Lukupäiväkirjan harvat helmet: viisi vuoden 2011 parasta kirjaa

Kaksi-nolla

Olen niitä ihmisiä, jotka merkitsevät ylös kaikki lukemansa kirjat. Minulla on kuopiolaisesta ekokaupasta 1990-luvun alkupuolella ostettu vihko, jossa on niin pienet ruudut, että voin kirjata lukemiseni siihen vielä monta, monta vuotta.

Vihko on lunttilappu ja aikamatka. Minun tarvitsee vain vilkaista vaikkapa vuoden 1998 kirjalistaa, ja muistan, miltä minusta tuona vuonna tuntui (enimmäkseen jännittävältä).

Pieni pallo kirjan nimen edessä tarkoittaa, että kirja oli jollain tavalla ravisuttava, tärkeä tai muuten vain loistava.

Olen nihkeä pallojen jakaja. Viime vuonna parhausmerkinnän sai vain kolme kirjaa, mutta niitä voinkin sitten suositella kaikille. Siis tässä hiukan myöhäisellä sytytyksellä vuoden 2011 lempikirjani:

Ensimmäinen vuonna 2011 lukemani kirja oli se kaikkein paras. Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin on niin rauhallinen, kaunis ja syvän inhimillinen, että minua melkein itkettää, kun ajattelen sitä.

Pääsiäislomalla ahmin vanhempieni kuistilla Puolikkaan keltaista aurinkoa, haistoin Nsukkan katupölyn, ihailin Chimamanda Ngozi Adichien sujuvaa tarinankerrontaa ja opin asian jos toisenkin Nigeriasta ja Biafrasta.

Joululomalla nautiskelin Jeffrey Eugenidesin The Marriage Plotista - siinäpä täydellinen fiksun ja viihdyttävän liitto.

Lähelle palloa pääsivät  Iida Rauman kasvutarina Katoamisten kirja  ja David Nichollsin itkettävä ja ihanan kepeä Sinä päivänä, jota ei muuten missään nimessä olisi pitänyt katsoa elokuvana.

Viittä kirjaa yhdistää näköjään yksi asia:  luin ne kaikki lomalla. Lentokoneessa matkalla kauas, hotellin uima-altaan helteessä silmiä siristellen, mökin siskonpedissä kesäyön kuulaassa valossa, laiturilla tuulen humina korvissa tai pyyheturbaani päässä joulusaunan jälkeen.

Löytäisinpä vuonna 2012 myös vuoden parhaan arkikirjan.

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

Lukupäiväkirjat a-go-go! Minä ryhdyin tosin kirjaamaan lukuja ylös systemaattisesti vasta männä keväänä: sitä ennen raapustelin luettuja teoksia aina johonkin satunnaiseen kalenterinkulmaan, päiväkirjaan, lukuisiin paikkoihin josta ne ovat sittemmin kadonneet. Se harmittaa, sillä luettujen kirjojen kautta aikamatkailu on todellakin parasta!

Sugar & Pepper

Vinkkasin tästä tekstistä palstallani, johon listasin omat viime vuoden suosikkini. :)

Olen lukenut noista mainitsemistasi kirjoista Puolikas keltaista aurinkoa pari vuotta sitten (muistaakseni pidin, mutten rakastanut) ja nyt viime syksynä Sinä päivänä, joka oli minulle hieman pettymys. Jotenkin tarina ei ollutkaan niin ihana ja koskettava kuin olin odottanut. Kirja tosin parani loppua kohden, mikä näkyi myös lukutahtini nopeutumisena.

Jenni S.

Tuo lukupäiväkirjasi on itsessään helmi! :) Sympaattista nähdä tuollainen vihko, kun itse harrastaa epämääräisiä lappuja, joiden tiedot ehkä siirtyvät exceliin, joiden tiedot ehkä siirtyvät LibraryThingiin. Sulla on koko lukuhistoriasi, tai ainakin iso osa sitä, yhdessä vihossa, ja olen huomannut, että lukulistat tosiaan toimivat kuin päiväkirja, ne ovat paljon muutakin kuin kirjalistoja.

Kiitos katsauksesta vuoden parhaisiin! Arkikirjaksi suosittelen jotain novellikokoelmaa, sellaista, jota voi kaiken häslingin keskellä nauttia palan silloin tällöin. Valitettavasti en osaa tehdä suorilta käsin ehdotusta, mutta koska nyt on novellinkirjoituskuukausikin, kirjoittelen novelleista palstalleni vielä tällä viikolla.

