Ladataan...

Taannoisella Tallinnan-reissulla poikkesimme syömään ja drinkeille vanhassakaupungissa sijaitsevaan Frankiin. Paikasta tuli kertaheitolla yksi Tallinna-lemppareista.

Sisustus on hauska yhdistelmä Skandinaviaa ja Amerikkaa, ja ruokalistalta löytyy kaikkea aamiaisista cocktaileihin ja burgereihin. Tästä tykkään muuten Tallinnassa hurjasti: todella monet ravintolat tarjoilevat lounaan ja illallisen lisäksi aamiaista. Voi kunpa Suomessakin joku!

Frank on trendikäs, mutta ei tunnu laskelmoidulta - paikassa on hyvä henki. (Tiedättekö niitä paikkoja, joihin kävellessä tulee sellainen tunne että nyt on tilattu konsulttitoimistolta trendikartoitus ja suunniteltu jokainen yksityiskohta sen mukaan - ja lopputulos on täysin hengetön kopio esikuvistaan? "Nuoret haluavat nyt juoda cocktailinsa hillopurkeista. Rosoisen Berliini-vaikutelman saavuttamiseksi suosittelemme töhrimään WC:n seinät itse, sillä asiakaskunta ei tee sitä tarpeeksi nopeasti. Ja jossain olisi ehdottomasti oltava meksikolainen pääkallo.")

Frankin burgerit (8 e) olivat super: sopivan simppeleitä mutta ilmeisesti hyvistä raaka-aineista tehtyjä, en meinaan muista milloin viimeksi olisin syönyt yhtä maukkaan purilaispihvin. Joimme myös paikan nimikkococktailit (6 e), joka oli ilmeisesti ihan perinteinen mint julep ja erinomaisen hyvä sellainen.

Hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja viihtyisä ympäristö - enpä keksi mitä enempää raflalta voisi toivoa.

Frank Bistro
Sauna 2, Tallinna

Share

Ladataan...

Mietin tässä nukkumaan kömpiessäni, että olipa kiva päivä. Varmaan siksi, että olin ekaa kertaa viikkoon ihmisten ilmoilla (saakelin tauti!).

Mitään kummaa ei tehty - aamiaispalaveri koskien syksyn projekteja, iltaan asti töitä mutta onneksi kivoja sellaisia, ja niiden välissä sopivasti jaarittelua nahkahousuista, musiikista ja muusta elintärkeästä. Vähän kävelyä puistossa, illalla nuudeleita ja pari lasia viiniä.

Kulmilla on kaunista, tällä kertaa taas uudella tavalla. Tienoon vanhat talot näyttävät siltä kuin ne olisi tehty syksyn kullanruskeaa valoa ajatellen. (Kesällä ne näyttivät siltä, että ne olisi tehty yöttömiä öitä varten, ja talvella ne heijastelivat taianomaisia pastellisävyjä lumeen. Tämä lienee sitä hyvää kaupunkisuunnittelua - talot näyttävät joka sesongissa siltä kuin olisi paras aika vuodesta. Paitsi ehkä niillä harmailla loskakeleillä. Mutta onneksi niitä ei tarvitse ajatella nyt.)

Hämmästyin Tehtaanpuiston pinkeistä ruusuista, jotka kukkivat yhä kuin eivät olisi lokakuusta kuulleetkaan. Ainesta idoliksi...


Päivän vaatteiden koodisana oli supermukava - sekä tuo jättikokoinen Zaran kasmirneule että Dieselin Jogg Jeansit täyttävät kumpikin kriteerin korkeimmin arvoisanoin. Ne päällä on vähän kuin olisi pukeutunut pumpuliin, tai ehkä pilvenhattaraan (ensimmäinen mielleyhtymäni oli nukkuva, pehmeä ja lämmin koiranpentu, mutta sellaiseen pukeutuminen kuulosti jotenkin väärältä).

Sain farkut vähän aikaa sitten Dieseliltä ja noita Jogg Jeanseja on kyllä kokeiltava itse, että uskoo todeksi. Näyttävät farkuilta, mutta tuntuvat päällä aivan verkkareilta. Materiaali on enemmän college-kangasta muistuttavaa kuin denimiä, mutta sen huomaa vasta, kun matskua hypistelee kädessä. Mitä lie noituutta. 

Kävimme lounaalla uudessa Eiran Sandrossa (löytyy Tehtaankadulta entisen Mange Sudin tiloista). Totta puhuen kävin siellä jo eilen. Eilisen lounaan syötyäni aloin odottaa, että olisipa jo huominen, niin pääsisi uudestaan.

Sana uudesta raflasta oli lähtenyt kiertoon, sillä tänään paikka oli tupaten täynnä ja oven tienoilla norkoili toiveikkaita lounastajia ulos asti. En toisaalta ihmettele: Helsingissä ei ole ihan liikaa rentoja ja kohtuuhintaisia ravintoloita, joissa silti suhtaudutaan ammattiylpeydellä tekemiseen eikä mennä sieltä missä aita on matalin.

Tunnelmakin oli mukava: pöydissä istutaan ruuhka-aikaan ventovieraiden kanssa (jopa vähän jutellaan, aatelkaas), tuttuihin törmää koko ajan eikä ravintolassa tuhahdella sen enempää lapsille kuin koirillekaan.

Mutta ennen kaikkea: kuinka ihanaa on se, että vihdoin saa ihminen syödä lounaalla sydämensä kyllyydestä VIHANNEKSIA. Ei vain lihaa ja hiilareita tai mautonta salaattia, vaan oikeasti tuoreita, hyvin valmistettuja vihanneksia. Tätä on todellakin kaivattu ja odotettu. Olen kiitollinen ja onnellinen. 

Nyt leffa pyörimään ja peiton alle. Jätän seuraksenne tämän biisin, joka tulee mieleen usein tällaisina iltoina, kun takana on kiva päivä, jossa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä - ja sitten kuitenkin oli. 

Share

Ladataan...

Huono uutinen: syksy on nyt sitten ilmeisesti ihan oikeasti tullut. 

Hyvä uutinen: kesän ehdoton lempparipaikka, Hernesaaren Birgitta, on kuulemma auki vielä ainakin syyskuun loppuun. Kysyin asiaa hädissäni eräänä aamuna, kun pidimme nurkkapöydässä palaveria hyytävän koleassa säässä.

Hyvä niin - muuten olisin epäilemättä saanut vierotusoireita paitsi auringosta ja uimisesta, myös Birgitasta. Siellä on istuttu kesällä niin aamiaiset kuin iltapalatkin, suunniteltu yhdet häät ja ainakin kymmenen lehtijuttua, juotu korkkareissa skumppaa ja treenitrikoissa smoothieta, pidetty sata palaveria, tavattu sukulaisia, ystäviä ja uusia tuttavia ja notkuttu nurkkapöydässä yksin läppärin tai kirjan kera.

Ja on näissä koleissa säissäkin sentään jotain hyvää: nytpähän ainakin merenrantakahvilan takkatulet, viltit ja punaviinit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Birgitta Hernesaari osoitteessa Hernesaarenranta 2.

 

Share

Pages