Ladataan...

Taannoisella Tallinnan-reissulla poikkesimme syömään ja drinkeille vanhassakaupungissa sijaitsevaan Frankiin. Paikasta tuli kertaheitolla yksi Tallinna-lemppareista.

Sisustus on hauska yhdistelmä Skandinaviaa ja Amerikkaa, ja ruokalistalta löytyy kaikkea aamiaisista cocktaileihin ja burgereihin. Tästä tykkään muuten Tallinnassa hurjasti: todella monet ravintolat tarjoilevat lounaan ja illallisen lisäksi aamiaista. Voi kunpa Suomessakin joku!

Frank on trendikäs, mutta ei tunnu laskelmoidulta - paikassa on hyvä henki. (Tiedättekö niitä paikkoja, joihin kävellessä tulee sellainen tunne että nyt on tilattu konsulttitoimistolta trendikartoitus ja suunniteltu jokainen yksityiskohta sen mukaan - ja lopputulos on täysin hengetön kopio esikuvistaan? "Nuoret haluavat nyt juoda cocktailinsa hillopurkeista. Rosoisen Berliini-vaikutelman saavuttamiseksi suosittelemme töhrimään WC:n seinät itse, sillä asiakaskunta ei tee sitä tarpeeksi nopeasti. Ja jossain olisi ehdottomasti oltava meksikolainen pääkallo.")

Frankin burgerit (8 e) olivat super: sopivan simppeleitä mutta ilmeisesti hyvistä raaka-aineista tehtyjä, en meinaan muista milloin viimeksi olisin syönyt yhtä maukkaan purilaispihvin. Joimme myös paikan nimikkococktailit (6 e), joka oli ilmeisesti ihan perinteinen mint julep ja erinomaisen hyvä sellainen.

Hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja viihtyisä ympäristö - enpä keksi mitä enempää raflalta voisi toivoa.

Frank Bistro
Sauna 2, Tallinna

Share

Ladataan...

Muuttaessani Helsinkiin ajattelin, että piipahtelisin tasaisin väliajoin Tallinnaan. Matka kestää vain vähän pidempään kuin Tampereelle, mutta maksaa vähemmän (voi VR...). Ja Tallinnassahan on vaikka mitä - kaunis vanhakaupunki, ihania ravintoloita, edullisia kauneushoitoloita ja se kiistaton bonus, että se sijaitsee ulkomailla.

Mutta tässä se taas nähdään - Helsinki-vuoteni ensimmäinen Tallinnan-reissu tapahtui marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun kaksi hurmaavaa daamia kutsuivat minut mukaansa pikkujoulumatkalle.

Huristelimme suoraan satamasta Telliskivin kadulle ja Bistroo Kukeken brunssille. (Suosittelen: tilaamaan munakkaan ja lettuja sekä tarkkailemaan ravintolan sisustusrekvisiittaa - Kukeke tarkoittaa viroksi kukkoa ja sanotaanko, että nimeen on suhtauduttu tilaa sisustettaessa äärimmäisellä vakavuudella, tai pikemminkin ehkä sen puutteella.)

Kukeke sijaitsee vastapäätä Telliskivi loomelinnakia, josta puolestaan löytyi monia kivoja pieniä sisustus- ja käsityökauppoja sekä aika kiva kahvila.

Tallinnassa oli jo lunta ja muutenkin ihan erilainen tunnelma kuin Helsingissä. Vanhankaupungin oli vallannut joulutori ja kahviloissa soivat joululaulut.

Huomasin, että minuunkin alkoi salakavalasti hiipiä pienenpieni joulutunnelma, vaikka olin kuvitellut tämä vuonna skippaavani jouluhommat. No, ihminen voi luulla kaikenlaista, mutta moni on vastustuskyvytön pakkasessa höyryävien glögimukien, hiuksiin hissuksiin satelevien lumihiutaleiden ja kaikkialla tuoksuvien piparkakkujen edessä.

Lauantai Tallinnassa oli ensimmäinen oikea talvipäivä tälle vuodelle. Olin jo unohtanut millaista se on, kävellä hartiat korvissa hytisten paikasta toiseen, haudata kohmeinen nenä kaulahuiviin ja liukastella lumisissa portaissa.

Ja toisaalta, miten ihanalta tuntuu livahtaa kaiken tuon edellämainitun jälkeen kahvilaan ja tilata kuuma juoma ja pala kakkua...

