Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Vuosikausia hiukseni olivat mielestäni ulkoisen olemukseni paras asia, mutta nykyään rakkautemme rakoilee. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalammaksi tukkani muuttuu. Aikaisemmin juuri sopivan rennosti laineileva tukkani on muuttunut piikkisuoran ja täysin säkkärän sekasikiöksi. Kumpikaan osio ei tottele mitään, mitä yritän tehdä, käskeä tai anella. 

Tukkani ei ota vastaan kihartimien sen enempää kuin suoristusrautojenkaan käsittelyä - lopputulos on aina sama haroittava kasa. Olen vuosien saatossa ostanut jos jonkinmoista vempainta vain todetakseni että se toimi ehkä täydellisesti jossain lehtijutussa/blogissa/videossa/näytöksessä, mutta eipä toimi minun tukkaani. (Pitäisikin joskus laittaa pystyyn joku hiustenmuotoilurautojen kirppari, niitä on kertynyt kaappiin muutama...) 

Tuntuu ehkä omituiselta kihartaa luonnonkiharaa tukkaa, mutta tiedättekös... Välillä haaveilen sileistä, kuohkeista kiharoista, sellaisista joita näkee niiden naisten päässä joilla ei ole koskaan ripsiväriä poskilla, basilikaa hampaissa tai silmäpakoja sukkahousuissa. Ei jaksais aina näyttää räjähtäneeltä hampuusilta.

Viime viikkoina olen kokeillut itselleni uutta metodia, ja yllätyksekseni todennut, että tämä kaikista helpoin, nopein ja hiuksille hellävaraisin keino tuntuu olevan omaan tukkaani myös se paras!

Olet varmaan jo lukenut tästä jostain muusta blogista tai nähnyt tämän YouTubessa, mutta idea on simppeli: hiukset kieritetään hiuspannan ympärille illalla, mennään nukkumaan ja aamulla herätään kiharat päässä. Tämä video havainnollistaa hyvin, miten homma toimii:

Mitä lukuisat YouTube-videot kertovat:

Metodi on hellävarainen (ei kuumia rautoja), käytännössä ilmainen ja helppo.

Aikaa säästyy! Oman tukkani kihartamiseen menee 30-45 minuuttia peilin edessä hikoillen, mutta nämä kiharat syntyvät melkein huomaamatta samalla kun illalla katsoo leffaa.

Mitä YouTube-videot eivät kerro:

Käytännössä panta luiskahtaa helposti yön aikana päälaelta niskaan - lopputuloksena on silti kiharat, mutteivät ihan noin siistit kuin YouTuben tytöillä.

Se, millaisella tukalla aamulla herää on aina vähän yllätys. Esimerkiksi eilen heräsin niin, että oikea puoli oli kunnon glamour-kiharaa ja vasen vain loivaa lainetta. Ehkä ajan kanssa harjoittelemalla oppii.

Teoriassa homma menee niin, että mitä paksumpia osioita, sitä loivempi laine, ja mitä pienempiä osioita, sitä tiukempi käkkärä. Mutta nou hätä: jos kiharoista tulee liian säkkärät tai toispuoleiset, ne ovat todella hyvä pohja niskanutturalle. 

Huikatkaas, jos teillä on hyviä vinkkejä hiuspantakiharoiden tekemiseen!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla on ollut viimeiset pari kuukautta ihan karsee tukka. 

Varasin ajan Meeriltä, joka otti painajaisreuhkastani itselleen savotan. 

Tukka on edelleen work in progress, mutta nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. Väri on astetta vaaleampi. Pituutta jouduttiin leikkaamaan pois, mutta nyt malli on sellainen, että tukka saa rauhassa kasvaa kohti kesää.

Tai ei rauhassa. Kohisten! Tukka, kuulitko? Kasva kohisten!

Hippireuhka ja Helsingin kesä, täältä tullaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Selasin kuvia viime kesältä ja huomasin kaipaavani tuota pitkää hippitukkaa. Nyt on nimittäin sellainen olo, että ei jaksais olla yhtään chic. 

En jaksa juoda skumppaa brunssilla enkä asetella appelsiiniviipaleita lautaselle. 

Joten en oikein nyt jaksa enää tätä stailisti tasapaksuksi leikattua tukkaakaan.

Reuhka saa siis kasvaa, se on selvä. Mutta pohdin myös, josko uskaltaisin lisäksi kajota vähän tähän ikiomaan väriin, jota kasvatin sata vuotta. Perjantaille on varattu kampaaja. Kerroksia tilaan juu, mutta että värikin... ehkä raitoja... jotain luonnollista...

SE ON SITTEN KERRASTA PILALLA!, huutaa ääni takaraivossa. Mutta se vois olla myös kerrasta ihana. Vähän kirkkaampi ilme nimittäin.

Mitä sanoo raati? Omaan tuskalla kasvatettuun väriin kajoaminen - hullujen hommaa vai #yolo?

Share
Ladataan...

Pages