Ladataan...

Pitkän linjan lukijat saattavat muistaa, että joitakin vuosia sitten hurahdin luonnonkosmetiikkaan.

Sitten hurahdin pois luonnonkosmetiikasta. Syitä oli monia. Yksi oli se, että tuotteet olivat vielä tuolloin aika ankeita ja valikoima tylsä. Purkkien ulkonäkö oli kaikkea muuta kuin houkutteleva ja kaikki haisi siltä samalta imelän alkoholiselta eau de ruohonjuurelta.

Toinen syy oli vielä merkittävämpi: iho oli aina tukkeutunut ja mähmäisen oloinen. Tuntui, että oikeasti toimivaa luomuputsaria oli kertakaikkiaan mahdoton löytää. Testasin kaikki geelit, öljyt ja voiteet, joita joku jollain ekohippifoorumilla oli kehunut tosi hyväksi, kunnes lopulta totesin, että minulla ja hipeillä taitaa olla hieman eri käsitykset siitä, millainen putsari on hyvä. (Vihje: oma käsitykseni hyvästä putsarista on se, että se... noh, puhdistaa naamalta lian, rasvan ja meikin.)

Ja kun iho ei ole kunnolla puhdistettu, mikään muukaan ei toimi. Kun lätkäisee kosteusvoiteen likaiseen nassuun, johan alkaa tapahtua. Ikäviä. Siksi projisoin pettymykseni putsareiden lisäksi myös muihin kosmetiikkahyllyni luomutuotteisiin, ja lopulta huomasin lipuvani purkki kerrallaan takaisin synteettisiin syövereihin.

Nykyään suhtaudun tähän(kin) asiaan pumpulinpehmeällä tyyneydellä: en ota asiasta paineita. Jos löydän toimivan luonnonkosmetiikkatuotteen, otan sen avosylin vastaan. Jos ihastun synteettiseen, sitten ihastun synteettiseen.

Mutta olipahan mukava huomata, että neljässä vuodessa on tapahtunut paljon. Ensinnäkin valikoima on kasvanut ja parantunut huimasti. Luonnonkosmetiikkaa ei enää tarvitse ostaa hampunhajuisesta kaupasta ruskeassa paperipussissa, vaan voi kävellä esimerkiksi jumalaisenkauniisiin kosmetiikkaputiikkeihin tai ihan vaikka Stockan tai Sokoksen kemppariosastolle, sinne Chaneleiden ja Diorien viereen. 

Ja toisekseen - joku on vihdoin kehittänyt toimivan luomuputsarin! En pidä teitä jännityksessä, se on L'Atelier des Délicesin Clarity Cleansing Foam Gel.

Geeliputsari vaahtoaa ja vie kaiken meikin ja lian pois, mutta ei silti jätä ainakaan minun iholleni kuivan kiristävää korpputunnetta. Lisäksi geeli tuoksuu ihastuttavalta ja on kaikin puolin muutenkin ihana tuote - ei siis ollenkaan mikään luomukompromissi. Aika kaukana niistä ummehtuneen hajuisista mömmöistä, joita luomuputsarit olivat vuonna 2009.

Pettymysten jälkeen en olisi itse päätynyt ostamaan luomuputsaria, mutta kosmetologin ylistyspuheen jälkeen päätin ottaa riskin. Onneksi! Kuten kuvasta näkyy, käytän myös saman sarjan kasvovettä. Ostin omani suoraan kosmetologilta, mutta sarjaa myy lisäksi ainakin hurmaava Jolie.

Share

Ladataan...

Kuten olen varmaan sanonutkin, elämäni keskipiste on olohuoneen sohva.

Tässä tiivistelmä siitä, mitä siellä on parin viime päivän aikana tapahtunut:

Katsoin (joo, justiinsakin sohvalla) supersympaattisen dokumentin Fat, Sick and Nearly Dead. Siinä nimen mukaisesti fat, sick and nearly dead australialaismies ryhtyy vihermehupaastolle ja matkustaa halki Amerikan. Itse en ehkä lähtisi tarjoamaan mehupaastoa ratkaisuksi ihmisille, jotka syövät pelkkää mäkkiruokaa, mutta dokkarin mehupaastoava rekkamies varasti kyllä sydämeni! Onko mitään symppiksempää kuin pikaruokaa mättävät rekkamiehet intoilemassa sellerimehusta? Parit kyyneleetkin saatoin tirauttaa. Koska on se vaan niin ihmeellistä katsoa vierestä, kun ihminen muuttaa elämänsä parempaan. Ja koska olen lälläri.

No joka tapauksessa - vaikka en itse ryhtyisi mehupaastolle, dokkarin myötä olen taas entistä ahkerammin innostunut kaivelemaan mehuprässini esille ja puristelemaan vihermehua. Tekee ihmeitä ololle ja iholle. Tänään aamulla tarjolla oli greippi-korianterimehua. Kuulostaa oudolta, maistuu ihanalta.

