Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Uuteen kotiini ei ole tulossa merkittäviä remppoja (tai siis niinhän minä nyt sanon...), mutta lattian suhteen jottai tarttis tehrä.

Isäni ehdotti parkettia, ja ensireaktioni oli BLAAAAAAAAH. Olin nimittäin jo maalannut mielessäni kuvan siitä, kuinka tepastelen sunnuntaiaamuisin silkkiaamutakkiin kietoutuneena keittämään kahvia lautalattian natistessa alpakkasukkien alla, samalla kun keittiöön on ilmestynyt tyhjästä kaksi vastaleivottua skonssia ja lautasellinen valmiiksi pilkottuja hedelmiä. (Mielikuvassani olen myös läpi vuoden ruskettunut ja puhun sujuvaa ranskaa.)  

Asunnossa on vanha lakattu lautalattia, periaatteessa ihana, mutta lattia on ympäriinsä paikkailtu ja männylle ominaisesti se on ei-niin-ihanan väriseksi kellastunut. Ykkössuunnitelmani oli hioa lattia ja lakata se tummaksi, mutta lattian kunnosta johtuen se ei välttämättä ole mahdollinen tai ainakaan fiksu ratkaisu.

Eksyin netissä haahuillessani belgialaisen parkettivalmistajan Cabuy Didierin sivuille ja leukani loksahti puoli metriä. Jos parkettilattia voi näyttää tältä niin olen valmis antamaan sille mahdollisuuden.

Lattian tilaaminen ulkomailta kuulostaa logistiselta painajaiselta ja älyttömältä ihan jo siksikin, että Suomessa on metsät puita täynnä. Toistaiseksi en ole ollut suomalaisten parkettifirmojen sivuilla surffaillessani ihan yhtä vakuuttunut, mutta ehkä tässä on taas kerran kyse suomalaisten firmojen surullisenkuuluisasta kyvyttömyydestä stailata tuotteensa haluttavasti :) 

Parketti siis tällä hetkellä vahvoilla lattiaratkaisuksi, mutta katsotaan miten käy. Avaimet saan viimeistään kahden viikon päästä - JÄNNÄÄ!

Kuvat Cabuy Didier

Share
Ladataan...

Ladataan...

Joulu se vaan tekee tulemistaan protesteistani huolimatta.

Tässä pikku vinkki kauniita joulukoristeita kaipaaville: Tikausta saa suloisia, käsinmaalattuja joulupalloja. Niissä on juurikin se oikea fiilis, joka tulee ihmiskäden jäljestä.

Nämä pallot löytyivät äidin joulukuuseen, kun äiti oli perinteikkäällä kaupunkilomalla luonani (rouva itse asuu puolen tunnin matkan päästä keskustasta, mutta pitää itseään pesunkestävänä maalaisena).

Teimme kierroksen Etelä-Helsingin sisustusputiikkeihin. Korkeavuorenkadun Tikau on yksi lemppareistani, sillä yksinkertaisen kauniin valikoiman lisäksi kaikki kaupassa myytävä on tuotettu eettisesti reilun kaupan periaatteiden mukaan. Varsinainen hyvän mielen kauppa siis.

Liikkeessä oli myös huippukauniita sinisiä joulupalloja, jotka olivat omasta mielestäni vieläkin hienompia, mutta sininen on kuulemma äidin mielestä epäilyttävä väri. Varmaan joku maalaisten juttu...

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla oli yksissä kuvauksissa lainassa Perobasta tämä keraaminen hirvi/saksanhirvi/kauris/peura/poro/oinas.

Älkää pliis pyytäkö tunnistamaan - luonnosta vieraantunut kaupunkilainen erottaa toisistaan ranskanbulldogin ja englanninbulldogin mutta ei kaurista ja peuraa. 

Yhtenä iltana sarvipää (no niin, nyt löytyi yleispätevä nimitys) nökötti kirjahyllyni päällä rahapuun vieressä. Seinälle lankesi jännittäviä varjoja ja kirjahyllyni, joka oli aikaisemmin ollut vain kirjahylly, oli muuttunut salaperäiseksi taikametsäksi. Tällaista voi tapahtua vain marraskuussa, kun pimeä tulee aikaisin ja varjot ovat syviä ja kovia. Oma taikansa siis tässäkin vuodenajassa, kyllä...

Sanomattakin selvää, että minulla ei enää sen jälkeen ollut sydäntä palauttaa sarvipäätä kauppaan vaan lunastin sen omakseni. Kuka hullu nyt lähtisi taikametsää tontiltaan kaatamaan.

Olen maailman huonoin hankkimaan koriste-esineitä sillä pelkään hysteerisesti krääsää ja tavaranpaljoutta. Toisaalta tosi hyvä. Toisaalta kodista tekevät omannäköisen ja omantuntuisen juuri tällaiset pienet höpsötykset, joissa on tunnetta muttei järkeä.

Ehkä salaisuus on siinä että niiden pitää löytää minut eikä minun niitä.

Share
Ladataan...

Pages