Ladataan...

Päätin pari vuotta sitten, että haluan Byredon hajuveden. Onhan niitä tullut tässä ajassa vastaan nettikaupoissa ja maailman turuilla ja toreilla, mutta ajattelin suosiolla odottaa sitä, kun seuraavan kerran eksyn Tukholmaan ja siellä Byredon omaan putiikkiin. Minimalistisen kauniissa liikkeessä tuoksuja saa haistella komean ja kohteliaan parrakkaan miehen kanssa, joka kertoo niistä samalla kaiken ja lopuksi pakkaa ostokset ihanaan paperikassiin. Ihan eri fiilis kuin tavaratalossa, nettikaupasta nyt puhumattakaan.

Byredo on minusta hyvä esimerkki brändistä, joka on pikkuisen enemmän kuin tuotteensa. Sen lisäksi että itse tuote on ihana, se myydään hurmaavassa pullossa ja pakataan kauniiseen pakettiin. Tuotteiden nimet ovat kivat, koko firman ulkoasu kaunis ja taustalla on kiva stoorikin tuoksuhullusta parfymöörimiehestä.

Tässä kohdassa saan yleensä kuulla, että minua huijataan

Tuo maksaa niin ja niin paljon, koska se on nätissä pullossa. Ihan saman tuotteen saisi Prismasta kolmellakympillä, siinä vaan ei ole graafikon suunnittelemaa fonttia.

Mutta kun minä tykkään siitä graafikon suunnittelemasta fontista. Minusta on ihanaa, että maailmassa on ihmisiä ja yrityksiä, jotka haluavat panostaa yksityiskohtiin. Luoda mieluummin kaunista kuin ihassamaa ja eisevvälii.

Tietenkään huonoa tuotetta ei voi pelastaa nätillä ulkoasulla, mutta se, että esineeni ovat paitsi toimivia myös kauniita, on minulle tärkeää. Siksi ostan mieluummin Belvoirin limpparia kuin Spriteä. Tai niitä kauhisteltuja Diptyquen kynttilöitä mieluummin kuin Pirkkaa. (Ruokatuotteissa olen kyllä suuri Pirkka-fani - se feta, ah!)

Koska minä kuten valtaosa nykyaikaisista länsimaalaisista ostan pohjimmiltani mielihyvästä, en niinkään tarpeeseen (kukaanhan ei oikeastaan tarvitse mitään muuta kuin riittävän lämpimät vaatteet, ruokaa, vettä ja jonkinlaisen katon pään päälle), tietenkin olen kiinnostunut muustakin kuin käytännöllisyydestä. Moni pitäisi suhtautumistani rahaan kaikkea muuta kuin järkevänä, mutta mielestäni olen hyvinkin tarkka - en vain ehkä ihan sillä perinteisimmällä tavalla. En nimittäin halua ostaa mitään, mikä ei ole mielestäni kertakaikkisen ihanaa tai saa minua hihkumaan jee.

Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, kuka tekisi totaalisen ihania paperiliittimiä tai roskapusseja, mutta omistan esimerkiksi tosi nätin mehusuppilon, leikkuulaudan ja sitruspusertimen sekä läjän kyniä ja vihkoja, joita suorastaan rakastanMinä ajattelen siis niin, että jos joka tapauksessa tarvitsen leikkuulaudan, ostan mahdollisimman kauniin leikkuulaudan. 

Itse tavaran lisäksi minulle on paljon merkitystä myös ostostapahtumalla. Arvostan hyvää palvelua, viihtyisiä myymälöitä ja kivoja paperikasseja. Silloin aina tuotetta käyttäessäni tai katsoessani muistan sen mukavan fiiliksen, joka sen ostamiseen liittyi. Jos ostan ihanan tavaran, mutta saan kassalla ikävää palvelua, aika vähän siitä tavarastakaan on iloa. (Vähän aikaa sitten menin superhyväntuulisena muuan Z:lla alkavan vaateketjun liikkeeseen ostamaan kaulakorua, joka myytiin minulle tiuskien, silmiä pyöritellen, huokaillen ja niskoja nakellen, ja arvatkaa, olenko käyttänyt sitä korua kertaakaan. Aina kun näen kyseisen esineen, muistan vain sen inhottavan myyjän. Jälkeenpäin ajatellen olisi tietysti pitänyt jättää koko koru ostamatta, mutta menin kassalla niin hämilleni myyjän käytöksestä, että en ehkä ajatellut ihan selkeästi...)

