Jarle Kleppin kolmas tuleminen eli kiitos jatko-osista

Kaksi-nolla



Jos tekisin listan fiktiivisistä ihastuksistani, norjalainen punapää Jarle Klepp olisi korkealla - kepeästi top viitosessa.

Tiivistettynä: Jarle on juuri sellainen bändissä soittava, kirjallisuutta opiskeleva hurmaava hulttio, johon olisin ollut onnettomasti ihastunut 16-24-vuotiaana (ja jonkakaltaisia tyyppejä olen sittemmin oppinut ihastelemaan pelkästään fiktiossa, toim. huom.).

 



Tunnen Jarlen kahdesta elokuvasta, jotka Rakkautta & Anarkiaa -festivaali on minulle ystävällisesti tarjoillut. Vietin tässä taannoin luppohetkeä googlaamalla Jarlea - kuten nyt ihastuksen nimeä ruukataan - ja päästin onnenkiljahduksen: tuon itsekeskeisen ihanuuden vaiheista on tehty kolmaskin elokuva Kompani Orheim. Siinä valotetaan Jarlen lapsuutta (vink vink, R&A:n väki).

Googlailemalla selvisi myös, että Jarle Klepp -elokuvat perustuvat kirjoihin. Ne kaikki ovat olleet Norjassa bestsellereitä, ja niiden kirjoittaja Tore Renberg on yksi Norjan suosituimmista nykykirjailijoista ja kirjallinen julkkis. Kaikkea sitä oppii - minulla on nimittäin norjalaisen kirjallisuuden kohdalla sivistyksessä aukko, jota paikkailevat kulmista Henrik Ibsen, Lars Saabye Christensen, Linn Ullmann ja Anne B. Ragde.

 



Kun kyse ei ole vaikkapa dekkarisarjasta, vanhojen suosikkihahmojen pariin palaaminen on yhtä aikaa ihanaa ja pelottavaa. Mitä jos se on muuttunut ihan eri suuntaan kuin haluaisin? Entä jos jatko-osa on paljon huonompi kuin ensimmäinen?

Yleensähän se on. Mieleen tulee ensimmäisenä Jonathan Coen ihanan kirpeä romaani Konnien klubi (Tammi 2003) ja sen surppa jatko-osa Suljettu piiri (Tammi 2006). Muistaako joku muka kirjan jatko-osaa, joka ei olisi ollut jonkinasteinen pettymys? Ilmoittautukoon välittömästi!

Jarle Kleppin tapauksessa ensimmäinen elokuva Mies joka rakasti Yngveä oli minusta loistava ja toinen elokuva Jeg reiser alene (perustuu kirjaan Charlotte Isabel Hansen) tosi hyvä. Jatko-osa toimi myös omillaan; siinä oli tarpeeksi tunnistettavaa ja riittävästi jotain aivan uutta.

 



Samaa odotan myös kolmannelta Klepp-elokuvalta, jonka juonta en ole spoilausten pelossa lukenut kokonaan. Se, että Kompani Orheim kertoo Jarlen lapsuudesta, kyllä tarkoittaa, että ihana Rolf Kristian Larsen (ylimmässä kuvassa) tuskin saa kovin paljon filmiaikaa. Nyyh.

Jarlen tarina  kuulemma jatkuu täältä ikuisuuteen, sillä Renberg on kertonut kirjoittavansa kirjoja alter egonsa vaiheista loppuelämänsä. Hallelujaa! Elokuvia niistä ilmeisesti ei olla tekemässä; ainakin Larsen twiittasi Kompani Orheimin ensi-illan aikoihin riehakkaat jäähyväiset Jarle Kleppille.

Siksi, ja toki myös puutteellisen norjani takia, minulla onkin vain yksi kysymys: kuka kääntäisi ja kustantaisi Klepp-kirjat suomeksi?

 

Kommentit

viva la anteeksi

Ne löytyy ruotsiksi. Auttaako se mitään? Mä oon sekä lukenut, että nähnyt Mannen som älskade Yngve, mutten tiennyt, että siihen on jatkoa. Jee!! Kiitti!

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kyllä se ehkä vähän auttaa, kiitos. Ja kahden kirjan tarinahan on sitä paitsi tuttu. Mulla on parhaillaan käynnissä jokavuotinen lue ainakin yksi kirja ruotsiksi -projektini, ja ehkä ensi vuonna sitten Jarlea.

Jeg reiser alene on myös tosi hyvä, ei kuitenkaan ihan yhtä sykähdyttävä kuin Yngve.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.