Ladataan...
Kaksi-nolla

 

 

Miten kaunis ja kiehtova voikaan olla 1980-luvun alun suomalainen pikkukaupunki.

Valvoin eilisillan Mika Kaurismäen Arvottomien seurassa. Olen nähnyt elokuvan vimeksi reilut kymmenen vuotta sitten, mutta tällä kertaa kolahdus oli kova.

En ole vuosiin intoillut Kaurismäen veljesten uusista elokuvista (Aki toistaa itseään ja Mikan veskuiluista ja brassimeiningeistä en ole innostunut alun perinkään), mutta nämä vanhat lämmittävät kuin taskumatista tarjottu tujaus halpaa viskiä syysretkellä.

Arvottomisssa yhdistyvät hienosti akikaurismäkeläinen, lakonisasiallinen dialogi ja mikakaurismäkeläisempi toiminta - vieläpä ilahduttavan kökössä muodossa. Enkä edes aloita intoilemaan ihanasta Matti Pellonpäästä, jonka leffoja Teema kiitettävällä perusteellisuudella on lähipäivinä esittänyt.

Mutta ne miljööt. Sydäntä pakahdutti nähdä vanhat Esson baarit, Tampereen Hämeenkatu vanhoinen pankkikyltteineen ja dieselveturin vetämät siniset junat itäsuomalaista metsämaisemaa halkomassa. Erityisesti elokuvan dramaattinen loppupuoli tikisti liikutuksen kyyneliä vanhan kuopiolaisen silmäkulmaan. Minne katosi vanha hotelli Puijonsavi nukkavieruine käytävineen, puulattioineen ja punatapettisine ravintoloineen? Ai niin, remontoidusta kolossista tuli Sokos-ketjun lippulaiva.

Aki Kaurismäen elokuvat tuntuvat nykyään ahtailta ja tuovat mieleen kaurismäki-parodian sen(kin) vuoksi, että kaurismäkeläinen maailma on 2000-luvulla alusta loppuun rakennettu mikä-mikä-maa. Sopivien kuvauspaikkojen löytämisen täytyy olla vaikeaa. Vielä 1980-luvun alussa askeettisia keskikaljakuppiloita, 60-lukua henkiviä työväentalojen tansseja ja toimivia Volga-merkkisiä autoja oli siellä täällä, katukuvassa. Arvottomissa ei ole sitä kulissielokuvan tuntua kuin vaikkapa Mies vailla menneisyyttä- ja Laitakaupungin valot -elokuvissa, ja siksi se tuntuu raikkaalta.

Ja auttaahan sekin, että Marko Haaviston ja Poutahaukkojen melkein-badding-esitystä ei tarvittu, koska Badding itse saattoi vetää Paratiisin kameroiden edessä.

 

PS Arvottomat on täynnä myös mielettömän hienoja one-linereita. Kukahan tekisi hyvän työn ja keräisi niistä videopostauksen? (Myös Matti Ijäksen elokuvista saisi samaan syssyyn kuolematonta materiaalia.) Tässä klassikkomateriaalia Mannen (Peltsi) lausumana:

"Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät; me siinä kuolemme."

Ladataan...
Kaksi-nolla

Olen nähnyt valon, ja sen valon nimi on pakettimatka etelään.

Lomailin viikon Las Palmasissa (tiedättehän, se paikka jonka nimen kuullessa päässä alkaa välittömästi soida Irwinin koko tuotanto). Sinne minut lennätti matkanjärjestäjä tilauslennolla ahtaassa koneessa, jossa merkittävä osa matkustajista kiskoi viinaa ja alkoi sitten nuokkua, ilkamoida tai rähistä - juuri niin kuin stereotypiaan sopii.

Rakastin joka sekuntia lomastani: pötkötystä hotellin uima-altaalla kirjan kanssa, muiden nenänsä polttaneiden turistien seurassa, löhöämistä hotellihuoneessa espanjalaisen jalkapalloaiheisen tv-makasiinin äärellä (en ymmärtänyt sanaakaan), laiskaa notkumista kaupoissa, herkullisia tapaksia ja tuoretta kalaa.

Lähipiiriä kohdevalinta hämmensi kovasti. En ole koskaan joutunut selittelemään - ja tuntenut tarvetta selitellä - lomaani ystäville ja puolitutuille niin paljon kuin ennen tätä reissua. Vakiovastaukseni ihmettelijöille oli ironinen lausahdus "olen aina haaveillut pääseväni possujuhliin". Kokeilin myös mukafiksuja ja mutta tosia selityksiä "en ole koskaan käynyt Kanarialla, ja minusta tuntuu, että olen jäänyt vaille sukupolvikokemusta" ja "voi siellä patikoidakin".

Eniten totta oli, että halusin vain pötköttämään lämpimään.

Nappivalinta. Las Palmas on 400 000 asukkaan eläväinen kaupunki. Kaikki on lähellä ja palvelut toimivat. Ranta on mainio ja ruoka herkkua. Turistikohteen peruspelko suomeksi huutelevista ravintoloiden sisäänheittäjistä on turha, sillä useimmissa paikoissa ei puhuta edes englantia - vain espanjaa.

Olin lapsena innokas etelänmatkaaja. Järkkäilin perheemme aurinkolomat niin pitkälle, että äiti ja isä hoitivat oikeastaan vain maksupuolen ja autokyydin lentokentälle. Veikkaan, että myös keski-ikäistyvästä minusta sukeutuu innokas pakettimatkaaja. Mietin jo sormet syyhyten, mikä on seuraava rantakohteeni, mistä niitä matkaesitteitä saakaan, ja miten ihanaa on, kun matkanjärjestäjä huolehtii kaikesta.

Olen myös varma, että seuraavan etelänmatkani pystyn jo tekemään ihan selittelemättä. Sitä ennen: Ystäväni vakuutti, että Kanaria on retroudessaan tosi uskottava matkakohde.

Ladataan...
Kaksi-nolla

Mistä on hyvä loma tehty? Aurinkovoiteesta, vaelluskengistä, kasasta kirjoja. Hitaasta lounaasta, pitkistä yöunista, talven jälkeen käyttöön otetusta lempimekosta. Pienestä eksymisestä, hieronnasta, kömpelöstä kielitaidosta.

Matkalaukun lainasta kiitos Annalle! Iloitsen erityisesti paitsi laukun keveydestä myös tuosta kuvassa olevasta kuvankauniista osoitelätkästä. Seikkailuun!

Ladataan...

Pages