Ladataan...

Tähän väliaikaiselämään on ainoastaan yksi lääke, joka auttaa kestämään kaiken kaaoksen, remonttipölyn ja sen, että jokainen tarvitsemasi tavara on lähes poikkeuksetta jonkun muuttolaatikon pohjalla jossain häkkivarastossa väärässä kaupungissa. Se on tietysti unelmointi ja suunnittelu - toisin sanoen sen miettiminen, miten Ihanaa Ja Täydellistä kaikki tulee olemaan, kunhan päästään muuttamaan uuteen kotiin.

 

Olemme siippani kanssa jo päättäneet, että nyt kun muutamme niin hienoon vanhaan taloon, meistäkin täytyy tulla astetta arvokkaampia. Lopetamme tietysti kiroilemisen, Viidakon tähtösten katsomisen ja pakastepizzojen ostamisen (jälkimmäinen ei tule olemaan vaikeaa, sillä uudessa asunnossamme emme luonnollisestikaan enää koskaan pode dagenefteriä). Riidat ratkaisemme asiallisesti keskustelemalla emmekä huutamalla siis ei vittu voi olla noin daiju. Ja kipsirosettien valvovan silmän alla ei luonnollisestikaan koskaan kaiveta nenää.

 

Joten niin, sanomattakin selvää, että siellä uudessa kodissa en voi enää nukkua kulahtaneessa mainos-t-paidassa ja virttyneissä Suomen puolustusvoimien kalsareissa. Tervetuloa elämääni, tyylikäs silkkipyjama.

 

 

Olin katsellut tätä H&M:n Marni-malliston silkkistä settiä jo promokuvista, mutta pidin hintaa turhan huimana pyjamalle. Kumpainenkin vaate on siis kyllä tarkoitettu ihan päiväkäyttöön, mutta itselleni himoitsin tätä nimenomaan yövaatteeksi sekä sunnuntaiaamujen astetta tyylikkäämmäksi univormuksi.

 

Tänään kuitenkin ystäväni laittoi tekstarin, että KOP-kolmion liikkeessä oli koko Marni-mallisto puoleen hintaan, joten syöksyin kärppänä keskustaan (lue: raahustin vapisevin jaloin, koska en ole vielä se aristokraatti, joka herää jokaisena lauantaiaamuna ilman jälkiä perjantai-illasta. Mitenköhän selviydyn aristokraattina, kun saan krapulan jo parista viinilasillisesta? Nehän juovat koko ajan viskiä sellaisesta kristallipullosta, joka on aseteltu olohuoneen sivupöydälle hopeisten antiikkijääpalapihtien viereen).

 

Ja oh, siellähän se odotti minua. Ihanasti laskeutuva, päällä vilpoisa ja hengittävä, ylellisen tuntuinen, uuden kotini arvoinen silkkipyjama! Tässä kelpaa hengailla kipsirosettienkin alla.

 

Ja mikä parasta, kun sunnuntaiaamuna hilpaisen uuteen lähikauppaamme hakemaan kahvimaitoa (en enää koskaan pakastepizzaa, tietenkään), voin tehdä sen vaihtamatta vaatteita. Tämähän on kuitenkin suunniteltu kaupunkikelpoiseksi asuksi.

 

 

Share

Ladataan...

 Ei varmaan tarvitse olla Sherlock Holmes osatakseen päätellä, että viimeiseen puoleen vuoteen meikäläistä ei ole pahemmin nämä vaatehommat kiinnostaneet. 

 

Syitä on monia, eikä mikään niistä ole kiva (paitsi ehkä se, että just nyt ajattelen enemmän huonekaluja ja kaakeleita kuin vaatteita). Minua on kuitenkin viime aikoina alkanut ahdistaa rönttöinen olemukseni. Tuntuu, että väsähtänyt ulkonäkö vetää paitsi mielialaa myös tehokkuutta alaspäin. Välillä oikeasti jättäydyn pois sosiaalisistakin tilanteista ihan vain siksi, etten kehtaa näyttäytyä taas kerran XXXL-kokoisessa villapaidassani ja karvatöppösissä. En vain oikein tiedä, mitä asialle tekisi - 90 % vaatteistani on muuttolaatikoiden pohjalla tetris-tyyliin pakatussa varastokomerossa, eivätkä ne menisi päälle kuitenkaan, vaikka ne saisikin sieltä esiin kaiveltua.

