Ladataan...

Muistattehan Spandau Ballet'n kasariklassikon Gold?

Gold!
Always believe in your soul
You've got the power to know
You're indestructible

Always believe in
Because you are gold

Ensi viikosta on luvattu kesän lämpimintä. Olen niiin valmis - on hopeiset sandaalit ja kultainen aurinkorasva. 

Okei, on myös kalenteri täynnä painajaismaisia järjestelyjä ja pitkiä päiviä, mutta pystyn siihen kyllä. Koska säihkyvät sandaalit jalassani I am gold. Indestructible. 

Share

Ladataan...

Piipahdin tällä viikolla pikavisiitillä Turussa. Voisin matkustaa kesä-Turkuun ihan vain syömään Mamin lounasta (edelleen paras) ja päästäkseni torille (todellakin paras). En ikävä kyllä saanut roudattua kotiin ihan niin paljon mansikoita ja mustikoita kuin olisin halunnut, mutta onneksi kengät eivät happane junamatkan aikana. 

Turkulaisista pikkuputiikeista tekee aina löytöjä, niin tälläkin kertaa. 

Olen jo pitkään etsiskellyt klassisia nude-korkkareita, ja sellaiset löytyivät Jenny Storen alehyllyltä. Tanskalaisen A pairin kenkien lupaillaan olevan koroistaan huolimatta mukavia - toivotaan niin.

Olen tänä keväänä huomannut haaveilevani, että elämässäni olisi enemmän tilaisuuksia, joissa voisin käyttää kauniita ja epäkäytännöllisiä kenkiä. Ehkä nyt kun vihdoin omistan sellaiset, tilaisuuksia käyttää niitä alkaa ilmaantua.

(Ja jos tässä nyt aletaan esittää toiveita niin niihin tilaisuuksiin voisi hyvin liittyä myös kylmä samppanja ja komeita miehiä puvuissa.)

Mutta toisaalta mitäs tässä odottelemaan. Sellainen tilaisuushan tulee kohdalle yksinkertaisesti laittamalla kengät jalkaan. Ehkä menen huomenna ne jalassa leffaan. Tai Alepaan.

Samaisesta kaupasta löytyi tämä Birger&Mikkelsenin cocktail-sormus. Piristää kivasti simppeleitä asuja, olipa kyseessä sitten pikkumusta tai harmaa neule ja farkut.

Sormus on jo kerran jäänyt etusormeeni jumiin. Silloin se piristi lähinnä seuralaisia, kun yritin naama irveessä vääntää sitä irti.

Share

Ladataan...

Sain kirjeen toiselta puolelta maailmaa.

Merkittävää kahdesta syystä:

Sain kirjeen! Viimeksi olen saanut kirjeen vuonna 2006.

Ja toiselta puolelta maailmaa! Joku kirjoitti sen hiekkaa varpaissa ja minä luin sen pakkaspäivänä samalla kun poltin kieleni liian kuumaan kaakaoon. Jotenkin en nyt meinaa päästä tämän ajatuksen ihmeellisyydestä yli, vaikka teoriassa on kai paljon ihmeellisempää, että kirjeen lähettäjä voi naputtaa minulle viestin kännykällä ja se on luonani muutamassa sekunnissa.

(Onneksi ihmeellisistä jutuista ei tarvitsekaan päästä yli. Mikä ankea ajatus, että kaikki olisi aina vaan no jaa.)

Yks päivä työpaikan aulassa oli kärryllinen krookuksia. Kysyin nätisti ja sain viedä yhden mukanani.

Ei ollut ruukkua, mutta tuossa se nököttää vesilasissa. Moneen päivään ei tapahtunut mitään. Ja sitten yhtenä aamuna (vannon että tämä on totta, ainakin melkein) käänsin hetkeksi selkäni ja kun käännyin takaisin nuo keltaiset olivat ilmestyneet jostain.

Tervetuloa maailmaan, kukkaset! Täällä on enimmäkseen aika hienoa.

Kasveista puheenollen... joko tunnette myrtin? Eikös ole veikeä pieni tyyppi?

Ostin viikonloppuisella Turun-reissullani Elementistä Hudsonin silkkikengät.

En tiedä teistä, mutta minusta ajatuksessa silkkikengillä kävelemisestä on jotain hyvin houkuttelevaa. Ruusuilla tanssiminen, silkkikengillä kävely - vähän sama klangi.

Näillä sitten pian. Kevyt on keväinen askel, toivon.

Share

Pages