Ladataan...

Siitäkin huolimatta, että tuleva kotimme on edelleen kuin räjähdyksen jäljiltä (muistinko mainita, että lattian ja seinien lisäksi sieltä on nyt revitty auki myös katto?), olen jo tehnyt ensimmäisen sisustushankinnan.

 

Vastoin kaikkien läheisteni odotuksia, olen onnistunut pitämään sisustusmanian kurissa, enkä ole ryhtynyt hamstraamaan lautasliinoja ja kynttilänjalkoja kun seinissä on vielä pään kokoisia monttuja ja lattia on silkkaa sahanpurua. Nyt vain tuli mainio tilaisuus vastaan, kun Finnish Design Shop tarjosi 20 prosentin alennusta koko valikoimasta. Oltiin joka tapauksessa jo päätetty, että nämä tuolit halutaan, joten pöljäähän se olisi ollut jättää alennus käyttämättä. Laitetaan tuolit vaikka sitten vessaan siihen asti, kun meidän kodissa on lattia.

 

Meidän olohuoneen nojatuoleiksi tulee Hayn Hee -nojatuolit valkoisina. Grilliritiläjäljet pepussa, täältä tullaan!

 

 

Olemme poikaystävän kanssa yksimielisiä (kerrankin) siitä, että meidän asunnon ylivoimaisesti paras ominaisuus on se mahtava valon määrä. Päätettiin siis, että sisustuksesta tulee mahdollisimman ilmava ja vaalea, jotta valo saa vapaasti virrata. Valon suurin lähde on olohuoneen iso erkkeri-ikkuna, joten sen eteen ei missään nimessä haluta asettaa mitään kookasta tai raskasta, joka imaisisi valoa tai varastaisi huomiota ikkunalta.

 

Sohva saa olla vähän muhkeampikin, koska se tulee seinää vasten. Sen sijaan pähkäilin kovasti (tai no, niin kovasti kuin joku nyt voi jotain tuoleja pähkäillä, jos ei satu rakentamaan niitä itse käsin), mistä ihmeestä löydettäisiin kevyet, ei-topatut nojatuolit, jotka tulevat keskelle huonetta ja näin siis myös ikkunan eteen. Hayn Hee-tuolit valkoisina ovat melkein näkymättömät, joten ne ovat ihan täydellinen ratkaisu.

 

Tuolien päälle on tarkoitus laittaa tyynyt, viltit tai taljat, jotta on mukavampi istua. Eikä peppuun jää niitä grillausritiläraitoja.

 

 

 

Share

Ladataan...

 

 

Terveisiä raksalta! 

 

Kaikille, jotka ovat sanoneet, miten palkitsevaa remontointi on, haluaisin lainata Eric Cartmania ja todeta, että screw you, guys. Lisäisin vielä, että I'm going home, mutta kun tämä räjähtänyt kaatopaikka nyt sattuu olemaan se kotini.

 

Remontoiminen on siinä mielessä maailman epäpalkitsevinta, että mitä enemmän homma edistyy, sitä hirveämmältä kämppä koko ajan näyttää.

 

 

 

Sanoinkin juuri tuossa asunnonpuolikkaan toiselle omistajalle, että ei mekään ihan tervejärkisiä olla - ostettiin kaunis asunto ja muutamassa kuukaudessa ollaan tehty siitä läjä sahanpurua, tyhjiä cokispulloja ja laastipölyä. Ja noita ihmeellisiä muovikasseja joka paikassa.

 

 

 

Olisi tarkoitus uskoa, että tässä on jonain päivänä meidän keittiö. Shakkiruutuiset laatat, uuni, liesi, jääkaappi, avohyllyt ja kaikki. Ooooookkkeii....

 

 

Keittiön ja eteisen välinen oviaukko nakerrettiin kaksi kertaa suuremmaksi, jotta keittiön pitkälle seinälle mahtuu mahdollisimman paljon kaappeja ja sitä myötä myös työpinta-alaa. Meille on tulossa nelimetrinen työtaso! NELJÄ METRIÄ! Ahkeran kokin unelma!

 

Ja huomatkaa tuo epämääräinen romuläjä vasemmalla. Se tarkoittaa sitä, että meillä on sähköt! Meillä on sähköttttt! Ja sähkömiesten lasku, joka söi puolet budjetista, mutta... ollaan sitten vaikka ilman sohvaa.

 

Ostaessamme asunnon tämä oli täynnä mitä ihmeellisimpiä sähköjohtovirityksiä, jotka kiersivät seiniä ja oviaukkoja ja ikkunoita. Ja vanhoissa asunnoissa ei tietenkään koskaan ole tarpeeksi pistorasioita. Nyt meillä on kivasti lattian alle piiloon jäävät sähköjohdot ja paljon pistorasioita! Mitä yhdestä sohvasta!

