Ladataan...

Tälläkin viikolla kävin internetissä!

... Todella silmiäavaava artikkeli siitä, miten sosiaalinen media pidetään puhtaana pornokuvista ja laittomuuksista - ja kuka sen tekee. Asia, jota en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi. Sanotaanko, että tämän juuri luettuani ei oikein enää huvita raivostua vaikka tästä Instagramin viimeisimmästä tissijupakasta. (Wired)

... Harry Potter räppää. (Olenko muuten ainoa, jolla on vuosia jatkunut ihastus Daniel Radcliffeen, koska se vaan vaikuttaa niin KIVALTA? Siis oikeasti parasta maailmassa olisi joskus saada lentokoneessa Daniel Radcliffen viereinen istumapaikka.) (The Guardian)

... Women Having A Terrible Time At Parties In Western Art History. (The Toast)

... Raakakakut ja banaaniletut on niin nähty - internetin uusin terveysruokavillitys on vegaaninen kookospekoni. (Novelle.fi)

+ viikon kuunnelluin: 

(Tiedättekö kun näin Spotifyn aikoina saattaa käydä niin, että kuuntelee tietyltä levyltä vain jotain paria tiettyä biisiä, ja sitten vuoden tai vuosien päästä Spotify yllärinä arpoo luureihin samalta levyltä jonkun helmen, jonka on kokonaan skipannut? Ja sitten on samaan aikaan kiitollinen siitä että löysi sen biisin ja vihainen itselleen siitä että löysi sen vasta nyt?)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Viinin ja ruuan yhdistäminen on niin nähty - tämän päivän teema on viinin ja julkkisjuorujen harmoninen liitto.

Viime kesänä Provencessa oli jännät paikat. Paikalliset lehdet julistivat lööpeissään, että Brad ja Angelina olivat menossa naimisiin viinitilallaan Château Miravalissa juuri samana viikonloppuna, kun itse haistelin laventelipuskia samaisilla huudeilla.

Yhtenä päivänä ajellessamme lähellä Corrensia, jossa Château Miraval sijaitsee, näimme taivaalla kaksi helikopteria. Olin ihan varma että nysse tapahtuu! Ostin paikallisesta viinikaupasta pullon Jolie-Pittin tilan roseeta, tarkoituksena korkata illalla Brangelinan malja.

Mutta ei. Ei tullut häitä, eikä sitten huvittanut korkata pulloakaan - mikä antikliimaksi. Sen sijaan raahasin putelin Suomeen ja kotona päätin, että korkkaan sen sitten, kun Brad ja Angelina sanovat oikeasti tahdon. (Toivoen, että se tapahtuisi melko pian, sillä roseet eivät tuppaa olemaan niitä tapauksia, jotka paranevat vanhetessaan. Toisin kuin Angelina.)

Noh, kuten olette epäilemättä kuulleet, eilen Provencesta kantautui hääkellojen kuminaa, ja minä pistin samantien pullon Miravalia kylmään. Tänään illalla juon Angelinan maljan, ja ehkä otan huikan Bradillekin. Olihan se sentään aika ihana Thelmassa & Louisessa.

(Kiinnostuneille tiedoksi: Jolie-Pitt Perrin Miraval Rosé on saatavissa nykyään myös Suomesta - laseittain satunnaisista ravintoloista ja erikoisvalikoimassa Arkadian Alkosta, josta se epäilemättä on jo myyty tämän uutisen siivittämänä loppuun...)

Share
Ladataan...

Ladataan...

 Koska olen parantumaton kosmetiikkahörhö, yksi lempiasioistani internetissä on Into the Gloss -sivuston The Top Shelf -juttusarja. Siinä kuuluisat ja vähemmän kuuluisat naiset paljastavat kosmetiikkakaappinsa salat. Juttusarja on erityisen ihana siksi, että ripsivärisuositusten lisäksi naiset tulevat yleensä kertoneeksi aika paljon muutakin itsestään, elämästään ja historiastaan. 

Vähän aikaa sitten vuorossa oli suosikkeihini kuuluva Liv Tyler, joka totesi esimerkiksi näin:

"Everything has changed so much in fashion and beauty since the Nineties, when I was starting out. [...] I remember Gwyneth [Paltrow] came to the premiere for Armageddon and danced with me at the after-party and she had no makeup on, this little slip dress and no bra, and maybe flip-flops. It was just a different time."