Pakkasta pakoon kaipaaville voin suositella esimerkiksi vanhassakaupungissa sijaitsevaa Must Puudelia, joka on samaan aikaan kahvila, ravintola ja baari.

Taas kerran jäin toivomaan, että olisipa ollut enemmän aikaa. Tallinnassa on kokoonsa nähden todella paljon kiinnostavan näköisiä kahviloita, ravintoloita ja baareja, joissa kaikissa on tunnelmaa ja tunnetta - ja suomalaisittain uskomattoman edullista. Näistä moni on itselleni vielä täysin tuntematon, sillä olen viimeksi ollut ajan kanssa Tallinnassa monta vuotta sitten ja silloin tilanne oli vielä aivan erilainen.

Oli tosi kiva huomata, että persoonallisia, laadukkaita ja tunnelmallisia paikkoja on alkanut putkahdella myös vanhankaupungin keskittymään, joten aina ei suinkaan tarvitse huristella Kalamajaan saakka löytääkseen jotain ihanaa. Ensi kerralla jään yöksi ja varaan aikaa ainakin kahdelle aamupalalle, kahdelle lounaalle, kahdelle illalliselle ja parille drinkille!

... tietenkään unohtamatta pakollista visiittiä ilusalongiin.

Kiitos ihana Tallinna, onneksi muistin jälleen olemassaolosi. Pian nähdään uudestaan - nyt kun taas muistan miten kivaa Suomenlahden toisella puolella on, en odottele seuraavaa reissua näin pitkään!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Loppuvuoden kiihkein skumppakausi on startannut. Pikkujouluista itsenäisyyspäivän ja uudenvuoden kautta blinijuhliin, kaikkialta kuuluu poks!

Mutta oletko koskaan ajatellut, miten ja mistä kuplat lasiisi tulevat?

Yksi syksyn hauskimmista työreissuista oli käynti Bernard Massardin tilalla Luxemburgissa.

Jos sinulle koskaan tarjoutuu tilaisuus vierailla perinteikkäällä kuohuviinitilalla, suosittelen lämpimästi - kuohuviinin tuotanto perinteisin metodein on aivan älyttömän kiehtova prosessi. Sen nähtyään viini maistuu vieläkin paremmalta kun ymmärtää, miten monen tekijän, työvaiheen ja nerokkaan keksinnön takana on se, että minä saan kilistellä pikkujouluissa kuplajuomalla.

Koko homma alkaa tietysti täältä, viiniviljelmiltä. Luxemburgissa rypäleitä viljellään Moselin upeissa maisemissa: mutkittelevaa jokea reunustavat viinitarhojen tilkuttamat rinteet ja idylliset pikkukylät.

Traktoreita, kumppareita ja mutaa puoleensääreen asti - vain pienenpieni osa viinibisneksestä on silkkaa glamouria. Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi maataloustuote. Näissä kuvissa korjataan talteen Rieslingiä.

Tiedättekö sen sinnikkään huhun, että viiniin käytettävät viinirypäleet maistuisivat pahalta? No ei ole totta, ainakaan Rieslingin kohdalla. Bernard Massardin vuosikerta 2014 oli uhan alla, sillä en meinannut osata lopettaa kuormasta syömistä.

Tilan isäntä tarkastamassa tiluksia.

Sadonkorjuutaulukko.

Kuohuviinin valmistus alkaa kuten minkä tahansa viinin: ensin rypälemehu puristetaan ja käytetään viiniksi. Useat perinteikkäät kuohuviinit kuten samppanjat ja crémantit sisältävät yleensä sekä valkoisista että punaisista rypäleistä puristettua mehua - punaisista rypäleistä on mahdollista tehdä valkoviiniä, sillä punaviini saa värinsä ainoastaan rypäleiden kuorista.

Puristamolla skoolasimme päivän saaliilla eli tuorepuristetulla rypälemehulla, joka onkin muuten freesiä tavaraa - parhaan maun varmistamiseksi rypäleet puristetaan hyvin nopeasti keräämisen jälkeen. 

Viini voidaan saada kuplimaan monella eri tavalla. Jotta viiniin saadaan kuplia, se täytyy käyttää kaksi kertaa, ensin rypälemehusta viiniksi ja lopulta viinistä kuplivaksi viiniksi.