 

 

Sahanpururäjähdys johtuu siitä, että päätimme sitten kuitenkin purkaa alkuperäisen lautalattian ja rakentaa tilalle uuden. (Tai siis, iskä, poikaystävä ja appiukko rakentavat, minä pysyn poissa tieltä.) 

 

Alun perin oli tarkoitus kunnostaa alkuperäinen lattia, mutta se oli todella pahassa kunnossa ja siihen olisi tarvittu asiaan perehtynyt entisöijä, joka antoi hinta-arvioksi 6000 euroa. Auts! Lisäksi ei olisi ollut takeita siitä, että edes entisöinti olisi pelastanut lattiaa, koska sitä ei ollut alunperinkään tarkoitettu pohjamateriaaliksi, vaan jo 20-luvulla lattian päällä oli korkkimatto ja sen jälkeen siinä on ollut parketti aina siihen saakka, kun ostimme asunnon. Aikaisemmat vesivahingot sekä tämä meidän seinänpurkuprojektimme olivat joka tapauksessa jättäneet lattiaan isoja aukkoja, jotka olisi kuitenkin pitänyt paikata uusilla laudoilla.

 

Uusi lattia lienee siis paras ratkaisu, vaikka kuinka olisinkin halunnut pitää alkuperäisen ja ihanasti narisevan lattian. Nyt pitäisi  vaan vielä keksiä, millä hitolla se käsitellään, kun vaihtoehtoja on miljoona ja jokainen jolta kysyy, on eri mieltä siitä, mikä on paras.

 

 

Mutta niin. Niin hirveältä kuin tuolla näyttääkin, niin onhan siellä sentään tapahtunut edistystä jos jonkinmoista. Kenties unelma nimeltä kesäksi uuteen kotiin toteutuu sittenkin?

 

 

Share

Ladataan...

 Oi pääsiäisloma - kuinka tarpeeseen tulitkaan, ja kuinka röyhkeästi sut haaskasin!

 

Paitsi että muutaman päivän haaskaaminen taisi olla juuri sitä, mitä tähän väliin kaivattiin.

 

 

 

Olen elänyt viimeiset kolme päivää kiinteässä symbioosissa futonimme kanssa. Kanssa-asukkini on Lapissa lautailemassa ja kaikki kaverit ovat kotipaikkakunnillaan pääsiäisenvietossa, mikä on antanut minulle oivan tilaisuuden heittäytyä kertakaikkisen epäsosiaaliseksi ja epäaktiiviseksi.

 

En ole tehnyt mitään. Enkä tarkoita tällä nyt mitään tyylikästä Eat Pray Love -dolce far niente - eiminkääntekemistä, jolloin istutaan auringonpaisteessa viinilasin kera kauniiseen pellavapuseroon pukeutuneena ja katsellaan ohi lipuvia laivoja. Vaan nyt puhun ihan hardcore-eiminkääntekemisestä, jolloin hengataan sydänkuosisissa pyjamahousuissa kolme päivää ja sulatetaan pakastimesta kolme kuukautta vanhaa pullaa, koska ei jakseta kokata.

 

 

Kun kissa on poissa, hiiret syövät sängyssä voileipiä...

 

Siis oikeasti: en ole tehnyt mi-tään. Olen maannut sängyssä, nukkunut kolmet päiväunet ja yhdet pitkät yöunet per vuorokausi, syönyt karkkia ja tuijottanut noin triljoona jaksoa Bonesia, vaikka en edes tykkää mistään rikostenratkaisusarjoista. (Mutta se kohtaus, jossa Booth kieltäytyi tilaisuudesta lähteä lemmiskelemään hottis-Camillen kanssa, koska jäi mieluummin Bonesin kanssa labraan syömään noutoruokaa ja tekemään paperihommia - no, se sulatti sydämeni.) 

 

Ainoa panostukseni pääsiäiseen tulppaanejen ja pääsiäiskarkkien lisäksi oli se, että lakkasin juhlan kunniaksi kynnet pastelliyrjöväreillä. Senkin tein luonnollisesti puolimakaavassa asennossa sängyssä.

 

 

 

Alakerrassa on otettu ilo irti pitkästä viikonlopusta, siellä on ollut kolme päivää bileet - eikä tuossa naapurin juottolassakaan ole meno hiljentynyt Kristuksen ylösnousemuksesta huolimatta. Mutta minä se vain käännän kylkeä.

 

Täytyypä sanoa, että vaikka olisi ehkä itsestäkin ollut kivempaa viettää tämä loma tehden jotain, niin tämä taisi kyllä nyt tulla tarpeeseen. On ollut aikamoisen rankka alkuvuosi. (Itse asiassa, on ollut aikamoisen rankka kaksivuotinen.) Ehkä tämä on sitten sitä henkistä kasvua kun tajuaa, milloin täytyy vain köllöttää kotona pari päivää tylsistyen. Ja malttaa jopa tehdä sen.

 

Mutta huomenna - huomenna jo jotain muuta, kiitos.

 

 

Share

Pages