Ladataan...
Kalliokaksio

"Vuonna 2017 aion tehä töitä kovemmin kuin koskaan, sillä tää vuos on ollut vasta alkua unelmien toteuttamiselle."

Näin kirjoitin tasan vuosi sitten Instagramissa ja Facebookissa. Kirosin noin puolessa välissä vuotta, että miksi mun piti julistaa tällaista julkisesti. Olin pienessä kriisissä ja tuntui, etten etene mihinkään. Nämä ajatukset koskivat lähinnä työelämää, mutta pätivät yhtälailla myös omaan yksityiselämään. Kirjoitin aiheesta postauksen tuolloin ja sain paljon palautetta yksityisviesteillä. En ollut ainoa, joka vaatii itseltään paljon ja unohtaa välillä antaa armoa.

Olin asettanut itselleni tälle vuodelle tavoitteita töihin liittyen. Ne eivät olleet mitään konkreettisia, halusin vain eteenpäin. Peppi on yrittänyt toitottaa mulle, että unelmat pitää uskaltaa sanoa ääneen. Tämä on ollut mulle tosi vaikeaa, koska pelkään epäonnistumisia ja otan ne raskaasti. Musta ois kauheeta huudella julkisesti omista unelmista, jos ne eivät syystä tai toisesta sitten toteutuisikaan.

Olen ollut ehkä vähän hiljainen puurtaja töissä ja toivonut, että potentiaalini muihinkin työtehtäviin huomattaisiin. Mutta kukaan ei tule kysymään sulta haluaisitko jotain enemmän, vaan se pitää sanoa itse ääneen. Opin tätä rohkeutta vähän tänä vuonna ja se kannatti. Loppuvuodesta mulle tarjottiin tavallisesta työnkuvastani poikkeavaa tehtävää Radio Suomipopille yhteen kaupalliseen toteutukseen. En vieläkään tiedä kuka mua tähän tehtävään oli ehdottanut, mutta uskon sillä olleen osuutta asiaan, että olin aukaissut suuni ja kertonut toiveistani tehdä jotain muutakin kuin videoita.

Olkoot tämä vain yksi esimerkki vuoden 2017 oivalluksista ja onnistumisista. Puhun postauksessa paljon työstäni, koska se on iso ja tärkeä osa elämääni. Se ei silti tarkoita etteikö muilla elämän osa-alueilla olisi merkitystä, mutta en vain halua kirjoittaa tarkemmin yksityiselämästäni. Tänä vuonna on tapahtunut paljon kaikenlaista, mistä mun olisi tehnyt monesti mieli kertoa esimerkiksi Snapchatissa. Olen silti ollut hiljaa ja tietoisesti jättänyt asioita kertomatta, vaikka olenkin muuten melko avoin somessa.

Tämä postaus ei siis sisällä suuria paljastuksia, mutta sitäkin enemmän kuvia! Alle olen koonnut kuvia Instagramistani (@mineanurmi) ja käynyt läpi kunkin kuukauden kohokohdat ja mieleenpainuneimmat hetket.

TAMMIKUU

Tammikuussa päästiin aloittamaan kunnolla yhteistä Helsinkielämää Pepin kanssa kämppiksinä. Vietettiin tupareita ja fiilisteltiin Kalliota, jossa oli jopa luntakin.

Tammikuussa tein yhden tämän vuoden parhaimmista päätöksistä ja aloitin uudestaan taitoluistelun reilu seitsemän vuoden tauon jälkeen. Olin haaveillut jo vuosia jäälle palaamisesta, mutta nyt viimein vakiintunut elämäntilanne mahdollisti harrastuksen aloittamisen. Ihan parasta<3

Tammikuu oli muutenkin muutosten aikaa. Työsopimukseni Nelosella oli päättynyt vuodenvaihteessa ja uusia työkeikkoja ei tarjottu moneen viikkoon. Olin ihan paskana ja hankin itselleni uuden työpaikan kaiken varalta. Tai itseasiassa se oli sama vanha työpaikka, jossa olin viettänyt pari välivuotta lukion jälkeen. Heti kun olin allekirjoittanut työsopimuksen, niin Neloselta soitettiin pääsenkö seuraavalla viikolla töihin. Niinpä mulla oli sitten kaksi työtä!

HELMIKUU

Helmikuu meni aika arkirutiinilla kahden työn ja koulun pyörteissä. Pidin kuitenkin kiinni vapaa-ajastani, jolloin ehdin käydä keikoilla ja viettää aikaa ystävien kanssa.

