Ladataan...

Jee! Ovenkahvat saatiin paikoilleen ja viime viikolla poikaystävä sai valmiiksi työn alla olleet kaiuttimet, joten olkkari on vihdoin valmis!

Tai niin valmis kuin mikään kotona nyt koskaan on. Ainahan tämä elinympäristö muuttuu elämän mukana ja läpäläpä. Mutta nyt on sellainen olo, että olohuoneessa on kaikki, mitä tarvitaan, eikä toisaalta mitään ylimääräistä. Kuten vaikka niitä ikuisuuden nurkissa pyörineitä raksakamoja.

Toivoitte lisää sisustusjuttuja, joten tässä pieni kierros valmiiseen olohuoneeseen. Näistä moni on varmasti vilahdellut blogissa jo aikaisemminkin, mutta toisaalta samoista asioista kysytään aina, joten kerrotaan kertauksen uhallakin.

Tästä matosta kysytään AINA, kun sen kulma vähänkin vain vilahtaa jossain kuvassa. Matto on iän vanha, se on ensin ollut anoppilassa, sitten poikamiesboksissa, sitten yhteisessä opiskelijaboksissamme ja nyt täällä. Löysimme taannoin alapuolelta hintalapun, jossa luki Anttila 899 markkaa. Eli kaikille matosta kyselleille - se on Anttilasta, ja ei, sitä ei varmaan enää ole saatavilla...

Matto on myös jotain 100 % tekokuitusekoitetta, ja silti kaikkien näiden vuosien jälkeen se on yhä kuin uusi. Näinpä minä vaan opin, että joskus tekokuiduillakin on paikkansa tässä maailmassa! Kunhan pysyvät kaukana ihostani (tai hikirauhasistani. Vaikka minullahan sellaisia ei tietenkään edes ole, because I'm a lady).

Tuolit on Hayn, sohva on Muuton, lampaantaljat Turun saaristolaismarkkinoilta. Levyhylly, stereot ja nuo upouudet kajarit kaikki poikaystävän tekemiä. Toiset osaa.

Sohvapöytä rakennettiin mökin navetasta löytyneistä lankuista. Se painaa kuin ihmiskunnan synnit maailman harteilla, mutta alla on onneksi pyörät. Se on iso ja siinä mahtuu syömään aamupalaa, lepuuttamaan jalkoja ja siihen voi myös levittäytyä kirjanpitoprojektien, kuittikaaoksen tai askartelupaskarteluprojektien kanssa. Yksi lempiasioistani kotona, sosiaalisen elämän keskus. Ja sosiaalisella elämällä tarkoitan aika usein itseäni ja viinilasia.

Poikaystävä rakensi pöydän, mutta olen aika tehokkaasti ominut sen. Sohvapöydällä on aina kukkia, kynttilöitä ja vaihtuva näyttely nättejä lehtiä tai kiinnostavia kirjoja. Siis kaikkea, mistä pidän. Tykkään selailla tietokirjoja tai jo kertaalleenkin luettuja lehtiä samalla kun juon aamukahvia - niihin ei tule uppouduttua yhtä intensiivisesti kuin romaaneihin tai uusiin lehtiin, mutta samalla saa vähän inspiraatiota ja hyvää fiilistä alkavaan päivään. Jätän pinon päällimmäiseksi aina sen, jossa on nätein kansi.

Kattolamppu on Kartellin.

Seinälamppu oli superlöytö Ellokselta. Maalauksella taas on mittaamaton tunnearvo. 

Kaiken kaikkiaan tykkään meidän vastavalmistuneesta olkkarista aivan älyttömästi. Se on ihan meidän näköinen, kumpikin sai olkkarilta sen mitä halusi ilman että hirveitä kompromisseja olisi tarvinnut tehdä. Käytännöllinen, valoisa ja viihtyisä, siis juuri oikea juuri meille. Kelpaa olla, täällä olohuoneessa.

PS. Kaipaisin mielipiteitänne kuvien koon suhteen. Palsta on nyt 680 pikseliä leveä, mikä on ihan passeli koko vaakakuville. Pystykuville se on siinä ja siinä, onko vähän liikaakin. Aikaisemmin olen laittanut pystykuvat vähän pienempinä, mutta se näyttää ikävältä, kun sivuille jää tyhjää eivätkä tekstin ja vaakakuvan ulkoreunat tule samaan linjaan pystykuvien kanssa. Nyt olen kokeillut laittaa pystykuvatkin täysleveinä. Ovatko esimerkiksi tämän postauksen kuvat teidän näytöillenne jo liian suuret vai just hyvät? Pohdiskelen tässä nyt, kumpi on pahempi, vähän liian isot kuvat vai vähän sekainen ulkoasu. 

Share