Sen sijaan tavallinen musta kenkäpari muuttuu lempparikenkäpariksi, jos aina ne jalkaan vetäessäni muistan sen hauskan päivän, kun vietimme vapaapäivää ja eksyimme siihen liikkeeseen, jonka ikkunassa oli se koira ja siellä tuoksui tosi hyvältä ja se myyjä oli kamalan kiva. 

Voisimme tietysti keskustella siitä, miten suuressa roolissa ostaminen nykyaikana ihmisille on, mutta se on jo eri keskustelu. Kuitenkin, niin kauan kuin tavaroita joka tapauksessa ostetaan, haluan sekä tavaroiden että ostotapahtuman herättävän minussa myönteisiä tunteita kielteisten tai yhdentekevien sijaan. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani paitsi kivempia tavaroita, myös harkitumpia ja harvempia ostoksia. Ja toisaalta - mitä harvemmin ostan vaikkapa uusia vaatteita, sitä tärkeämpää minulle on se, että jokainen ostos tapahtumaa ja pakkausta myöten olisi jotenkin erityinen. Erityisen kiva.

Joten jos jokin firma näkee sen vaivan, että panostaa kauniisiin yksityiskohtiin, viihtyisiin myymälöihin ja mukavaan palveluun, niin minä maksan kyllä heidän tuotteistaan oikein mielelläni vähän enemmän kuin sen epäviihtyisän, tylyn tai kertakaikkisen mitäänsanomattoman kilpailijan. Enkä tunne oloani ollenkaan huijatuksi. Päinvastoin, koen saavani rahoilleni paljon enemmän vastinetta.

Share

Ladataan...

No jes! Turun keskustaan on vihdoin tulossa pätevänoloinen itsepalvelukirppis. On tällaista odotettukin! Ihana Kirppis avautuu huomenna lauantaina 20.4. osoitteessa Kaskenkatu 3. 

Mikä parasta, kirppis avataan entisen Päiväkoti-baarin (R.I.P. nyyyyh) tiloihin. Olen monesti harmitellut, että niin mahtava tila keskustassa on ollut vuosikausia tyhjänä. Ne kakluunit!!!

Me varattiin tietty heti avajaisviikolle kavereiden kanssa uudelta kirppikseltä myyntipöydät. Päästiin jo etukäteen laittelemaan tavaroita ennen varsinaisia avajaisia, ja täytyy sanoa, että tosi kivalta näyttää! Kirppiksen ulkonäköön ja viihtyvyyteen on oikeasti panostettu, ja esim. myyntipaikat olivst tosi kivannäköisiä, eivät mistä tahansa rojusta kyhäiltyjä.

Kirppiksellä oli myös ihan hauskankuuloinen, hieman uudenlainen toimintaidea: ihmisten omien myyntipöytien lisäksi kirppikselle on kuulemma tulossa myös henkilökunnan kokoamia myyntipisteitä, jonne kerätään myyntipöydistä tavaroita erilaisten tyylisuuntausten mukaisesti.

Toivon todella, että kirppistoiminta pyörähtää hyvin käyntiin - jos Turun keskustaan saadaan vihdoin kunnollinen kirppis, ehkä mustakin tulee oman elämäni Nelliina...

Minun myyntipöytäni löytää Shabby Chic -osastolta erillisestä pienestä huoneesta. Käyn varmaan vielä viikonlopun tai alkuviikon aikana lisäilemässä vähän lisää juttuja, kunhan palailen reissusta kotiin ja saan vaatteet pestyä. Minulla on myös sellainen raskas prosessi meneillään, että joudun karsimaan kirjavarastojani aika raskaalla kädellä, koska meidän kirjahyllyt yksinkertaisesti tursuilevat jo lattioille, tuoleille ja kaikille mahdollisille vapaille pinnoille.

Toivotaan siis onnea ja menestystä uudelle keskustakirpparille!

Share

Ladataan...

Jiihaa!

Eilen oli kevään ensimmäinen trenssipäivä. Sain kaivaa vanhan uskottuni vintiltä, höyrytellä sen suihkukaapissa suihkun jälkeen sileäksi ja nakata niskaan. Villapaidan seuraksi vielä, toki.