Helmikuussa sanottiin Pepin kanssa yhteen ääneen, että blogihommat kiinnostaisivat ja niinpä laitettiin tämä yhteinen blogi pystyyn. Suunnitelmat olivat luonnollisesti suuret, mutta kuten olette huomanneet niin ei olla oltu enää aikoihin mitään aktiivisia postaamaan. Harmittaa suuresti!

MAALISKUU

Maaliskuu oli super kiireinen ja muistan vaan, miten yritin pitää elämäni kasassa. Vapaa-ajastani en luopunut edelleenkään, vaikka sitä ei hirveästi ollutkaan. Livemusiikki ja treenit pitivät mut järjissäni kuten aina. Maaliskuun kohokohta oli ehdottomasti taitoluistelun MM-kilpailut Helsingissä, missä painettiin vapaaehtoistyötä aamusta iltaan ruokapalkalla. Se oli täysin sen arvoista silti, koska nämä kisat olivat ihan once in a lifetime -kokemus!

HUHTIKUU

Huhtikuussa helpotti, kun lopetin kakkostyöpaikassani ja sain taas keskittyä täysillä Nelosen hommiin. Viikonloput olivat yhtä juhlaa, kun joka viikolle mahtui kaikenlaisia rientoja. Oli The Voice of Finlandin karonkkaa, pääsiäisbileitä, MM-kisojen karonkkaa jne. Hauskaa oli!

TOUKOKUU

Toukokuu ei antanut yhtään armoa bileputkesta; oli vappu ja yhdet valmistujaiset. Ja kahdet extempore-bileet, koska vaan huvitti. Niin ja unohtamatta Radio Rockin risteilyä. Tuntuu hullulta sanoa, että toukokuussa sain elämäni taas tasapainoon. Aloin käymään lenkillä, kun luistelutreenit olivat loppuneet. Lisäksi koulu oli ohi ja tein vaan yhtä duunia. Se teki hyvää mulle – samoin kuin ne viikonloppujen riennot.

KESÄKUU

Kesällä oli vähemmän töitä ja pääsin kunnolla rentoutumaan. En edes tarkkaan muista, miten sain ajan kulumaan. Muistan vaan, että olin tosi onnellinen noihin aikoihin. Näin kavereita, kävin keikoilla ja ihan vaan haahuilin ympäri Helsinkiä. Kyllä kesäkuullekin mahtui juhlia, kun vietettiin Nelosen 20v. synttäreitä. Sitten juhlittiin myös Helsinki-päivän konserttia, joka oli iso rutistus töiden puolesta.

Juhannusta vietettiin kaveriporukalla Urjalassa ja siitä voit lukea lisää täältä!

HEINÄKUU

Heinäkuu jatkoi samaa linjaa kesäkuun kanssa, vain potenssiin kaksi. Enemmän keikkoja, festareita, hengailua ystävien kanssa ja ennen kaikkea enemmän seikkailuja. Heinäkuun kohokohdat olivat ehdottomasti Ruisrock, roadtrip Hankoon ja työreissu Jyväskylän Neste ralliin, jonne lennettiin helikopterilla. Se oli ehkä siisteintä ikinä!

ELOKUU

Elokuun alussa tein työreissun Mikkeliin Jurassic Rockiin, jonne otin ystäväni Arinan mukaan. Sen jälkeen pidin rehellisen loman ja lähdettiin äidin kanssa viikoksi Rodokselle. Loman jälkeen työt jatkuivat taas normaaliin tahtiin. Mieleen jäi erityisesti Vain elämää -pressiristeily, jonne lähdin tuttuun tapaan kuvaamaan videoita, mutta päädyinkin lopulta tekemään lennosta myös artistien haastattelut.

SYYSKUU

Syyskuussa innostuin lenkkeilystä ihan uudella tavalla. Tein pitkiä kävelylenkkejä ja kävin myös välillä juoksemassa. Lenkkeilystä tuli tapa purkaa ajatuksia, jotka olivat patoutuneet pään sisällä. Syksy olikin vähän sellaista muutosten aikaa yksityiselämän puolella.

Kuukauden lopussa vietettiin yhteissynttäreitä Pepin kanssa, mitkä onnistuivat tosi hyvin. Molemmille jäi hinku pitää kotibileet taas pian uudestaan!

