Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Näin syksyisin (edelleen kieltäydyn puhumasta talvesta, koska uskon sitkeästi, että kyseessä on vain väärinkäsitys) yksi lemppariasioitani ovat ne täysin yllättävissä paikoissa vastaan tulevat omenaämpärit, joihin on liitetty lappu, jossa lukee saa ottaa, ole hyvä tai omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Tänään tarjoan teille virtuaalista omenakoria ja toivotan teidät tervetulleeksi Kaikki mitä rakastin -versioon 4.0. Toivottavasti maistuu, tai ainakin rouskuu.

Kerroin taannoin teille olevani hieman sormi suussa blogin kanssa, enkä oikein tiennyt, mitä tehdä. Joten kysyin teiltä.

Sain kuulla esimerkiksi, että blogissa turhinta ovat tyylijutut, leffajutut ja koirajutut, ja että blogissa tärkeintä ovat tyylijutut, leffajutut ja koirajutut. Sisustusjuttuja ja kuvia on aivan liikaa, kun taas liian vähän on sisustusjuttuja ja kuvia. Alkaa muodostua kaava: kaikesta tykkää joku, kaikkea pitää joku turhana tai ärsyttävänä.

Mutta siitä kaikki olivat yhtä mieltä, että blogia ei saa ajaa liian ahtaaseen kategoriaan tai muottiin. Tämä on hassua, koska itselläni on nimenomaan ollut sellainen olo, että blogi (ja sen myötä minä) on ajautunut hyvinkin ahtaaseen muottiin, josta on vaikea enää poiketa. Sen myötä kynnys kirjoittamiselle kasvaa. Joskus kun olisi ihan vain hauskaa tehdä kollaasi unelmien lampuista, hehkuttaa hyvää ripsiväriä tai läväyttää tiskiin sata skumpanjuontikuvaa ilman sen ihmeempiä lätinöitä. Ylianalysoivan kirjatoukan lisäksi olen nimittäin ihan yhtä lailla se tyyppi, joka rakastaa nättejä vaatteita ja toimivia kasvorasvoja. 

En ole tehnyt suunnitelmaa siitä, mitä blogi vastedes pitää sisällään. Ajattelin kirjoittaa jatkossakin siitä, mitä mieleen pälkähtää, mutta ehkä tästedes astetta vapaammin. Pääpaino tulee varmasti yhä olemaan elämän iloissa ankeuksien sijaan. Blogi ei ole muuttumassa sisustusblogiksi, kirjablogiksi, ruokablogiksi tai tyyliblogiksi vaan on edelleen vähän niitä kaikkia. Kaupallisia yhteistyökuvioita tulee varmasti olemaan, samalla idealla kuin tähänkin asti - ei liikaa, ja vain hyviä juttuja. Tiedän, että fiksuina lukijoina ymmärrätte, että firmaa ei pyöritetä silkalla rakkaudella. 

Ai niin, mutta tiedän kyllä yhden jutun, joka on jatkossa eri lailla. Tämä uusi, vähäsen värikkäämpi ulkoasu. Ihan vain siksi, että välillä pitää vähän tuulettaa, vaihtaa verhot ja tarjota naapureille omppu.

Share