jossa jokainen raaja heiluu holtittomasti eri ilmansuuntaan. Laivan latinodiskossa taasen toistan samaa aerobicista oppimaani salsan perusaskelta tuntikaupalla, ja välillä sheikkaan vähän pebaa Shakiran videolta oppimallani tavalla. Ja niin - olen nähnyt tästä myös videomateriaalia, ja siitä huolimatta suostun yhä toisinaan tanssimaan julkisesti.

 

Ai niin: kuvassa myös upouusi alelöytöni, A.P.C.:n raitapaita joka on paitsi tismalleen samanvärinen tuon levynkannen kanssa (siitä se ajatus sitten lähti) myös nyt jo lempivaatteideni top vitosessa, vaikka se oli tänään vasta ekaa kertaa päällä.

 

Arctic Monkeys, A.P.C., alennusmyynnit. Tänään moni hyvä juttu tuntuu alkavan a:lla.

Share

Ladataan...

Hei ystävät!

Hienoa, että olette löytäneet tienne tänne. Muutama on valitellut ongelmia blogin syötteessä. Olen laittanut palautteenne eteenpäin ja ongelma saadaan varmasti piakkoin korjattua, jahka joku minua taitavampi teknologiavelho (ei tosin vaadi paljoa...) ryhtyy sitä selvittämään. Olihan se toki odotettavissakin, ettei heti alkuun kaikki toimi niin kuin pitäisi, mutta otetaan alkukankeudet alkukankeuksina!

Sitten mukavempiin aiheisiin...

 

Yksi kirppistelijän suurimmista tyydytyksistä on löytää muutamalla eurolla jotain, jonka olisi hyvin voinut löytää myös putiikin tai tavaratalon hyllyltä. Siitä seuraa miellyttävä (ja itsetyytyväisyyttä aiheuttava) illuusio siitä, että tässä olen juuri ostamalla säästänyt suuren summan rahaa.

 

 

 

Niin kuin nyt vaikka tämä laivastonsininen vakosamettimekko. Ostin sen vitosella Pariisista jostakin satunnaisesta second hand -liikkeestä, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla YMC:n, Boy by Band of Outsidersin, A.P.C.:n tai Madewellin mallistoista.

 

Mekon taskut ja nappiyksityiskohdat ovat täydelliset, lisäksi se on malliltaan kesäksi juuri sopivan huoleton. Äitini tosin kutsuu sitä tarhapuvuksi, mutta milloin äiti nyt olisi oikeassa ollut.

 

Ai niin, aina.

 

No, ehkä lastentarha voi olla tämän kesän teemani. Ostan vielä jarrusukat ja  värityskirjan, päiväunia nukun jo ja kiukuttelussa olen erittäin hyvä. Sitä paitsi, eikös jokainen yli 17-vuotias sorru vähintään kerran kesässä haikailemaan niiden maagisten lapsuuden kesien perään?

 

2011, lapsuuden kesä. Täältä tullaan - sormet mehujäästä tahmeina.

 

 

 

 

Share