LOKAKUU

Lokakuun alussa ahkeroitiin Arinan kanssa taas taitoluistelun parissa, kun Espoossa järjestettiin jokavuotinen kansainvälinen taitoluistelukilpailu. Kuun lopussa lähdettiin yhdessä reissuun Lontooseen, mikä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohtia. Lontoo oli ihana ja matkaseura mitä parhainta<3

Töissä oli puolestaan melko hiljaista ja hommia enemmän tv-puolelle kuin radioille. Oli Junior MasterChefiä ja Idolsia, ihan kivaa vaihtelua siis!

MARRASKUU

Marraskuussa olin tosi pitkään kipeä ja ihan täysin poissa pelistä. Tervehdyin onneksi journalistitypyjen pikkujouluihin, oli ihanaa nähdä kaikkia tyttöjä pitkästä aikaa! Myös firman pikkujouluja juhlittiin marraskuussa ja vietettiin tiimipäivää. Niin ja unohtamatta ystävän alusvaatebileitä! Näistä bileistä ei luonnollisesti päätynyt mitään kuvamateriaalia Instagramiin :D

Marraskuussa sain myös sen työtarjouksen, josta kerroin postauksen alussa. Tuntui siis viimein siltä, että työasiat loksahtavat paikoilleen ja samaan aikaan yksityiselämänkin kiemurat selvenivät.

JOULUKUU

Joulukuussa tein töitä täyspäiväisesti ja kiirettä riitti. Työt veivät sen verran energiaa, etten nähnyt juurikaan ystäviä ja mitkään viikonloppuriennot eivät innostaneet. Käytiin sentään Pepin kanssa juhlistamassa meidän vuosipäivää kämppiksinä ja joulun sain viettää rauhassa perheen kanssa.

Vaikka elämä on heitellyt eri suuntiin vuoden mittaan, niin silti olen saanut jonkunlaisen tasapainon. Kaikki perusasiat ovat elämässä hyvin; ympärilläni on paljon ihania tyyppejä ja saan tehdä työtä, josta pidän suuresti. Omaa terveyttäkin olen oppinut taas arvostamaan eri tavalla, kun olen joutunut seuraamaan vierestä rakkaan ystävän tervesongelmia. Mikään ei ole itsestäänselvää.

Mulla on valtavan kiitollinen olo tästä vuodesta. Oon saanut tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin ja saanut jakaa omaa elämääni heidän kanssaan. Tuntuu etten ole kiittänyt tarpeeksi esimerkiksi Arinaa siitä, miten hyvä ystävä hän on mulle ollut. Jokainen ansaitsee sellaisen ystävän, joka kuuntelee ja tukee niinä hetkinä, kun oot itse luovuttamassa. Pitäkää kiinni ystävistänne, sillä eihän elämä olisi mitään ilman niitä.

En tee mitään julkisia lupauksia vuodelle 2018, mutta kirjoitan ne ylös päiväkirjaani itseäni varten. Aion myös kerätä rohkeutta ja itsevarmuutta kertoa avoimesti mun unelmista. Lisäksi aion tehdä paljon töitä, sillä unelmat eivät toteudu itsestään.Tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan ja uskon vuoden 2018 olevan vielä parempi kuin edeltäjänsä.

xoxo, Minea

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kalliokaksio

Meidän blogi on viettänyt kesälomaa tässä reilu kuukauden, mutta se kertoo vain siitä, että tämä kesä on ollut ihan mahtava. Kelit eivät ole tänäkään kesänä olleet kovin hyvät, mutta se ei ole ainakaan mun menoa haitannut. Kerron vähän lisää mun kesästä postauksen lopussa, mutta tsekataan tähän alkuun, miten mun summer bucket list 2017 onnistui!

1. Mökkijuhannus

Vietettiin tänä vuonna juhannusta isolla porukalla Urjalassa. Kyseessä ei ollut mikään kesämökki, mutta mun mielestä voidaan puhua mökistä, kun ollaan jossain landella :D Meidän juhannuksesta voit lukea lisää täältä!

2. Lenkkeillä tai harrastaa muuta liikuntaa

Mitään sporttikesää en varsinaisesti viettänyt, mutta sain käytyä silloin tällöin lenkillä. Tein myös pitkiä kävelyitä ympäri Helsinkiä, mistä nautin suuresti.

3. Suomenlinnan piknikreissu

En voi uskoa, mutta tämä ei tapahtunut tänä kesänä! Jokavuotinen perinne katkesi nyt tähän kesään ja fiilis on vähän pettynyt tästä.

