Ladataan...

Päätin muuttaessani, että tänne uuteen kämppään en aio hankkia mitään uusia huonekaluja vaan yritän löytää kaikki joko kirppiksiltä tai haalia sukulaisten ja kavereiden nurkista turhat kalusteet. Rikoin toki päätöksen ensimmäisen viikon aikana hurahtamalla marokkolaiseen palliin, mutta lasketaanko sitä nyt edes huonekaluksi?

Kuvittelin tämän päätöksen tarkoittavan, että hengailisin ainakin ensi jouluun puolityhjässä kämpässä, mutta mitä vielä! Onnellisten sattumusten seurauksena minulla on nyt oikeastaan kaikki huonekalut, joita yksi ihminen voi tarvita.

Kaikkien huonekalujen kanssa on käynyt uskomaton tuuri, mutta tämän sohvapöydän kohdalla voidaan jo puhua onnellisista tähdistä.

Olin etsiskellyt sohvapöytää kirppareilta todeten ne kaikki liian korkeiksi, isoiksi, pieniksi, rumiksi tai tummiksi. Valitin tätä asiaa kaverilleni Mikolle, ja noin kolme minuuttia myöhemmin Mikko ilmestyi jostain kulahtaneen, mutta juuri oikeankokoisen ja -mallisen trukkilavan kanssa ja sanoi no hei tässä on sulle sohvapöytä.

Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta kalustepyörät, mutta en löytänyt sopivia ruuveja enkä omistanut myöskään oikeanlaista (okei, minkäänlaista) työkalua niiden kiinnittämiseen. Näin jo sieluni silmin kuinka tikkuinen trukkilava jää kuukausiksi pyörimään nurkkiin ilman että saan asialle tehtyä mitään.

Huokailin tätä asiaa Stellan eteisessä, ja yhtäkkiä taivaasta putosi (tai siis keittiöstä asteli) puuseppämies, joka totesi että ootapas hetki, mä tuun kohta poraamaan sulle ne pyörät. Emme olleet siis koskaan aiemmin tavanneet, ja tämä ihana ihminen vaan lähti meille poraamaan sohvapöytään pyöriä.

Sitten hioin pöydän, aika laiskanlaisesti, ja sudin pintaan maalia, aika löysin rantein - ja siitähän tuli oikein kiva. Hinta noin 40 euroa ja kaupan päälle lisää luottoa siihen, että asiat järkkääntyy aina. Whoever you are, I have always depended on the kindness of strangers.

Tattis!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meillä on Turun-kotona H&M Homen pitkulaiset tyynyt ja niissä pellavaiset päälliset. Olen tykännyt niistä niin hurjasti, että hankin samanlaiset myös tänne Helsinkiin, mutta ajatuksissani olla erilainen hankin harmaat päälliset pellavanväristen sijaan.

Liikkeen loisteputkien alla harmaa väri näytti kivalta, mutta seuraavana päivänä nähtyäni tyynyt kotona luonnonvalossa... Noh, kuten kaikki harmaan ystävät tietävät, on olemassa hyviä harmaita ja huonoja harmaita. Näissä H&M:n päällisissä sävy oli jotenkin liian tumma, yksitoikkoinen ja värjätyn oloinen - ei ollenkaan sellainen, joka toisi pellavan luonnollista tekstuuria kivasti esille.

Olin tietysti fiksuna likkana leikannut hintalaput pois ennen kuin lätkäisin päälliset tyynyihin, joten palauttaminen ei tullut enää kysymykseen. Joku, joko minä tai kaverini Mikko, sai neronleimauksen kokeilla pellavan haalistamista kloriitilla.

Kesällä kloriittivaalennus onnistuu ihan auringonvalon avulla, mutta näin talvella homma hoituu pesukoneessa. 

Mitään ohjeita en jaksanut tekemisen tohinassa alkaa etsiä, vaan toimin syteen tai saveen -pohjalta - ja kaikki meni ihan nappiin! Sävystä tuli juuri sellainen, kuin olin ajatellut. 

Näin sen tein:

1. Laitoin pesupalloon kloriittia (ihan mutulla heitin kahta isoa tyynynpäällistä kohden n. 2 dl kloriittia)

2. Pesin normaalissa, pitkässä ohjelmassa 40 asteessa

3. Pesin uudestaan tavallisella pyykinpesuaineella lyhyessä ohjelmassa 40 asteessa, jotta kloriitti (ja sen haju!) lähti pois.

4. Sitten vaan normaali kuivaus, ja valmista!

Haalistaminen tuo kivasti eloa tekstiilien sävyihin ja myös sellaista tietynlaista rosoista fiilistä. Tätä kikkaa voisi kokeilla tyynynpäällisten lisäksi päiväpeittoihin, verhoihin, t-paitoihin (haalistuneet t-paidat = parasta), lautasliinoihin ja vaikka mihin. 

Tsekkaa aina, että materiaalille saa käyttää valkaisuainetta - kaikki matskut kun eivät sitä kestä. Muista myös, että lopputulos saattaa olla arvaamaton - vaaleampi kuin toivoit tai joissain tapauksissa jopa laikukas. Tätä kannattaa siis ehkä soveltaa lähinnä sellaisiin tavaroihin, joiden kanssa ei ole mitään hävittävää!

 (Nyt muuten näin katkerana totean, että Mikko kertoi, että on olemassa laventelintuoksuista kloriittia, mutta ehdin jo ostaa ankeaa sinistä taviskloriittia lähikaupasta...)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tänään Eevan marthastewart-nurkkauksessa tehdään syksyinen kattaus, jota voisi hyödyntää vaikka tuleviin Halloween-kemuihin.

Löysin torilta mahdottoman suloisia minikurpitsoja. "Sulla on aina minejä kasviksia", kommentoi eräs Instagram-käyttäjä, ja se on kyllä ehkä muuten ihan totta. Minit kasvikset ovat heikkouteni. Siinäkin määrin, että minikurpitsoille oli pakko keksiä käyttötarkoitus ihan vain, jotta niitä ei olisi tarvinnut jättää sinne myyjän tiskiin. 

Onneksi tulossa oli riistajuhlat! Riistajuhlilla syödään poikien metsästysreissun saaliit, mutta kemuissa on vähän sellainen laajempikin sadonkorjuuteema, syödään esimerkiksi marjoja ja sieniä ja juodaan minun tekemääni mustaherukkalikööriä. Kurpitsat sopivat siis ihan hyvin illan teemaan, vaikkeivät metsässä kasvakaan.

Marthastewartmainen tyylikkyys loppui kyllä lyhyeen heti, kun kemut potkaistiin käyntiin. Kyseessä oli sentään metsästysjuhlat ja ilmassa rasvankäryn lisäksi rutkasti viskihuurua ja testosteronia.

Todettakoon kuitenkin, että minikurpitsat näyttivät söpöiltä myös kaluttujen luiden keskellä.

Share
Ladataan...

Pages