Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tein viime viikolla kaupat Turun-asunnostani. Alkoi näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että enää palaisin Turkuun ainakaan lähivuosina.

Moni on kysynyt, että eikö harmita luopua maailman kauneimmasta kämpästä. Ei harmita. Ikävä tulee takuulla, niin entistä kotia kuin Turkuakin, mutta ei harmita. Kauneutta on maailma täynnä. 

Olihan - onhan - se aivan huikea asunto, ja voi niitä tunteja, hikipisaroita (tai no, ollaanpa rehellisiä - ämpäreitä) ja euroja, jotka sen remontoimiseen käytettiin. Mutta mitäpä niistä. Olen oikeastaan vain iloinen siitä, että minunkin rähmäkäpäläni ovat olleet osallisena siihen, että tässä maailmassa on yksi ihana koti enemmän. 

Minä sain herätä siellä kaksi vuotta, tassutella paljain jaloin lautalattialla ja katsella iltapäivisin olkkarin erkkeristä ulos. Kaksi vuotta sellaista autuutta on jo aika hyvä saldo.

Nyt on jonkun toisen vuoro.

Yllättäen vaikeinta kaupanteossa oli se hetki, kun näin pankissa vanhan osakekirjan. Siinä omistajaksi oli merkitty Eeva Kolu 24.1.2012.

Sen nähdessäni jotenkin konkretisoitui, että elämä ei tosiaankaan mene niin kuin on suunnitellut. Sillä Eevalla, joka oli pistänyt nimmarinsa osakekirjaan tammikuussa 2012 oli varmasti hyvin erilainen käsitys siitä, mitä tulisi tapahtumaan seuraavan muutaman vuoden aikana. 

Mutta c'est la vie! Tällä hetkellä en osaa ennustaa edes missä olen 24.1.2015. 

Olen viime viikkoina käynyt asuntonäytöissä ja miettinyt, josko ostaisin Helsingistä asunnon jahka Turun-kämppä on myyty. Tämä vuokralla asuminenhan on oikeasti ihan järjetöntä. (Nyt sen vasta ymmärrän, kun tililleni palautuivat kaikki ne parin vuoden aikana makselemani lainanlyhennykset.)

Mutta arvatkaa mikä oli myös järjetöntä - järjettömän siistiä nimittäin? Se tunne, kun asuntolaina katosi tililtä.

Yksi napin painallus ja sinne meni, ihmiselämän kokoinen velka. Nauratti. Tuntui aika kevyeltä.

Että katsotaan nyt. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen tänään lukenut ahkerasti capsule wardrobe -pukeutumisesta.

Kapselipuvustolla (vapaa suomennokseni) tarkoitetaan pientä, mutta toimivaa puvustoa, jossa kaikki sopii yhteen. Laajemmin ajatuksen voi ymmärtää myös niin, että kaikki vaatteet ovat omia suosikkeja, eikä sinne päästetä mitään keskinkertaista ihan kiva -osastoa.

Perinteisesti tällaisen puvuston ajatellaan käsittävän tietyn määrän sesongista toiseen toimivia perusvaatteita, joiden ympärille sitten hankitaan pieniä piristyksiä. Viime aikoina on kuitenkin putkahdellut esiin blogeja, joissa ajatusta sovelletaan vähän eri tavalla. Itse olen ihastunut erityisesti Un-Fancy-blogiin, jossa teksasilainen Caroline valitsee kaapistaan 37 vaatetta (sisältäen kengät) jokaista kolmen kuukauden sesonkia varten ja pukeutuu ainoastaan niihin. Toinen tunnettu blogi aiheesta on Project 333.

Suomen vaihtelevissa sääolosuhteissa idea vaatii varmasti muokkaamista, mutta jossain muodossa aion kokeilla! Olen jo vuosia sitten huomannut, että pukeutuminen aamuisin on sitä helpompaa, mitä vähemmän kaapissa on vaatteita, mutta luulen että vaatteiden rajaaminen tiettyyn lukumäärään tekee hommasta vielä toimivamman. Näin tulee jokaisen vaatteen ja kenkäparin kohdalla mietittyä, onko se tosiaan niin ihana, että haluan käyttää yhden vaatekaappini vapaista paikoista siihen. Samalla vapautuu aikaa, tilaa ja rahaa muuhun, ja vaatteiden yhdistely on paljon helpompaa. 

Lisäksi on kiva ajatus pakata osa vaatteista muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan pois. Paksut neuleet tuntuvat aivan uusilta taas syksyllä, kun ne kesän kynnyksellä vie pariksi kuukaudeksi pois silmistä.

Projekti on omalla kohdallani vasta ajatuksen tasolla, mutta raportoin etenemisestä!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään huomasin, että minulla on asiaa liittyen vanulappuihin. Ja tähän blogiin ei yksikään asia ole liian pieni.

Nimittäin oletteko ikinä ajatelleet, että vanulappu kannattaa repiä kahteen osaan? (Siis samalla tavalla kuin ruispalat tai Domino-keksi, puolet irti toisistaan.)

Ai miksi? No, ensinnäkin vanulappupaketti kestää silloin kaksi kertaa pidempään. Eli säästät vähintään kolme euroa vuodessa (!) ja siinä sivussa vähän ehkä luontoakin.

Jaa että ei vielä kummoinen säästö? No, ohuempi lappu imee sisäänsä myös huomattavasti vähemmän nestettä, joten ne samat kasvovesi- ja meikinpoistoainepurkit kestävät pidempään. Siinäpä on jo kyse ihan oikeasta säästöstä, etenkin jos on mieltynyt hieman hintavampaan kosmetiikkaan. Ja vaikka kosmetiikkaa käyttäisi saman verran, sama määrä tuntuu ohuemmalla lapulla paljon suuremmalta. Siitä tulee jotenkin syntisen yltäkylläinen olo. Ny läträtään!

Ja ainakin minusta ohuella lapulla esim. silmämeikki lähtee paljon näpsäkämmin pois. 

Sitten on vielä yksi asia, jonka haluaisin sanoa vanulapuista. Ne näyttävät paljon kivemmilta ja niiden käyttäminen on paljon helpompaa, kun ne ottaa suosiolla pois siitä ärsyttävästä muovipötkylästä ja laittaa ne kivaan purkkiin tai kippoon. Omani ovat tuollaisessa kirppikseltä löytyneessä lasikulhossa. 

Olen puhunut.

Share
Ladataan...

Pages