Ladataan...
Kaksi-nolla

Arvatkaa mitä tein vappuaattona? Istuin kotona syömässä viinirypäleitä ja lukemassa Arto Mellerin elämäkertaa.

En tiedä, kummasta illanviettoni kertoo enemmän: siitä kuinka äärettömän mielelläni nysvään kotona vai siitä, miten koukuttava kirja  Romua rakkauden valtatiellä on. Haluttu ainakin, sillä jonotin Martti Anhavan kirjoittamaa kirjaa kirjastosta pari kuukautta.

Kirja kiinnosti kahdesta syystä: En tiennyt 1980-90-luvun suurimman suomalaisen boheemirunoilijan elämästä kovin paljon. Yhtä suuria aukkoja on tiedoissani siitä, kuka oli kukin Suomen kulttuuripiireissä tuona aikana.

Lyhyesti: Kijailijan kanssa Otavalla työskennellyt Anhava käy perusteellisesti läpi Arto Mellerin elämän ja teo(kse)t. Sukulaiset, kollegat ja muut aikalaiset Tuomari Nurmiosta Raila Leppäkoskeen ja tytär Sara Melleriin muistelevat, työpäiväkirjoja siteerataan vuolaasti. Ne valottavat Mellerin työtapoja, enimmäkseen kariutuvia kirjoitussuunnitelmia ja ahdistuksensa aiheita. Kirja on lähes 700-sivuinen järkäle (ja kyllä, vähemmälläkin olisi selvinnyt).

Vielä lyhyemmin: Pidin kirjasta paljon.

Elämäkerta lähtee liikkeelle vähän kaarrellen, tietysti lapsuudesta. Kierrokset kasvavat, kun nuori lupaus muuttaa Helsinkiin opiskelemaan. Kirjallisuudenopiskelijasta tulee dramaturgiopiskelija, sitten näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija. Myös aviomies, isä ja alkoholisti.

Olen lukenut Melleriltä vuosia sitten vain yhden novellikokoelman, Rubiinisilmäisen pääkallosormuksen, ja koottuja runoja. Ehkä siksi minua kiinnostivat eniten ne jaksot, joissa keskitytään Mellerin elämään enemmän kuin tuotantoon. Ristiriitainen tyyppi, tietysti. Yllättävän niukka tuotanto maineeseen nähden. Heti ensi metreiltä kohtalokkaalta tuntunut suhde Nadja Pyykön kanssa. Vahva ja samalla raskas side kotiseutuun, Etelä-Pohjanmaan Lappajärveen.

Kun pääsin loppuun, kaivoin esiin vanhan kunnon lukupäiväkirjani ja tarkistin, kenen muiden elämäkertoja olen lukenut - äkkiseltään ei nimittäin tullut mieleen muita kuin lukioaikainen runoilijarenttuihastukseni Pentti Saarikoski.

No upsis! Lista paljasti, että jos unohdetaan omaelämäkerrat (esim. Aila Meriluodolta) ja elämäkertaa lähentelevät romaanit (kuten Helena Sinervon Runoilijan talossa) kokemukseni aiheesta on niukka ja yksipuolinen. Olen näemmä lukenut Mellerin ja Saarikosken lisäksi  Timo K. MukanJimi Hendrixin ja Janis Joplinin elämästä. Vahvasti kliseisellä boheemiosastolla siis mennään.

Nyt kiinnostaakin tietää, miltä muiden listat näyttävät. Kenen elämäkertoja olette lukeneet?

Ja ennen kaikkea: onko suosituksia?

Mellerin kuva: A-lehtien kuvatoimitus

 

Ladataan...