 

 

No - tämä on ainakin alku. Vaikka shoppailua pitäisi yleisesti ottaen pitää hyi-kamalana-asiana ja sitä se monesti onkin, juuri nyt olen lähinnä ylpeä itsestäni. Meitsi kävi kaupungilla, osoitti mielenkiintoa ja jopa varovaista innostusta kauppoihin ilmestyneitä kevätvaatteita kohtaan! Wohoo!

 

 

Ja kattokaas - olen tehnyt pari löytöäkin. Uutuuksia vaatekaappiin. Siis jos olisi vaatekaappi, eikä yksi hylly, jonka poikaystävä tyhjensi omastaan. (Nyt se mutisee jossain tietokoneensa takana, että eipäs kun kaksi hyllyä, mutta sillä toisella säilytetään myös WC-paperipakettia, joten Räsänen hiljaa.)

 

 

En oikeastaan koskaan osta mitään Weekdaysta, koska vaatteet eivät ole oikein tyylisiäni ja materiaalit jättävät monesti toivomisen varaa, mutta tämä neule oli 100 % puuvillaa ja 100 % Eevaa. Ja ihana raikas punaoranssi värikin siinä, kattokaas kuulkaa, näin sitä noustaan ankeuden harmaasta ikeestä!

 

 

Tämän Zaran laukun ostin eilen puhtaana heräteostoksena ja sori nyt vaan, mutta ei edes hävetä. Olen yleensä tällaisissa asioissa todella harkitseva, googlaan, nukun yön ja toisenkin yli, kysyn kavereiden mielipidettä - mutta tällä kertaa näin jotain kivaa, ihastuin ja hankin sen ihan vain itseäni piristääkseni. Ja se toimi.

 

Olen sitä mieltä, että shoppailu on vähän kuin alkoholi tai suklaa. Ei millään niistä kannata lähteä sielussa ammottavaa tyhjiötä paikkailemaan tai suuria ongelmia lääkitsemään (eikä niistä varsinkaan kannata tehdä elämänsä pääsisältöä), mutta pieninä annoksina nautittuina ne saattavat joskus ihan oikeasti ilahduttaa, piristää ja kohentaa mielialaa. Ja siinä ei ole mielestäni mitään väärää.

 

 

Share

Ladataan...

Heippa kamut! Tauti senkun pitää otteessaan, mitä nyt joku oli viime yönä käynyt nappaamassa kaktuksen kurkusta pois ja korvannut sen partakoneenterällä. 

 

Mutta voi, kyllä ilahduttaa tämä uusi laukku, jonka postisetä toi.

 

Olen etsinyt arkikäyttöön mustaa nahkalaukkua niin kauan kuin olen älynnyt sellaista tarvitsevani, eli suunnilleen siitä lähtien kun ymmärsin että kaiken ei aina tarvitse olla värikästä. Siis selkokielellä ilmaistuna noin neljä vuotta. 

 

 

Ei ole löytynyt. Kaikki ovat joko tekonahkaisia tai päättömän kalliita. Niissä on joko liikaa logoa, blingiä ja roikkuvia osia, tai sitten ne ovat aivan liian raivokkaan pelkistetyn minimalistisia. Kolmas suuri ryhmä ovat Birkinistä inspiroituneet ladylike-laukut, jotka ovat toki kauniita, mutta vaatisivat kantajaltaan huomattavasti huolitellumpaa habitusta kuin meikältä löytyy (tai kahtakymmentä elettyä vuotta enemmän).

 

Haluaisin vain laadukkaan, mustan nahkalaukun, johon mahtuisi kalenteri, läppäri ja vesipullo, onko se liikaa vaadittu?! Alan hiljalleen ymmärtää ihmisiä, jotka ostavat luksuslaukkuja. Minäkin olen pian valmis maksamaan tonnin ihan vain siitä hyvästä, ettei tarvitsisi enää ajatella koko asiaa. Tosin olen kyllä kuullut sellaisiakin tarinoita näiden törkykalliiden laukkujen laadusta, ettei tästä ongelmasta taida päästä edes rahalla.

 

 

Siihen asti  suurimman osan arkilaukkuongelmistani ratkaisee tämä uusi tummanruskea - tämän saa esimerkiksi kiinni toisin kuin sen taskuvarkaiden unelman, jossa olen viimeisen vuoden omaisuuttani kanniskellut. Sitä paitsi, tummanruskeahan menee melkein mustasta. Ainakin, jos on pimeää. Laukku on Vanessa Bruno Athén ja löysin sen varsin kelpohintaan Asoksen aleista. 

 

Ja kyllä, niitä vinkkejä laadukkaista, sopivan yksinkertaisista ja ajattomista mustista nahkalaukuista otetaan edelleen vastaan.

 

 

Share

Pages