Kuusi päivää Kroatiassa, yksin

Kalliokaksio

Laskeuduin Dubrovnikin lentokentälle. Kävelin koneesta ulos ja tunsin, kuinka polttava aurinko puski mustien farkkujeni läpi. Nousin bussiin ja lähdin kohti Dubrovnikin keskustaa. Kaartelimme kapeita vuoristoteitä ja aurinko oli juuri laskeutumassa horisontin alle. Huokasin helpotuksesta. Hymyilin onnesta. Olin lähtenyt reissuun yksin. Ensimmäistä kertaa yksin kohteeseen, josta en tiennyt paljoakaan. Olin hieman epävarma kaikesta, mutta tuo hämmästyttävän upea maisema sai minut tuntemaan, että tästä viikosta tulee hyvä.

Ensimmäisenä päivänä farkut vaihtui shortseihin ja lähdin kiertelemään Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Istuin muurilla, luin kirjaa. Makoilin vanhan kaupungin rannalla, pulahdin viiden minuutin välein turkoosina hohtavaan Adrianmereen. Join kylmää olutta ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Nautin auringosta, loman tunteesta ja kiireettömyydestä. Olin vieläkin hieman hämilläni siitä, että olin tosiaan Kroatiassa yksin, itseni kanssa. 

Toisena päivänä suuntasin rannalle eväiden ja kirjan kera. Illalla lähdin vanhaan kaupunkiin. Kävelin kapeita kujia ylös. Löysin lopulta kyltin, joka ohjasi pieneen muurinkoloon. Astuin sisään. Kolosta aukesi huikea maisema, olin löytänyt Buzan, rantakallioiden päällä olevan baarin. Hain oluen ja laskeuduin kallionkiellekkeelle istumaan. Katselin, kun hurjimmat hyppivät kalliolta mereen yhä korkeammalta ja korkeammalta. Nautin oluesta, auringonlaskusta ja ihmisten iloisista keskusteluista. Oli ihana olla hiljaa, katsella merta ja ihmisiä. 

Tein Dubrovnikista muutamia reissuja lähisaariin. Yhtenä päivänä hyppäsin laivaan ja lähdin Mljetin saarelle. Oh, miten upea paikka! Sinne mennessä kannattaa ehdottomasti vuokrata pyörä. Oli ihanaa polkea kapeita kansallispuiston teitä ja ihailla luonnon kauneutta. Olin odottanut, että pääsen kunnolla hapottamaan jalkani ylämäissä ja nauttimaan alamäkien vauhdista. Ah, pyöräily luonnon keskellä on yksinkertaisesti parasta! Viimeistään nyt huomasin, kuinka helppoa, ihanaa ja rentouttavaa yksin matkustaminen on. Voi kulkea, tehdä ja fiilistellä täysin oman mielen mukaan.

Kävin myös Lokrumin saarella sekä Elafitin saarilla, joihin kuuluvat Šipan, Lopud ja Koločep. Suosittelen ehdottomasti saarille menoa, jos pyörii Dubrovnikissa.

Ja olihan sitä pakko tehdä retki myös Dubrovnikin vuorelle. Oh, olisin voinut muuttaa sinne. Pyöräilyn ja veneilyn lisäksi rakastan korkeita paikkoja. Mikään ei ole parempaa, kuin kiivetä niin ylös, kuin pääsee, istua alas, antaa tuulen leikkiä hiuksilla ja ihailla horisonttiin asti jatkuvaa maisemaa. Siinä tuntee koko universumin, maan, meren ja taivaan. Tuntuu kuin jokin ilmassa leijuva luovuusaalto olisi edessä, käsien ulottuvissa. Maisemassa on jotain haikeaa, mahtipontista, voimakasta ja pehmeää. Se rauhoittaa ja panee ajattelemaan. 

Tunsin, että viikosta tulee hyvä, kun saavuin bussilla Dubrovnikiin. Kun sama bussi kulki samaa tietä toiseen suuntaa, tiesin, että viikosta tuli hyvä. Voitin itseni. Monien vuosien haave oli toteutunut. Olin reissannut yksin ulkomailla. En osaa vieläkään sanoa, kummasta nautin enemmän, porukassa reissaamisesta vai yksin matkustelusta. Jotenkin olen edelleen sanaton koko reissusta. On vaikea kuvailla hetkiä, fiilistä ja ajatuksia maisemista ja kaikesta siitä, mitä koin. Mutta, jos pitää listata parhaimmat hetket, niin ne tulee tässä: pyöräily Mljetin saarella, kiipeily Lokrumin nudistirannan kallionkiellekkeillä sekä ilta vuorenhuipulla. Mainittakoon vielä hetki, kun istuin lyhtyjen valaisemassa puistoravintolassa kirjan ja punaviinin kanssa. Siinä hetkessä oli jotain todella elokuvamaista, tunnelmallista ja mieleenpainuvaa. Se oli viimeinen ilta Dubrovnikissa. Se ilta kruunasi koko reissun.

Koska olen edelleen sanaton, niin video puhukoon puolestani. Reissusta, joka puhkaisi kaikki epäilykseni. Reissusta, jollaisia aion tehdä tästä hetkestä eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. 

Ihanaa kesää, nauttikaa ja toteuttakaa unelmia! Peppi

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.