Ostin oman InWearin trenssini nelisen vuotta sitten, ja olen ollut siihen supertyytyväinen. Etsin omaa Sitä Oikeaani melkein pari vuotta - joskin tuolloin trenssejä oli kaupoissa paljon vähemmän kuin nyt parin viime vuoden aikana.

En ole käyttänyt mitään muuta vaatetta elämässäni yhtä paljon kuin tätä takkia, ja rakastan sitä edelleen. Väitän siis olevani oikeutettu jakamaan kanssanne

vinkkini Sen Täydellisen Trenssin löytämiseen:

1. Hyvän trenssin merkki on se, että kun nostat sen rekiltä käteen, toteat ohhoh, onpas se painava. Hyvin tehty trenssi painaa ja laskeutuu siksi kauniisti. Liian ohuesta puuvillasta tehty trenssi on koko ajan pepusta rutussa, sojottaa helmasta sivuille ja näyttää paperiselta. (Ohuet silkki- ja viskoositrenssit ovat toki asia erikseen, mutta niitä en muutenkaan laske varsinaisesti trensseiksi).

2. Takuuvarma malli on aavistuksen alaspäin levenevä, puoleen reiteen ulottuva, vyöllinen ja väriltään beige, musta tai laivastonsininen. Suhtaudu pienellä varauksella "piristäviin yksityiskohtiin" kuten puhvihihoihin, kellohelmaan jne - en sano, että ne olisivat väärin, mutta mieti, tykkäätkö niistä vielä parin vuoden päästä. 

3. Suhtaudu varauksella myös vyöttömiin trensseihin. Edelleen, ei se väärin oo, mutta vyöt, rensselit ja hippasen retee meininki kuuluvat klassikkotrenssiin. Vyötön malli saattaa helposti vanhentaa kantajaansa ja näyttää vähän jäykältä. 

4. Reteestä puheenollen - itse en ikinä laita trenssin vyötä kiinni ja napitkin vain silloin, kun palelee ihan liikaa. Trenssi on klassinen vaate, mutta pieni rokkenrolli kuuluu asiaan - mielestäni napittaminen ja vyöttäminen kiltin tytön tavoin on suorastaan loukkaus tämän fantastisen takin luonnetta kohtaan, joka on samaan aikaan skarppi, siisti ja silti vähän renttu. Takki auki ja täältä tullaan, se on meikäläisen motto.

5. Ole tarkkana sävyn suhteen. Äkkiseltään voisi luulla, että beige on beige on beige, mutta se ei pidä paikkaansa. Kylmän vaalean kitin ja lämpimän tumman kamelin väliin mahtuu miljardi sävyä. Älä osta täydellisenkään mallista trenssiä, jos sen sävy on omaan makuusi liian kylmä, lämmin, vaalea tai tumma - se jää kuitenkin käyttämättä (tiedän kokemuksesta).

6. Älä muutenkaan osta kompromissitrenssiä. Jos valitset kerralla oikein, tulet käyttämään löytöäsi vuosia tai vuosikymmeniä. Odota siis kiltisti kaikki kriteerisi täyttävää yksilöä ja käytä siihen suosiolla vaikka vähän reilummin rahaa.

7. Säästövinkkinä: kirppikset ovat loistavia paikkoja bongailla käytettyjä trenssejä, sillä takki ei ole juurikaan vuosikymmenten saatossa muuttunut. Taitava ompelija lyhentää tai kaventaa vähän huonosti istuvan takin sopivaksi. Itselläni odottelee juuri kaapissa lyhentämistä uskomaton kirppislöytö, Burberryn vintage-trenssi, joka tulee toimittamaan vaatekaapissani vähän lämpimämmän ja skarpimman trenssin virkaa.

8. Täydellistä trenssiä ei välttämättä kannata metsästää niistä kaupoista, joissa yleensä shoppailet. Kurkkaa rohkeasti "tätikauppojen" ja preppy-merkkien osastoille, vaikka shoppailisit normaalisti skandinaavis-minimalistisissa, ultratrendikkäissä tai rock-uskottavissa liikkeissä. Varmoja, joskaan ei halpoja, merkkejä täydellisen trenssin metsästäjälle ovat esim. Aquascutum, A.P.C. ja tietty se vanha kunnon Burberry, jonka hinta-laatusuhteesta en tosin nykyään ole enää ihan varma.

Sitte ei muutako hyviä trenssikelejä kaikille!

Share

Pages