Ladataan...

Olen saanut Asokselta päivittäin mailin, jossa kerrotaan, miten ale voi.

Ale on nyt alkanut.

Ale on edelleen käynnissä.

Aleen on nyt lisätty uusia tuotteita.

Alessa on nyt entistäkin edullisemmat hinnat.

 

Okei, okei. Mennään sitten. Selailin alea tänään aamupalaa syödessäni ja löysin miljoona ihanaa mekkoa.

 

Mutta taas sama juttu. Niin monta mekkoa, eikä toivoakaan siitä, että yhteenkään niistä voisi oikeasti, no, pukeutua.

 

 


Olen avautunut tästä ennenkin, mutta: ihan oikeasti - miksi, oi MIKSI jokainen helma täytyy tätä nykyä tehdä noin lyhyeksi? Juuri tämän vuoksi hellepukeutuminen on kaltaisilleni niin vaikeaa. Säästääkö vaateteollisuus tosiaan miljardeja euroja vuodessa sillä, että jokaisesta jo valmiiksi minimittaisesta mekosta pätkäistään vielä 15 senttiä pois?

 

En ole sievistelijä tai moraalinvartija. Minusta lyhyet sortsit ja helmat ovat tosi jees. En edes järkyty erityisemmin, jos edessäni kulkevalta tytöltä jossain kesätuulessa ne Snoopy-kuvioiset nimettömät vähän vilahtavatkin - en vain halua itse esitellä takapuoltani koko pitäjälle. Se minulle sallittakoon, eikös vain? No ei näköjään, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.

 

Moni hermostui kankku-kommentistani (siitä, missä grillattiin kankkuja chipotle-kastikkeessa) ja sanoi että mä ainakin käytän sortseja kesällä. Hyvä! En nimittäin viitannutkaan sillä kommentilla sortseihin, vaan hameisiin ja mekkoihin (ehkä se ei tullut tarpeeksi selvästi esiin asiayhteydestä) ja ennen kaikkea omaan pukeutumiseeni. Minusta on nimittäin eri asia pukeutua lyhyisiin sortseihin kuin esitellä koko kaupungille, minkä väriset pikkarit on jalassa - kuten tällaisten mekkojen kanssa ihan väkisinkin käy, ellei sitten hengaile tyhjiössä, jossa ei ole tuulta. Tai portaita. Tai mäkiä.

  

 

Siksi peräänkuulutin edes vähäsen pidempiä kesähelmoja, jotka olisi tehty hitusen painavammasta kankaasta - niitä vain on lähestulkoon mahdoton löytää! Ellei sitten antaudu midi-trendin pauloihin, mutta sehän nyt on ihan eri asia. Eikä niitä tehdä näin ihanissa kuoseissa ja väreissä. Ja sitä paitsi, minä näytän niissä hyvin helposti Niskavuoren nuorelta emännältä. (Tiedetään, tiedetään, kyllä nyt on vaikeaa.)

 

Olen sovittanut H&M:llä muutaman kerran mekkoa, jossa jo pelkästään pukukopissa seistessäni ilman minkäänlaista ilmavirtausta peilistä näkyi kumpikin poski, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyse ei ole edes pelkästään siveellisyydestä, vaan myös estetiikasta - itse en ainakaan ole ihan niin sinut reisi-pakara-osastoni kanssa että tuntisin oloni mukavaksi sen ollessa näytillä kaikelle kansalle. Ehkä tätä ongelmaa ei ole, jos näyttää Asoksen mallilta.

  

Huoh. Ehkä joudun tyytymään kohtalooni ja keksimään muita ilon aiheita kuin kivat vaatteet. Taidan nyt kulauttaa smoothieni loppuun, laittaa soimaan jotain sopivan svengaavaa ja alkaa nauttia perjantaista. Too Short lienee päivän teemaan sopiva artisti?

Share

Ladataan...

Lukaisin juuri Uuden Mustan taannoisen kirjoituksen pettymyksestä Acnen surkeaan laatuun ja hajoileviin saumoihin.

 

Pakko yhtyä valituskuoroon. Acnen persuksista repeilevät saumat ovat tuttuja meidänkin taloudessa. Vaatekaappiini on kulkeutunut useampia kalliita "merkkivaatteita", jotka ovat osoittautuneet laadultaan surkeiksi. Kyllä kirveli, kun muutaman vuoden takaisella New Yorkin-matkallani päätin kerrankin panostaa järkevään mustaan villamekkoon ja ostin sen isoilla dollareilla paikallisesta kalliimpaa kamaa myyvästä tavaratalosta. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen mekon sivusauma oli revennyt melkein kokonaan auki ja mekossa oli nukkaa enemmän kuin karvaisen miehen navassa.

