Ladataan...

Viime viikolla teimme Taste of Helsinki -porukan kanssa pikavisiitin Ahvenanmaalle, tarkoituksenamme tutustua Smakbyn-ravintolaan.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmaalla, mutta olen kyllä pitkään halunnut.

Retki oli lyhyt ja paljon jäi näkemättä, mutta se mitä näin, oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin: peltoja, idyllisiä taloja, mutkittelevia hiekkateitä ja sympaattisia ihmisiä - jotka puhuvat tietysti ruotsia.

Smakbyn ei oikeastaan ole ravintola vaan Björklundin pariskunnan hullu hanke: ravintolan, kaupan, olutpanimon, viinitilan ja viinatislaamon yhdistelmä. Suunnitteilla on kuulemma myös liha- ja kalasavustamo, juustotuotantoa sekä hotelli.

Ei voi kuin ihailla Björklundien rohkeutta! Harva uskaltaisi pistää tällaista kompleksia pystyyn edes Helsinkiin, saati sitten ahvenanmaalaiseen pikkukylään. Oli todella ilo kuulla, että uskalias projekti on menestynyt - syömään tulevat niin paikalliset kuin suomalaiset ja ulkomaalaiset turistitkin.

Smakbyn sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminan keskustasta ja on ehdottomasti visiitin arvoinen.

Tällä steampunk-leffan lavasteelta näyttävällä laitteella valmistetaan brandya ja likööriä omenista. Ja niitähän Ahvenanmaalla riittää.

Tykästyin Michael Björklundiin jo tämän Strömsö-aikoina - och sen, lite smör... Oikeassa elämässä mies on vieläkin lupsakampi, hauskempi ja persoonallisempi tyyppi. Kertakaikkinen symppis, jolle toivoo kaiken menestyksen maailmassa. Ja aika paljon sitä on jo tullutkin.

Saaristolaisleipää, kun kerran saaristossa oltiin.

Joimme Ahvenanmaan ylpeyden Stallhagenin olutta, joka oli ihan huikean hyvää jopa minun mielestä, joka en yleensä ollenkaan pidä oluesta.

Maistoimme myös Smakbynin omaa (kuivaa!) omenaviiniä, joka sekin tehdään Ahvenanmaan ompuista.

Ruoka Smakbynissä on pitkälti skandinaavista lähiruokaa ja on tehty mahdollisimman pitkälle Ahvenanmaan omista raaka-aineista. 

Iltakävelyllä vatsat pinkeinä ohitimme Kastelholman linnan ja yhden joutsenen, mutta emme vielä yhtään pyöräilijää. Tällä viikolla tilanne on varmaan jo ihan toinen.

Smakbynin herkkuihin pääsee tutustumaan tällä viikolla ihan täällä mantereenkin puolella, sillä Smakbyn on mukana Taste of Helsingissä.

Vielä tänään, huomenna ja sunnuntaina Kansalaistorin puistossa virtaa viini ja huippukokkien padat porisevat huippuedulliseen hintaan.

Olen itse käynyt syömässä jo eilen ja tänään, ja aion vielä huomenna suunnata herkkutelttojen ääreen. Nähdään siellä!

Share

Ladataan...

Di Treviin (Aurakatu 1, Turku) on avattu uusi puoli, joka on tosi avara ja valoisa (ja ihan kuin suoraan Dekosta). Ruoka saattaa olla hitti tai huti, mutta jotenkin tuonne on kamalan helppo poiketa sisään silloinkin, kun oli oikeastaan tarkoitus mennä kotiin tekemään lounasta...

Tykkään myös noista isoista ja painavista juomalaseista, jotka ovat muuten viime aikoina tulleet vastaan tosi monessa ravintolassa, ainakin Helsingin Patronassa. Kertokaa joku, kuka niitä tekee ja mistä niitä saa.

Turun Eerikinkadulla siinä paloaseman lähettyvillä on yksi kohta, jossa unohdan aina olevani Suomessa ja kuvittelen olevani jossain keskieurooppalaisessa hansakaupungissa, ehkä Saksassa. (Tämä ei ole ihan se kohta.) Jään siihen aina seisomaan ja teen sormilla kiikarit, joilla rajaan kaikki ei-keskieurooppalaisethansakaupunkimaisuudet pois näkökentästäni.

Miniloma omassa kotikaupungissa, kas näin.

(Tuollainen paikka tai useampikin löytyy takuulla myös sinun kotikaupungistasi, kehotan tarkkailemaan.)

Eka päivä ilman sukkia tuntuu ihan siltä kuin varpaat pääsisivät pois vankilasta. Ja niinhän ne oikeastaan pääsevätkin.

Thaibasilika ja minttu. Kesän (freudilainen lipsahdus, jota ei korjata) hyvä puoli on se, että marketin yrtit ne vaan jatkaa elämäänsä. Ikkunalaudalle ja kastellaan, kun muistetaan.

Tätä on odotettu: pensasmustikat ovat ilmestyneet torille. Ne maistuvat ihan karkilta, paitsi tietty paremmalta.

Yks päivä meidän koira oli unissaan kiepsahtanut sohvan alle ja se jäi sinne jumiin. Se otti tilanteen yllättävän rauhallisesti.

Kaksi hyvää merkkiä: pullaa voi syödä terassilla ja aurinko paistaa niin kirkkaasti, että pullan valokuvaaminen on miltei mahdotonta.

Share

Ladataan...

Jotta kukaan ei nyt saisi väärää käsitystä elämäntavoistani bodaripuuron vuoksi, tässä tasoittava valokuva minusta juomassa jättimäistä margaritaa.

Kun liikut Helsingin suunnalla, tee itsellesi palvelus. Astu sisään osoitteeseen Annankatu 20 ja huikkaa "one margarita, please!" Vaikka et olisi yhtään drinkki-ihminen - minäkään en ole - niin tuosta margaritasta ei voi olla pitämättä. Ei. Vaan. Voi.

 

Päädyimme Hannan kanssa Patronaan puolivahingossa, kun olimme paastonneet koko päivän yhden toisen ravintolan pressitilaisuutta varten, jossa ei tarjoiltukaan ruokaa. Onneksi saimme pöydän, kun Hanna lupasi, että voimme tarvittaessa syödä vaikka lattialla.

Patronaa on kehuttu suunnasta jos toisesta, eikä ruoka tuottanut pettymystä (eikä varsinkaan se margarita). Onpa ihanaa, kun Suomestakin alkaa vihdoin saada kunnollista meksikolaista sen ysäritexmexin sijaan. Lisää vaan näitä paikkoja, ja yksi Turkuunkin, kiitos!

En ole ollenkaan muistanut tarpeeksi julkisesti kehua Hannaa. No kehun nyt. En voisi olla ylpeämpi siitä, että meksikolaisten ravintoloiden lisäksi meillä on nykyään tämä nainen, joka kokkaa nahkahameessa kaalikääryleitä ja kertoo koko Suomen kansalle, että pastaa voi tehdä ilman tuorejuustoa. 

Summa summarum: suosittelen Patronaa. Yhtä hyvää seuraa kuin itselläni oli en voi luvata, mutta melkein laitan vaikka pikkurillini pantiksi, että margaritasta tykkäät. Ja että ruoka on hyvää ja Corona kylmää.

Share

Pages