Minä ryhdyin oikein tosissani miettimään, että hetkinen, miltäs naiset silloin 90-luvulla näyttivätkään. Juutuin tuntikausiksi Googleen ja Tumblriin selaamaan kuvia. Ai niin, Gwyneth ja Brad Pitt! Ai niin, Winona Ryder ja Matt Damon! Ja oi niitä aikoja, kun Gwyneth ja Winona olivat vielä bestiksiä!

Liv sanoo Top Shelfissä:

"There weren’t as many paparazzi, the red carpets weren’t what they are now—there’s a lot of scrutiny going on and the maintenance is intense! Think about seeing Julia Roberts on the red carpet in the late 80s and early 90s in a suit with no makeup on, and that was OK. I sort of miss those days a little bit." 

Tiedän, Liv. Niin minäkin.

Minulle 90-luvun Hollywood-kuningattaria olivat ja ovat yhä Livin, Gwynethin ja Winonan lisäksi Nicole Kidman, Drew Barrymore ja Julia Roberts

Luoja, että on ikävä näitä tyyppejä. Ja Nicole Kidmanin alkuperäistä naamaa.

Ja sitä, kun kaikki ei ollut niin vakavaa ja kunnollista. Kukaan ei noussut barrikadeille, jos joku kuvattiin ilman rintsikoita ja tupakka suussa.

Nykyään kaikki julkkikset puhuvat vain luomuruuasta ja lastenkasvatuksesta. Mikä on tietysti hyvä homma. Mutta välillä toivon, että tässä nykyaikaisessa terveysfasismin ja kaikkea paheksuvien iltapäivälehtilööppien maailmassa olisi sijaa myös pienille paheille.

Katsoin taannoin Chasing Amyn (1997). Leffahan on kieltämättä aika kökkö, mutta totesin taas, että oi niitä aikoja. Kuka tekisi 2000-luvulla romcomin, jossa naispäähenkilö on nahkatakkiin pukeutuva, röökaava, kiroileva, dokaava ja irtosuhteita harrastava lesbo?

Tutkiva journalisti Kolu onnistui muuten kaivelemaan esiin myös pari kuvaa juuri tuolta Livin mainitsemalta illalta Armageddonin ensi-illasta. It was a different time, toden totta. 

Mutta palatakseni Livin alkuperäiseen pointtiin: kauneus ja muoti 90-luvulla ja mitä siitä kaipaamme.

En kaipaa viiruiksi piirrettyjä kulmakarvoja, kaksi sävyä liian vaaleaa meikkivoidetta tai kaksi sävyä liian tummia huultenrajauksia, mutta minusta me voisimme oppia jotain 90-luvun valokuvista. 

Tärkeimpänä tietysti sen, että täydellisyys on oikeastaan aika... tylsää.

Nykyajan punaisilla matoilla kaikki on viimeistä hiussuortuvaa myöten puunattu, aseteltu, botoxattu ja kiillotettu, mutta kun vertaan nykyajan julkkiksia näihin kuviin, luulenpa arvaavani, kummat naiset olisivat ensivaikutelman perusteella hauskempaa seuraa. 

90-luvun muodista muistetaan aina grunge, ruutupaidat ja maiharit, mutta olihan sillä aikakaudella jotain muutakin. Ja minun mielestäni vieläpä jotain paljon kiehtovampaa: 90-luvun minimalismi näyttää taas pirun hyvältä.

Yöpaitaa muistuttavat silkkimekot, kapeaakin kapeammat olkaimet, sirot sandaalit, jotka pysyvät kasassa parilla nahkaremmillä. Miesten villapaidat. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta panssaritissiliivien aika on ohi. 

Nämä aion ottaa takaisin omaan puvustooni - toki pienillä 2010-luvun päivityksillä. 

Siis ihan kohta. Sitä ennen taidan katsoa Sliding Doorsin.

(Kuvat Tumblrista, alkuperäiset lähteet ikävä kyllä kadonneet jonnekin 90-luvun huolettomuuden mukana)

Share

Pages