Ja sitten on vielä ne kledjut, jotka eivät ole edes kulkeutuneet kaupasta kotiin asti, koska jo materiaalilapun vilkaiseminen on tehnyt selväksi, ettei kallis hinta voi mitenkään olla perusteltu. Viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt esimerkiksi reilun 100 euron hintaisen tekonahkalaukun, saman verran maksavan akryylineuleen ja reilun 300 euron hintaisen polyestermekon. Kaikki trendikkäiltä ja himotuilta merkeiltä, joita myydään keskustan hienoissa pikkuliikkeissä. Kyllä siinä on kuluttaja hoomoilasena, jos sallitte moisen sananparren.

 

Aihe on juuri nyt ajankohtainen, sillä perusvaatevarastoni kaipaisi täydennystä, ja alennusmyynneistähän niitä kelpaisi etsiä. En omista ainoatakaan mustaa, harmaata tai valkoista t-paitaa. Tarvitsisin kiperästi myös muutaman arkimekon, mustan hameen ja harmaan neuletakin.

Mutta mitä enää uskaltaa ostaa? En halua ostaa halpaa, koska perusvaatteen pitää kestää käyttöä ja aikaa. Mutta kun pohjoismaiset "laatumerkit" toinen toisensa perään tuottavat pettymyksiä, kertokaapa...

... kuka vielä tekee vaatteet oikeasti laadukkaasti?

 

Olen valmis maksamaan, mutta en pelkästä merkistä. Haluan maksaa nimenomaan laadusta ja kestävyydestä. Jos tahdon ostaa polyesterisen pikkumekon, ostan sen Gina Tricotista kaksikymppisellä, en hienosta liikkeestä kolmella sadalla eurolla.

 

Jos teillä on ideoita, vinkatkaapa minulle siis merkkejä tai yksittäisiä vaatekappaleita, jotka ovat teillä käytössä osoittautuneet oikeasti laadukkaiksi ja kestäviksi.

 

Oma vinkkini on, että osta vintagea niin paljon kuin suinkaan pystyt. Vielä parikymmentä vuotta sitten vaatteet tehtiin kestämään. Jos ostat tänä vuonna uuden vaatteen ja 30 vuotta sitten tehdyn vaatteen, villi veikkaukseni on, että 10 vuoden päästä se vintagevaate on yhä kaapissasi siinä missä 2010-luvun vaate on luultavasti jo matonkuteena.

Toinen (ehkä hieman yllättävä...) vinkkini on se, että Gina Tricotista saa hyviä alustoppeja. Ne pitkät elastaanisekoitteiset topit ovat hinta-laatusuhteeltaan todella hyviä, kestävät tuhat pesua eivätkä lörpsähdä. Sääli, ettei niitä tehdä kuin vartaloa nuolevina malleina, mutta paidan alla ne ovat loistavia. Löysin topit käsityömaikaksi opiskelevan tuttuni suosituksesta. Pitää nyt siis vielä painottaa, että tämä koskee vain niitä elastaanisekoitteisia vartalonmyötäisiä paitoja, ei kaupan muita trikoita.

 

 

 

 

Itse olen ollut todella tyytyväinen A.P.C.:n vaatteiden laatuun, mutta maksaisinko melkein 100 euroa t-paidasta? Mekosta ja kauluspaidasta maksan melko mukisematta, mutta trikoo... ennemmin ehkä lopetan trikoovaatteiden käytön, kuin alan maksaa niistä kolminumeroisia summia.

 

Parhaat t-paitani ovat Filippa K:lta, joskin myös vaatekaappini kamalin lumppu, uitetun koiran näköinen musta hihaton toppi, on samaiselta merkiltä. Onko kaikessa lopulta kyse vain tuurista?

 

kuvituksena Polyvoressa askartelemiani kollaaseja

Share

Ladataan...

Varoitus: seuraava postaus sisältää mielipiteen.

 

En ole mitenkään kamalasti kirjoitellut blogin kautta saamistani tuotteista. Se ei ole ollut tietoinen valinta, koska periaatteessa tuotejutut blogeissa ovat minusta täysin okei. Olen itsekin kiinnostunut varsinkin kosmetiikka-alan uutuustuotteista ja luen niistä mieluummin puolueettoman bloggarin arvion kuin mainosmateriaalia. (Olettaen tietysti, että bloggari on oikeasti puolueeton.)