Kumma kyllä en ole lukenut suosikkikirjoistasi ensimmäistäkään, vaikka olen saanut vaikutelman, että meillä on aika samanlainen kirjamaku!

 

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

En ole vuosikausiin pitänyt päiväkirjaa, ja lukupäiväkirja paikkaa sitä tarvetta mahtavasti. Onnea omasta päiväkirjasta, Jemina!

Sucrin, mulle taas Sinä päivänä oli iloinen yllätys, koska ajattelin sen olevan melkein chick litiä. Ei ollut onneksi.

Jenni, sun blogin ja kommenttien perusteella uskallan sanoa, että tykkäät ihan varmasti Puolikas keltaista aurinkoa -kirjasta. Noista muista neljästä en osaa sanoa. Yöjuna Lissaboniin oli mulle mieletön elämys, mutta moni on sanonut tylsäksi ja jättänyt sen kesken.

Mä en muuten ihan hirveästi tykkää lukea novelleja just sen takia, että haluan syventyä kirjaan enkä napsia pieniä pätkiä silloin tällöin. (Tuo novellin kirjoittaminen kyllä voisi olla hauska idea!) Just nyt arvon, aloittaisinko Murakamin Norwegian Woodin vai Shafakin Kirotun Istanbulin.

 

Vierailija, M (Ei varmistettu)

Mä olen nyt kolme vuotta kirjoittanut ylös lukemani kirjat. Samalla olen joutunut muistuttamaan itselleni tavan takaa, ettei tarkoitus ole kilpailla itseni kanssa lukuvauhdissa tai luettujen kirjojen määrissä... Mistä kaikesta sitä saakaan itsensä kiinni!

Listoja on ihana selailla, vaikka aikaa on kulunut noin vähän. Tuossa olin lomalla, kas, nuo luin siellä ja siellä, ja oho, tuossa oli ahdistava kausi ja käperryin sohvannurkkaan maailmaa pakoon ja niin edelleen.

Tänä vuonna annoin itselleni luvan jatkaa lukupäiväkirjan pitämistä sillä ehdolla, että tähtään siihen, että luen VÄHÄN. Niin ei tapahdu, mutta ainakaan en määrää itseäni lukemaan paljon.

Jenni S.

M, tunnistan tuon ilmiön: aloitin kirjojen listaamisen 2004  ja muutamana vuonna olin ikionnellinen, kun ylitin edellisvuoden kirjamäärät. Sitten se tasoittui. Luen kyllä paljon, mutta viime vuosina kirjojen määrä on ollut muutaman tarkkuudella samoissa, kenties olen siis löytänyt ainakin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivan lukutahdin (tosin, vaikka haaveilen aina paljon lukemisesta, haaveilen myös siitä, että lukisin vähän minäkin).

Kati, minä taas luulen, että pitäisin ainakin Yöjunasta Lissaboniin, koska ainakin tietyssä mielentilassa rakastan kauniita/kiinnostavia kirjoja, joissa ei tapahdu mitään. Puolikas keltaista aurinkoa pitäisi lukea kyllä jo siksi, että olen varmaan ainoa, joka ei ole sitä vielä lukenut. ;)

Vierailija; M (Ei varmistettu)

Vielä noihin kirjoihin: Yöjuna Lissaboniin oli mustakin viehättävä, samoin pidin kovasti Puolikkaasta keltaista aurinkoa. Loput ovat tuntemattomia, joten lukulistalle, lukulistalle (jolle ei loppua näy).

Mä olen näemmä unohtanut omat vuoden huippuhuippuni. Pitääpä selata sitä vihkoa...

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Joo, itsensä kassa luettujen kirjojen määrässä kisaaminen on kyllä tympeää. Ei se määrä, vaan se nautinto.

Ja sovitaan, että kaikkien kannattaa lukea Yöjuna Lissaboniin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Viime vuoden Top-vitoseni: Yöjuna Lissaboniin, Poikani Kevin, Siilin eleganssi, Muistojeni ilottomat huorat, Näkymättömät kädet ja Jokeri: Hytti nro 6

Näillä tähän vuoteen.

jukka s.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.