Muutenkin täällä sohvalla on nyt meneillään eräänlainen health kick (juu, tajuan lauseen ironian). Ymmärsin yhtenä päivänä itsestäni jotain, joka tulee toivottavasti pelastamaan paitsi tämän laihiksen myös loppuelämäni: minä en vaan voi olla ihminen, joka ei syö jälkiruokaa. Jos en syö jälkiruokaa jokaisella aterialla, sorrun illan pimetessä lakupussiin tai suklaalevyyn. Tai molempiin. Joten nyt suunnittelen edellisenä iltana paitsi seuraavan päivän ateriat, myös päivän jälkkärit.

Muutaman kerran viikossa syön hyvällä omallatunnolla ihan mitä jälkkäriä huvittaa, mutta yritän opetella tekemään myös terveellisiä jälkkäreitä, joita voi syödä joka päivä. Mainitsinkin jo blogin Facebookissa, että olen ihan koukussa kahden raaka-aineen banaanipannareihin ja banaani"jäätelöön".

Eilen taas tein Virpin ohjeella terveellistä suklaakakkua, josta tuli raaka-aineet huomioon ottaen hämmästyttävän hyvää (se on siis tuo tuossa kuvassa). Suosittelen lisäämään taikinaan vähän rouhittua tummaa suklaata, niin mausta tulee vielä täyteläisempi ja suklaisempi. Varmaan riippuu vähän keneltä kysyy, mutta minusta tumma suklaa on terveysruokaa.

Tiesittekös, että See by Chloélta on tullut oma tuoksu? See by Chloé oli lempparimerkkejäni silloin joskus, kun merkin vaatteet olivat vielä siedettävän hintaisia, mutta edelleen inspiroidun lookbookeja selailemalla. Olin ihan innoissani kun sain tämän tuoksun testiin myös siksi, että Chloén nimikkotuoksu ja L'eau de Chloé ovat ikisuosikkejani.

Tämä See by Chloé on selkeästi nuorekkaampi kuin Chloén tuoksut, mausteinen ja vaniljainen. Näkisin tämän hyvin sellaisella naisella, joka käyttää mustaa nahkatakkia, mutta pukee sen korkkareiden eikä prätkäbuutsien kanssa. Itsehän en osaa käyttää nahkatakkia. Ehkä siksi suosinkin vanhahtavia kukkaistuoksuja.

Ostamani valkoinen hortensia yllätti puskemalla kirkkaan pinkkiä kukkaa. Oikeastaan se on aika kiva.  En olisi itse osannut ostaa tuon väristä kukkaa, mutta joskus joku tai jokin jossain tietää paremmin kuin itse, mitä tässä nyt kaivataan. Nyt kaivattiin näemmä piristävää pinkkiä sohvapöydälle.

Me hypätään nyt koiran kanssa junaan ja painellaan kohti Helsinkiä. Kivaa keskiviikkoa kaiffat!

Share

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

En ole oikeastaan koskaan hoitanut kaulan tai dekolteen ihoa mitenkään. Tuossa yksi päivä tajusin, että ehkä näin kaksvitosen paremmalla puolella kannattaisi.

Mutta kun se on niin hankalaa. Tiedätte mistä puhun: yritä nyt pestä kaulaa lavuaarin päällä, kun vettä roiskuu ympäriinsä ja vaatteetkin kastuvat (mutta pahinta on se kaula-aukosta sisään valuva vesinoro, yyyhhh).

No, uusi mottoni on pyrkiä valittamaan vähemmän ja keksimään enemmän ratkaisuja. Täten mieleeni hyppäsi jostain vuosien takaa puhdistusliina, jota kaverini isoäiti oli käyttänyt vuosia. (Laivan tax freestä ja lentokentältä piti aina ostaa lisää tuliaisiksi.)

Lähdin kemppariin kokeilemaan onneani ja jep, sieltähän se löytyi! Vain nimi oli muuttunut Kanebosta Sensaiksi. Sensai Sponge Chief, tervetuloa kylppäriin.

Huomasin aika äkkiä, että Sensain puhdistusliina tekee kaulan ja dekolteen pesemisestä lastenleikkiä (hyvästi vesinorot ja vesivahingot!), mutta on muutenkin aikamoinen kapistus. Tällä lähtee nimittäin myös kasvojen meikki aivan leikiten. Pyörittele puhdistusaine naamallesi, kastele liina, pyyhkäise pois. Tulee meinaan puhdasta. Ja mikä omituisinta - kaikki se törky lähtee liinasta noin sekunnissa, kun sen vain nopeasti huuhtaisee vedellä!

Olin ihan onnessani kun löysin Sensain liinan, koska se vastaa täysin Singaporesta roudaamaani ihmesientä, jollaisia en ole nähnyt Suomessa myynnissä. (Välikommenttina: miksi eurooppalaiset kosmetiikkafirmat ovat niin tylsiä ja vanhanaikaisia aasialaisiin verrattuna?) En tiedä mikä tämä keksintö on ja mistä ihmeestä se on tehty. Se on vähän kuin jos pesusieni ja pesuliina olisivat saaneet lapsen.  

Liina on iso, joten leikkasin sen kahteen osaan. Näin sitä on helpompi käyttää, ja se myös kestää pidempään. Liina suositellaan vaihtamaan 3 kuukauden välein, joten leikkaamalla liinan kahtia sen saa kestämään 6 kuukautta.

Liina maksaa n. 12 euroa ja niitä myydään esim. Stockmanneilla ja Sokoksilla.

Share

Pages