Firmat toimivat minusta ihan ymmärrettävästi antaessaan tuotelahjoja ja lähettäessään ylisanoja sisältävää markkinointimateriaalia - markkinointi on pakollista kaikelle liiketoiminnalle, enkä minä ole liiketoimintaa vastaan. Ilmaislahjat tai niistä kirjoittelu ei siis niinkään häiritse, mutta blogeissa kukkiva kritiikittömyys kyllä. Kysyttäessä kaikki sanovat, että kirjoittavat rehellisen mielipiteensä, mutta ikävä kyllä usein tuntuu, että monet blogit puhuvat nykyään mainostajien äänellä. Muuten fiksuilta vaikuttavat ihmiset klikkaavat copy+paste ja postaavat muokkaamattomia tekstipätkiä firmojen lähettämistä tiedotteista - omissa nimissään. Mihin se paljon puhuttu kriittisyys oikein unohtui?

Se, että firma lupaa tiedotteessaan käyttävänsä "vain parhaita raaka-aineita" tai "vain tarkoin valvottuja menetelmiä", ei tietenkään tarkoita sitä, että asia olisi noin. Eihän missään laissa ole edes määritelty, mitä ne "parhaat raaka-aineet" ovat, joten kuka tahansa voi ilmoittaa käyttävänsä niitä! Firmat haluavat tietenkin kehua markkinointimateriaalissa tuotteitaan - vai oletteko muka ikinä nähneet mainosta, jossa kehuttaisiin tuotteiden olevan "keskivertoa huonompia mutta silti ihan ookoo"? Se on täysin ymmärrettävää, mutta johan kokemuskin kertoo, että jokainen maailmassa myytävä tuote ei vaan voi olla "se paras".

On ihan eri asia kirjoittaa "firma toimii eettisten ja ekologisten periaatteiden mukaan" kuin kirjoittaa "firma lupaa toimivansa eettisten ja ekologisten periaatteiden mukaan". Itseltäni on mennyt maku blogeihin, joissa bloggarin omalle tyylille ominaisen tekstin välistä alkaakin yhtäkkiä kesken lauseen huudella mainosmiehen ääni. 

En tietenkään tarkoita sitä, etteivät tiedotteet ikinä olisi paikkansapitäviä tai totuudenmukaisia. Joskus tuote todella on juuri niin hyvä, eettinen ja ekologinen kuin kerrotaan. Haluaisin silti kuulla arvion tuotteesta mieluummin bloggarin omalla suulla kuin mainosmateriaalista kopioituna. Lupaukset puolueettomuudesta ja rehellisyydestä ovat epäreiluja lukijoita kohtaan, jos todellisuudessa bloggari kopioi mainosmateriaalin suodattamattomana blogiinsa ikään kuin olisi juuri itse tuotetta testaillessaan huomannut, että firma "käyttää vain puhtaimpia ja parhaimpia raaka-aineita ja toimii kunnioitettavien periaatteiden mukaan". Minusta on tehtävä selkeä ero siihen, milloin kyseessä on firman lupaus jostakin, ja milloin bloggarin oma kokemus.

Ja kyllä, uskon toki, että useimpien bloggareiden käyttäjäarviot ovat rehellisiä. Ennemminkin minua häiritsee se, miten helposti moni tuntuu nielevän kaiken, mitä firmat kertovat tuotteiden taustoista: niissä käytetyistä raaka-aineista tai firman toimintatavoista. Se, että kasvovoide tuntuu iholla mukavalta ja imeytyy hyvin, ei auomaattisesti tarkoita sitä, että se olisi myös tehty "vain hienoimmista luonnon raaka-aineista". Yksittäisellä kuluttajalla ei ole mahdollisuutta tutkia jokaisen firman taustoja ja toimintaperiaatteita kovin syvällisesti, mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että aivan kaikki ylisanat kannattaisi kritiikittömästi kopioida omaan blogiin.

Se, että globaali suuryritys kertoo bloggareille järjestettävässä tiedotustilaisuudessa olevansa tuotteidensa laatua pilkuntarkasti valvova eettinen firma, ei tarkoita sitä, että se tosiasiassa olisi. On hämmästyttävää, että tämä ei ole itsestään selvää jokaiselle peruskoulun käyneelle ihmiselle. Minäkin ostan vaatteita ketjuliikkeistä ja juon ulkomaanmatkoillani tuplalattea jättiketjun take away-mukista, mutta en kyllä ihan ensimmäiseksi lähtisi mainostamaan kavereilleni näiden firmojen "laadukkaita" raaka-aineita tai "reiluja" työoloja.

Aihe tuli mieleeni siksi, että olen viime aikoina saanut blogin kautta muutaman tuotteen, joihin olen tykästynyt todella paljon ja kirjottaisin niistä mielelläni. Ei ole kuitenkaan huvittanut kirjoittaa yhdestäkään tuotteesta, koska asia on ärsyttänyt minua viime aikoina aika paljon. Tuotepostaukset siis jätettäköön toiseen kertaan, mutta lupaan ja vannon, että kun kirjoitan niistä, teen sen omalla äänelläni.
 

Share