Ladataan...

Yläasteella lempinimeni oli Stressi-Erkki. Vaikka sittemmin olen oppinut ottamaan iisimmin, on minulla edelleen ikävä tapa stressata paitsi mielelläni, myös kehollani.

Pari vuotta sitten elin hillittömässä stressiputkessa - ravasin kolmen kaupungin väliä, opiskelin ja tein töitä täyspäiväisesti. Tuolloin kehitin tavan purra hampaitani yhteen öisin - varsin yleinen stressireaktio.

Kun vaivaa oli jatkunut riittävän kauan, siitä tuli minulle tiedostamaton tapa, jota jatkoin paitsi öisin myös huomaamattani päivisin. Vaiva tunnetaan lääketieteessä nimellä bruksismi, ja tilastojen mukaan teistä lukijoistakin joka kymmenes kärsii samasta vaivasta.

Vaikka opin lopulta ottamaan iisimmin ja pingottamaan vähemmän, lihakseni olivat oppineet uuden tavan josta en enää päässyt eroon.

Nykyään pureskelen hampaitani riippumatta stressin määrästä. Leukalihakseni ovat vuosien saatossa kehittyneet niin messeviksi, että päihittäisin koiratappelussa minkä tahansa pitbullin. Pureskelen täysin huomaamattani päivisin, öisin, töissä ja lomalla. Lihasjännitykset leuoissa resonoivat niin pahasti koko pään, kaulan, niskan ja hartioiden alueelle että vähän aikaa sitten leukalihaksiini jouduttiin ruiskuttamaan botuliinia niiden lamaannuttamiseksi. Pistokset helpottivat merkittävästi pureskelun aiheuttamaan krooniseen kipuun, mutta eivät ikävä kyllä saaneet hillitsemään itse tapaa.

Tänään keksin sattumalta uuden apukeinon: huulipuna! Kun käytän huulipunaa, olen jatkuvasti tietoinen huulistani ja sitä myötä koko suun alueesta. Tällöin muistan paremmin pitää sen rentona enkä jännitä leukojani. Tässäpä siis Dr. Eevan suositus kaikille bruksaajille: joka aamu huulipunaa naamaan!

Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että huulipuna voisi olla fysioterapinen apuväline...

Kuvassa kaikki huulipunat, jotka omistan: Tom Fordin Pink Dusk, Chanelin Rouge Coco Shine sävyssä Libérté sekä M.A.C.in Ruby Woo. Yksi täydellinen nude-puna, yksi kiiltävän kuultava ja yksi Hollywood-punainen - ei kai sitä muuta voi nainen tarvitakaan?

Kuvassa huulillani on M.A.C.in Ruby Woo - kulttiklassikko, joka sopii kaikille. Sävy taittuu siniseen, eli se ei saa hampaita näyttämään keltaisilta kuten oranssiin taittuva kirkkaanpunainen helposti saa. Mattapintainen koostumus pysyy kuin rutto. Lisään itse päälle huulirasvaa tai kiiltoa, koska en pidä täysin matasta ilmeestä. Vinkki: Lisäämällä kiiltoa vain huulten keskiosaan saa huulet näyttämään aavistuksen täyteläisemmiltä.

Kivaa tiistai-iltaa punahuulet!

(M.A.C.in puna saatu blogin kautta)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Täällä soi Whitney Houstonin I Wanna Dance With Somebody ja asuntoni jokainen pinta on täyttynyt kihartimista, hiusklipseistä ja meikkituotteista, joita en edes tiennyt omistavani.

Tämä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: ilmassa on juhlahumua!


Kohta sujautan tanssikengät tanssijalkaan ja kipitän kohti Suomenlinnan-lauttaa.

Illalla nostellaan maljoja ja tanssitaan häitä, hurraa, hurraa, hurraa!

Mitä huumaavinta lauantaita, tyypit!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Mitä tulee ripsivärien käyttäjiin, taitaa olla kaksi kastia: ne, jotka käyttävät kolmekasia, ja ne jotka eivät.

Kauneusslangia tuntemattomille tiedoksi: viittaan tietysti Sensain (ent. Kanebo) 38 °C -ripsiväriin. Itse palasin tähän klassikkoon vuosien tauon jälkeen, kun äiti lykkäsi käteeni putkilon ostettuaan lentokentältä tuplapakkauksen.

Ekan päivän jälkeen mietin, miksi koskaan lakkasin käyttämästä kolmekasia. Sehän on maailman paras ripsiväri! Pysyy koko päivän. Ei varise, ei suttaa. Kestää pienen sateen, leffateatterissa nyyhkimisen, hikoilun ja pitkän työpäivän - sekä ripsaritesteistä ylivoimaisesti ankarimman, rasvoittuvat silmäluomet.

Sitten tuli aika pestä naama ja muistin, että ai niin, tämän takia lakkasin käyttämästä kolmekasia.

Kuvan ottohetkellä ripsarin laitosta on kulunut 8,5 tuntia. Aika hyvin, hä?

Kuten kaikki tuotetta kokeilleet tietävät, 38 on mahtava ripsari, mutta painajainen pestä pois. Sen pysyvyys perustuu siihen, että ripsiväri ei liukene esim. rasvaan, vaan se lähtee ainoastaan 38-asteisella vedellä. Millään silmämeikinpoistoaineilla ei siis tee yhtään sen enempää tämän ripsarin hävittämiseksi kuin naamaputsareillakaan.

Tähän asti olen liotellut ripsiväriä pois tekemällä käsistä lämminvesiastiat ja sen jälkeen nyppinyt sen mekaanisesti - jännittäen, minä päivänä herään ilman ripsiä. 

Yhtenä päivänä olin tuuraamassa Trendin kauneustuottajaa eräässä lanseeraustilaisuudessa, josta sain mukaani Shiseidon puhdistusöljyn (Perfect Cleansing Oil). Otin sen heti samana iltana testiin. Naamapesun jälkeen peiliin katsoessani piti tsekata kahdesti - ripsiväri oli kadonnut! En ollut uskoa silmiäni - tai siis ripsiäni. Siis mitä! Tämä aine pureutui voittamattomaan Sensain kolmekasiin!

Minulla on kaksi teoriaa: joko tässä on jokin maaginen ainesosa, joka sulattaa jopa kolmekasin. Tai sitten kyseessä on yksinkertaisesti se, että koska öljy on koostumukseltaan miellyttävän liukasta, silmiä pystyy hieromaan pitkäänkin, minkä ansiosta sormien lämpö ja vesi muodostavat täydellisen kolmekasin tuhoajakombon. Huolellisen pesun jälkeen ripsissä saattaa olla jäljellä korkeintaan muutama haituva ripsaria, jotka voi helposti nyppästä pois.

Voi siis olla, että saman tuloksen saisi aikaiseksi jollain muullakin puhdistusöljyllä, jos sitä käyttää veden kanssa. Olen kuitenkin huomannut, että aika monet puhdistusöljyt ärsyttävät silmiä tosi paljon - sitä tämä Shiseido ei ainakaan itselläni tehnyt. 

En ole vielä testaillut tuotetta tarpeeksi pitkään, jotta osaisin sanoa sopiiko se muuten helposti tukkeutuvalle iholleni. Mutta jos sopii niin voi pojat, tämä aine säästää aikaa pari varttia viikossa ja hermoja ainakin tuplasti. 

Share
Ladataan...

Pages