Ladataan...

Olen pitkään toivonut, että saisin työni puolesta matkustaa enemmän. Toivominen on kaiken alku, mutta kesällä hiffasin että voisin jopa tehdä itse aktiivisesti jotain tämän haaveen eteen. Suunnilleen samoihin aikoihin aloin myös vihdoin uskoa, että toiveensa - koskivatpa ne töitä, asuntoa tai ihan mitä vain - kannattaa sanoa ääneen ja mielellään kovalla äänellä.

Koskaan ei kuulkaa tiedä kuka istuu viereisessä pöydässä. Koskaan ei tiedä, kuka tarvitsee juuri sellaista ihmistä kuin sinä tekemään juuri sitä mitä sinä haluaisit tehdä. Joten kurssi oikeaan suuntaan ja suu auki.

Hyvä passi on käytössä kulunut passi.

Hommat alkavat edetä oikeaan suuntaan, sillä tällä viikolla on tiedossa jopa kaksi reissua. Lähden ensin Luxemburgiin viinibisneshommiin ja loppuviikosta painelemme Stellan kanssa Kreikkaan tekemään matkajuttua Santorinin saaresta. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että jälkimmäistä matkaa on odotettu melkoisen paljon.

Mutta ennen kaikkea olen innoissani siitä, että pääsen pitkästä aikaa reissuun, ihan mihin tahansa reissuun. Viime aikoina tutut kulmat ovat tuntuneet jotenkin vähän ahtailta. Pieni maisemanvaihdos tulee tosiaankin tällä kertaa oikeaan saumaan.

Lähtökuoppia jo kuopien toivotan ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sain lukijalta toiveen, että esittelisin työpisteeni.

Tässä se on.

Jos ihmettelette, miksi se on noin siisti, asialle on selitys: en juuri koskaan tee töitä siellä.

Yleensä könötän läppäri sylissä sohvalla, asennoissa joista työergonomiaan erikoistuneet fysioterapeutit näkisivät painajaisia. Silloin kun yksiön seinät alkavat kaatua päälle, kaappaan koneen kainaloon ja painelen kirjastoon tai johonkin kaupungin kuppiloista.

Erityyppinen työ vaatii erilaisen ympäristön - kotona on helpointa kirjoittaa, kahviloissa taas sujuvat ideointi sekä ikävämmät rutiinihommat, joita kotona helposti pakenee. (Tietysti tiskit kaipaavat tiskaamista ja kaapit järjestelyä juuri silloin kun pitäisi tehdä kirjanpitoa tai vastata sekaviin sähköposteihin.)

Omalla työpisteelläni teen töitä lähinnä sellaisina päivinä, kun ensimmäinen palaveri alkaa vaikkapa kymmeneltä ja haluan saada sitä ennen pari tuntia duuneja tehtyä. Silloin keitän pienen pannun kahvia, parkkeeraan takalistoni läpinäkyvään tuoliin ja alan nakuttaa niin vimmatusti.

Pidän työpöydälläni Caudalien Beauty Elixir -kasvosuihketta, joka virkistää melkein yhtä tehokkaasti kuin kofeiini. Tehosta en tiedä, tuoksu jakaa mielipiteitä. (Kerran ihanan luksussuihkintahetkeni päätteeksi joku ihmetteli, että miksi laitan sisätiloissa hyttysmyrkkyä.)

Lasinen, silikonilla suojattu vesipullo on Life Factoryn - näppärä, jos ei tykkää juoda muovista. 

Posliinisen tsemppikahvikupin ostin Kanarialta. Siinä lukee vapaasti suomennettuna öbauttiarallaa että tänään aion saavuttaa kaiken mitä päätän (tarkistin Google-kääntäjällä puhelimesta ennen kun vein kassalle). Kaivan sen kaapista vain niinä aamuina, kun olen TOSISSANI.

Seinäkalenterina on printattava Muslan kalenteri. Unohdan aina vaihtaa uuden sivun kun kuukausi vaihtuu, joten nykyään laitan suosiolla seinälle kaksi kuukautta kerrallaan.

Akvarellimaalauksen ostin vähän aikaa sitten kadulta yhdeltä venäläiseltä mieheltä. Tunnistin heti maalauksen valon ja sen, mitä paikkaa maalaus esittää, sillä olen itsekin ottanut siitä vuosien saatossa sata valokuvaa. Se on Turun kaunein kohta.

Siinä se roikkuu työpisteen yläpuolella muistuttamassa, mistä olen tulossa. Se odottaa vielä viereensä kuvaa, jossa kiteytyisi täydellisesti se, mihin olen menossa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kiitos palautteestanne edelliseen postaukseen - oli ilo lukea siitä miten olette löytäneet oman juttunne ja miten kovin monella tavalla se voikaan löytyä. 

Viesteissänne kerroitte toki myös peloista muiden mielipiteiden vuoksi, epävarmuudesta tulevaa kohtaan ja turhautumisesta sen äärellä kun pitäisi valita se "järkevä" vaihtoehto sen sijaan mitä oikeasti haluaisi tehdä. 

Teille kaikille pähkäilijöille ja valinnoista ahdistuneille haluan vielä jakaa aiheeseen liittyen tämän pätkän Jim Carreyn puheesta. Se kestää minuutin ja viimeisessä puolessa minuutissa sanotaan kaikki olennainen.

Share
Ladataan...

Pages