Kun mikään ei riitä

Kalliokaksio

Valehtelisin, jos väittäisin, etten koskaan vertaa itseäni muihin ihmisiin. Teen sitä varmaankin joka viikko, mutta en vain tiedosta sitä. Tuskin olen ainoa.

Se on hassua, miten arkeen turtuu eikä mikään enää riitäkään. Mulla on mahtava työ, josta saatoin vain haaveilla reilu vuosi sitten. Tämä työ oli yksi askel kohti suurempia unelmia. Nyt oon jo pitkään halunnut ottaa taas uuden askeleen. Kunnianhimoinen mieleni janoaa uusia haasteita. Tämä työ tällaisenaan ei riitä enää mulle.

Nämä ajatukset hiipivät mieleeni joka päivä, kun ympärillä työskentelee niin inspiroiva ihmisiä. On nimenomaan inspiroivaa kuulla, miten joku on päätynyt media-alalle ja mitä kaikkea hän on tehnyt eri elämänvaiheissa. Kaikki se inspiraatio kääntyy kuitenkin lopulta ahdistukseksi, kun pääni täytyy ajatuksista "hän teki sitä, tätä ja tota mun ikäisenä ja mä vaan jumitan tässä pisteessä". Alan tahtomattani vertaamaan itseäni muihin ihmisiin ja niistä ajatuksista tulee helposti kovin mustavalkoisia. Media-ala on vain raaka ja koulussa toitotettu verkostoituminen sekä itsensä brändääminen pyörivät jatkuvasti alitajunnassa. Miten tulen menestymään, jos mulla ei ole tuhansia seuraajia Instagramissa ja en pidä itsestäni meteliä työpaikalla? En tiedä, mutta sen tiedän, että tämä ala on silti suurin intohimoni.

Samankaltaiset ajatukset saattavat tulla mieleeni muissakin kuin työasioissa. Jollain on vaikkapa parisuhde, mitä mulla ei ole. Kyse ei ole edes siitä, että haluaisin kovasti parisuhteen. Silti saatan miettiä, että "tuollakin on noin ihana mies niin kyllä munkin pitäisi saada sellainen, mäkin oon ansainnut sen". Mikään tavallinen kiltti, luotettava ja rehellinen mies ei vaan riitä. Yleistän nyt, mutta vaadimme nykyään mahtavan työn lisäksi kumppaniltamme todella paljon. Ja kun aihetta katsoo vieläkin laajemmin, niin vaadimme itseältämme valtavasti esimerkiksi ulkonäön suhteen. Emme riitä, jos meillä ei ole vaikkapa six packia tai täydellistä ihoa.

Kaikki mitä näemme on kuitenkin vain ulkokuori. Unelmatyö vaatii paljon töitä, vaikka totta kai tuurilla voi olla myös osuutta asiaan. Mahtava työ ja menestys vievät todellisuudessa aikaa muilta tärkeiltä asioilta, kuten perheeltä ja vapaa-ajalta. Parisuhteen laatua ei puolestaan määrittele hyvännäköinen ja täydelliseltä vaikuttava kumppani. Timmin kropan taustalla saattaa puolestaan olla isot itsetunto-ongelmat.

Aina jollain on joku asia paremmin kuin sulla on. Mutta kyse on monesti vain jostain asiasta, harvalla on koko paletti elämässä kunnossa. Siltä se tosin saattaa vaikuttaa vaikkapa somen perusteella. Toisilla on työ ja jollain on se parisuhde. Joku saattaa olla fyysisesti tosi hyvässä kunnossa ja jollain on taas aikaa nauttia läheisten seurasta. Onnellisuus rakentuu monesta palasesta ja jokaisen onnellisuus koostuu eri paloista. Täytyy muistaa ne palat, jotka itsellä on ja olla kiitollinen niistä.

Oikeastaan mullakin on kaikki hyvin elämässä just näin. Mä oon vasta 23-vuotias ja mulla on korkeakouluopinnot vielä kesken. Mun ei tarvitse olla vielä missään huippuduunissa. Ja sitä paitsi mun nykyinen työ on tosi kiva, se vain välillä unohtuu arjen oravanpyörässä. Nautin mun sinkkuelämästä, kun voin tehdä kaikki asiat just niin kuin itse haluan. Mulla on maailman paras kämppis, jonka kanssa voin jakaa kaikki ilot ja surut. Lisäksi mulla on aikaa mun ihanille ystäville eikä mun tarvitse tinkiä mistään, jos haluan nähdä heitä.

Ole armollinen itsellesi äläkä vertaa itseäsi muihin. Sä oot just hyvä tuollaisena kuin olet. Kokoa elämääsi sellaiset palaset, jotka tekevät sut onnelliseksi. Jos sulla ei ole kaikkia niitä paloja vielä kasassa, niin ei se haittaa. Elämä olisi tosi tylsää, jos kaikki menisi aina niin kuin pitäisi. Epäonnistumiset kuuluvat elämään ja niistä oppii parhaiten. Uskalla silti unelmoida, niin mäkin teen.

 

xoxo, Minea

 

Share

Kommentoi