4. Koko yön läpi valvominen

Mulla oli visio, että olisin istunut kavereiden kanssa koko yön jossain rannalla, juonut viiniä ja katsonut kuinka aurinko nousee. Tässä muodossa tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaikka muuten useampikin yö tuli valvottua jatkojen merkeissä... Haha!

5. Ulkomaan reissu

Oon niin onnellinen, että tämä onnistui! Varattiin elokuun alussa äidin kanssa äkkilähdöt Rodokselle, jossa oltiin vajaa viikko. Rodos yllätti positiivisesti matkakohteena eikä se ollut mikään suomijunttien turistipaikka. Oli ihanaa unohtaa täysin kaikki koulu- ja työjutut viikoksi ja ihan vain olla tekemättä yhtään mitään. Lähinnä vain otettiin aurinkoa, syötiin ja shoppailtiin. Ihan parasta.

6. Road trip Hankoon

Tämä on ollut jo monta vuotta mun summer bucket listillä ja nyt, vihdoin ja viimein tänä kesänä se toteutui! Kaunis henäkuinen päivä otettiin Pepin kanssa auto alle ja suunnattiin kohti Hankoa. Ja voi kulkaa, meillä oli ihan mieletön reissu! Yksi kesän kohokohtia ehdottomasti. Makoiltiin rannalla, syötiin ulkona, käytiin terassilla, juotiin viiniä kallioilla, juteltiin syvällisiä, juhlittiin baarissa ja naurettiin kyyneleet silmissä. Tähän reissuun kulminoituu oikeastaan mun kesä. Hanko oli parasta.

7. Sup-lautailu

Tämä ei tapahtunut!

8. Kallio block party ja muut kesäbileet

Kallio block partyt olivat aika farssi omalta osalta. Tulin työreissulta samana iltana takaisin Helsinkiin aika myöhään illalla, joten en ehtinyt seuraamaan yhtään menoja ja meininkejä. Muuten kesässä on kyllä riittänyt paljon hyviä bileitä! Ollaan suorastaan juostu Pepin kanssa keikoilla ja monesti illat ovat venähtäneet :D

9. Käydä Helsingissä paikoissa, missä en ole ennen käynyt

Kuten kirjoitin tuossa aiemmin niin oon tehnyt paljon pitkiä kävelyitä ympäri Helsinkiä. Monesti päädyin samoihin paikkoihin (Töölö ja Hietsu), mutta välillä löytyi uusiakin paikkoja. Pääsin myös tänä kesänä käymään ensimmäistä kertaa Haagan alppiruusupuistossa, superkaunis paikka!

10. Ruisrock

Ruissi meinasi jäädä välistä, kun olin just se juntti, joka ei tajua ostaa lippua ajoissa. Onneksi mulla on maailman parhaat työsuhde-edut ja sain lipun vielä samalla viikolla. Ruissi ei pettänyt tänäkään vuonna, 5/5!

Täytyy todeta, että koko mun kesä oli ihan mieletön. Mulla on tosi onnellinen, ja ennen kaikkea kiitollinen fiilis. Tunnen kiitollisuutta siitä, mitä saan tehdä työkseni. Mulla on ollut tosi hauskoja ja opettavaisia duunireissuja tänä kesänä esimerkiksi festareilla. Myös helikopterilento Jyväskylän Neste Ralliin jäi mieleen. Oon myös kiitollinen, että oon saanut jakaa kaikki parhaat hetket mulle tärkeiden tyyppien kanssa. Tuun muistaa kaikki ne hetket ikuisesti.

xoxo, Minea

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kalliokaksio

Laskeuduin Dubrovnikin lentokentälle. Kävelin koneesta ulos ja tunsin, kuinka polttava aurinko puski mustien farkkujeni läpi. Nousin bussiin ja lähdin kohti Dubrovnikin keskustaa. Kaartelimme kapeita vuoristoteitä ja aurinko oli juuri laskeutumassa horisontin alle. Huokasin helpotuksesta. Hymyilin onnesta. Olin lähtenyt reissuun yksin. Ensimmäistä kertaa yksin kohteeseen, josta en tiennyt paljoakaan. Olin hieman epävarma kaikesta, mutta tuo hämmästyttävän upea maisema sai minut tuntemaan, että tästä viikosta tulee hyvä.