Nykymaailmassa yleisin on charmat-metodi, jolla tehdään esimerkiksi proseccot. Tässä metodissa viini käytetään toisen kerran suurissa tankeissa, ja kuplat syntyvät tämän toisen käymisen aikana.

Halvin tapa valmistaa kuoharia on jättää toinen käyminen väliin ja lisätä viiniin hiilihappoa, siis ihan kuin limpparia tehtäessä. Arvasittekin jo ehkä, että tällä tavalla valmistetut kuoharit eivät yleensä ole niitä upeimpia elämyksiä.

Kolmas tapa ja yleisesti parhaana pidetty on perinteinen metodi, jota kutsutaan myös nimillä samppanjametodi ja klassinen metodi. Tämä metodi on työläin, kallein ja hitain, mutta tästä huolimatta perinteisellä metodilla tehdään myös paljon kohtuuhintaisia, jopa edullisia kuohuviinejä. Kuoharit ovatkin sellainen tuoteryhmä, jossa samassa hintaluokassa voi pyöriä kaikkea hiilihapotetusta valkkarista hyvinkin pieteetillä tehtyihin viineihin. 

Uuden maailman viineissä mainitaan yleensä etiketissä, jos viini on valmistettu perinteisellä metodilla. Eurooppalaisista viineistä esimerkiksi samppanjat, crémantit, franciacortat ja cavat ovat aina valmistettu tällä metodilla. 

Perinteisessä metodissa viinin toinen käyminen tapahtuu suoraan pulloissa. Viiniin lisätään hiivaa ja sokeria ja pullot suljetaan kruunukorkilla. Hiivan syödessä sokeria alkaa vapautua hiilidioksidia, jolloin pulloon muodostuu melkoinen paine ja me saamme lopulliseen tuotteeseen ne kuplat, joita niin rakastamme.

Viini hengailee ja kehittyy pulloissa vajaasta vuodesta useaan vuoteen riippuen siitä, millainen lopputulos halutaan.

Tanssituskoneet.

Käymisessä viiniin muodostuu sakkaa, josta halutaan tietysti eroon. Jotta sakka saadaan tasaisesti keskittymään pullon kaulaan, pulloja tanssitetaan eli pullot asetetaan 45 asteen kulmaan ja niitä käännetään kerran päivässä aavistuksen verran oikealle ja vasemmalle. Tarkkaa hommaa!

Ja kuvitelkaa, että ennen tämä tehtiin käsin. Voin vain kuvitella kuinka paljon viiniä on tarvittu niiden rannevaivojen turruttamiseksi.

Pulloissa on viittä vaille valmista kuohuviiniä, koloissa nestemäistä typpeä.

Jos tanssivat kuohuviinipullot olivatkin symppiksiä, niin tämä seuraava vaihe on silkkaa scifiä: Kun sakka on saatu pullonkaulaan, pullon yläosa kastetaan nestemäiseen typpeen, jolloin sakka jäätyy silmänräpäyksessä. Tämän jälkeen kruunukorkit poistetaan ja pullossa olevan paineen vuoksi jäätynyt sakkakalikka sinkoaa taivaan tuuliin. (Okei, ei nykymaailmassa taivaan tuuliin, vaan turvallisesti valvotuissa olosuhteissa.)

Sakka on poissa ja skumppa kirkasta. C'est magique!

Korkki on alkuun lieriön muotoinen pötkylä.

Häkkyrät, jotka pitävät korkin paikoillaan. Niistä voi myös taitella miniatyyrituoleja.

Kun sakka on poksautettu pellolle, pulloon asetetaan varsinainen korkki ja kaikki muut härpäkkeet - koristeelliset foliot sekä se metallihäkkyrä pitämään korkin paikoillaan. Sitten etiketit pulloihin, pullot laatikoihin, laatikot maailmalle ja skumppaa kansan laseihin. 

Luxemburgin kaunein näkymä.

Iso kiitos Bernard Massardin väelle ja itse tilan isännälle, joka piti meistä uskomattoman hyvää huolta koko päivän ja jaksoi vastata hölmöihinkin kysymyksiin.

Kyllä se on niin, että viini on juomista jaloin, ja tällaisten visiittien jälkeen sen muistaa entistä paremmin.

Skål!

Kuvat Mikko Rasila

Share
Ladataan...

Pages