Ensimmäisenä päivänä farkut vaihtui shortseihin ja lähdin kiertelemään Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Istuin muurilla, luin kirjaa. Makoilin vanhan kaupungin rannalla, pulahdin viiden minuutin välein turkoosina hohtavaan Adrianmereen. Join kylmää olutta ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Nautin auringosta, loman tunteesta ja kiireettömyydestä. Olin vieläkin hieman hämilläni siitä, että olin tosiaan Kroatiassa yksin, itseni kanssa. 

Toisena päivänä suuntasin rannalle eväiden ja kirjan kera. Illalla lähdin vanhaan kaupunkiin. Kävelin kapeita kujia ylös. Löysin lopulta kyltin, joka ohjasi pieneen muurinkoloon. Astuin sisään. Kolosta aukesi huikea maisema, olin löytänyt Buzan, rantakallioiden päällä olevan baarin. Hain oluen ja laskeuduin kallionkiellekkeelle istumaan. Katselin, kun hurjimmat hyppivät kalliolta mereen yhä korkeammalta ja korkeammalta. Nautin oluesta, auringonlaskusta ja ihmisten iloisista keskusteluista. Oli ihana olla hiljaa, katsella merta ja ihmisiä. 

Tein Dubrovnikista muutamia reissuja lähisaariin. Yhtenä päivänä hyppäsin laivaan ja lähdin Mljetin saarelle. Oh, miten upea paikka! Sinne mennessä kannattaa ehdottomasti vuokrata pyörä. Oli ihanaa polkea kapeita kansallispuiston teitä ja ihailla luonnon kauneutta. Olin odottanut, että pääsen kunnolla hapottamaan jalkani ylämäissä ja nauttimaan alamäkien vauhdista. Ah, pyöräily luonnon keskellä on yksinkertaisesti parasta! Viimeistään nyt huomasin, kuinka helppoa, ihanaa ja rentouttavaa yksin matkustaminen on. Voi kulkea, tehdä ja fiilistellä täysin oman mielen mukaan.

Kävin myös Lokrumin saarella sekä Elafitin saarilla, joihin kuuluvat Šipan, Lopud ja Koločep. Suosittelen ehdottomasti saarille menoa, jos pyörii Dubrovnikissa.

Ja olihan sitä pakko tehdä retki myös Dubrovnikin vuorelle. Oh, olisin voinut muuttaa sinne. Pyöräilyn ja veneilyn lisäksi rakastan korkeita paikkoja. Mikään ei ole parempaa, kuin kiivetä niin ylös, kuin pääsee, istua alas, antaa tuulen leikkiä hiuksilla ja ihailla horisonttiin asti jatkuvaa maisemaa. Siinä tuntee koko universumin, maan, meren ja taivaan. Tuntuu kuin jokin ilmassa leijuva luovuusaalto olisi edessä, käsien ulottuvissa. Maisemassa on jotain haikeaa, mahtipontista, voimakasta ja pehmeää. Se rauhoittaa ja panee ajattelemaan. 

Tunsin, että viikosta tulee hyvä, kun saavuin bussilla Dubrovnikiin. Kun sama bussi kulki samaa tietä toiseen suuntaa, tiesin, että viikosta tuli hyvä. Voitin itseni. Monien vuosien haave oli toteutunut. Olin reissannut yksin ulkomailla. En osaa vieläkään sanoa, kummasta nautin enemmän, porukassa reissaamisesta vai yksin matkustelusta. Jotenkin olen edelleen sanaton koko reissusta. On vaikea kuvailla hetkiä, fiilistä ja ajatuksia maisemista ja kaikesta siitä, mitä koin. Mutta, jos pitää listata parhaimmat hetket, niin ne tulee tässä: pyöräily Mljetin saarella, kiipeily Lokrumin nudistirannan kallionkiellekkeillä sekä ilta vuorenhuipulla. Mainittakoon vielä hetki, kun istuin lyhtyjen valaisemassa puistoravintolassa kirjan ja punaviinin kanssa. Siinä hetkessä oli jotain todella elokuvamaista, tunnelmallista ja mieleenpainuvaa. Se oli viimeinen ilta Dubrovnikissa. Se ilta kruunasi koko reissun.

Koska olen edelleen sanaton, niin video puhukoon puolestani. Reissusta, joka puhkaisi kaikki epäilykseni. Reissusta, jollaisia aion tehdä tästä hetkestä eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. 

Ihanaa kesää, nauttikaa ja toteuttakaa unelmia! Peppi

Share

Pages