Ladataan...
Kalliokaksio

Kävin muutama viikko sitten Turussa ja rakastuin. Nimittäin ravintola Fontanan falafeleihin. Päätin tästä inspiroituneena kokeilla falafelien tekoa kotona. Olen aikaisemmin syönyt kyseisiä pyöryköitä pitaleipien välissä, mutta eipä ole ennen tullut mieleen niiden valmistaminen omin pikku kätösin. Pienen googlailun jälkeen huokaisin helpotuksesta, kuinka yksinkertaista. Superhelppo ruoka! Nautin pyörykät tsatzikin kanssa ensin salaatin muodossa ja seuraavana päivänä ruisleivän välissä pitan tapaan. Suosittelen tätä kompoa kaikille! Kulinaristisia nystyröitäni hemmoteltiin jälleen kerran! <3

Falafel

Käyttämäni falafel-resepti löytyy täältä. Tosin hieman jouduin sitä soveltamaan muun muassa jauhojen kanssa (muistin jälleen kerran, että kaappini eivät täyty itsestään). 

1 pieni sipuli
265/400 g kikherneitä (säilyke)
¾ dl sämpyläjauhoja (tai graham/kokojyvävehnäjauhoja)
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
¼ tl chilijauhetta
¼ tl mustapippuria
1 rkl seesamitahnaa eli tahinia
1 rkl sitruunamehua

Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Valuta kikherneet. Laita kaikki ainekset sipulia lukuun ottamatta monitoimikoneeseen. Hienonna tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi joukkoon sipulisilppu ja hienonna se massan sekaan. Muotoile massasta pyöryköitä. Pyöräytä falafelit jauhossa ja paista öljyssä.

Tsatziki

puolikas kurkku
200 g turkkilaista jugurttia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
½ tl suolaa
mustapippuria

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Valuta ylimääräinen neste siivilän läpi. Sekoita kurkkuraaste jugurtin joukkoon. Lisää murskattu valkosipulinkynsi, öljy, sitruunamehu ja mausteet. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa. 

Resepti täältä.

Tein seuraavana päivänä tällaisen "mitä kaapista löytyy" -pitaleivän. Paahdoin ruisleivän ja laitoin väliin salaattia, paprikaa, avokadoa, tsatzikia ja kaksi falafelia. Toimii!

Kerro, millaisia ruokavinkkejä sulla on heittää? Entä mihin ruokaan sä oot rakastunut just nyt?

Pus, Peppi

Share

Ladataan...
Kalliokaksio

Olemme asuneet nyt reilu kaksi kuukautta Kalliossa kämppiksinä. Monet ovat kysyneet, että miten me jaetaan kaikki kulut ja kotityöt – tehdäänkö yhteiset ruuat, kuka ostaa vessapaperia tai kenen vuoro on siivota. Entä kuka pesee pyykit tai käy kaupassa? 

Peppi oli asunut jo aiemmin kämppiksen kanssa, mutta Minealle tämä kaikki oli ihan uutta. Alkuun oli kuitenkin selvää, että jonkinlaiset säännöt pitäisi sopia. Niillä säännöillä on tähän asti menty ja ajattelimme nyt avata niitä teillekin.

Kulut

Peruskulut kuten esimerkiksi vuokran, sähkön ja veden jaamme luonnollisesti puoliksi. Päätimme tehdä niin, että toinen mestä maksaa koko vuokran vuokranantajalle, sillä näin se on selkeintä vuokranantajan kannalta. Toinen puolestaan maksaa oman osuutensa vuokrasta toisen tilille.

Onneksi meillä on molemmilla omat henkilökohtaiset vuokrasopimukset. Yhteisellä sopimuksella olisimme pian meinaan pulassa. Nimittäin Kelan tuleva uudistus siirtää kaikki opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että asuinkumppanin tulot vaikuttavat myös toisen asumistukeen. Erillisillä sopimuksilla pystymme todistamaan Kelalle, että olemme kämppiksiä, emmekä elatusvastuullisia toisillemme. Kelan muutos tulee voimaan ensi syksynä.

Muut elämiseen liittyvät kulut hoidamme kumpikin omalta osaltamme. Vessapaperit, käsisaippuat ja siivousaineet ostamme yhteiseen käyttöön vuorotellen. Lisäksi yksi asia, jonka jakaminen ilahdutti meitä, oli Helsingin Sanomat. Enää molempien ei tarvitse tilata lehteä ja laskukin puolittui.

Ruoka

Kumpikin meistä ostaa ja tekee omat ruokansa. Uskomme tämän olevan paras ratkaisu, sillä muuten olisimme nyrkit pystyssä makuasioista, ruuanlaittovuoroista tai puhuttakaan siitä, mikäli toinen on syönyt kaiken. Tiedättehän, ruokajutuilla on tapana mennä tunteisiin.

Tästä huolimatta päätimme ottaa riskin ja jakaa muutamia juttuja. Ostamme vuorotellen yhteiseen käyttöön esimerkiksi voin ja juuston. Lisäksi voimme hyvin käyttää toistemme mausteita, jauhoja ja hilloja.

Siivous

Kotityöt jaamme tasan molempien aikataulut huomioiden eikä meillä ole yhteistä siivouspäivää. Molemmat siivoamme omat huoneemme, kun siltä tuntuu. Yhteiset tilat eli keittiö ja vessa tulee yleensä jommalta kummalta imuroitua oman huoneen siivouksen yhteydessä.

Onneksi omistamme tiskikoneen, sillä se on jokapäiväinen pelastus. Kumpikin laittaa omat tiskinsä koneeseen ja tyhjennyksen hoitaa jompi kumpi. Keittiössä Minea on ehkä ahkerampi heiluttamaan rättiä ja Peppi kiikuttelemaan roskat ulos.

Molemmat pesevät omat pyykkinsä. 

Yhteiset tilat

Keittiössä molemmat mahtuvat tekemään ruokaa yhtä aikaa, jes! Suihkuvuoroistakaan ei tarvitse kinastella, sillä meillä on melko eri päivärytmi.

Istumme monesti yhdessä keittiön pöydän ääressä tai Minean huoneessa sohvalla katsomassa telkkaria. Omat ovelliset huoneet tuovat kuitenkin rauhaa ja omaa tilaa.

Tässä oli meidän kämppisasuminen pääpiirteittäin! Millaisia kokemuksia teillä on kämppisasumisesta? Miten teillä jakaantuu kulut ja kotityöt? Mitkä asiat ovat tuottaneet haasteita? Entä heräsikö jotain kysymyksiä kämppiselämästä?

Pus, Peppi ja Minea

Share

Ladataan...
Kalliokaksio

Teinidraamasarja saa jo sanana haukottelemaan, joten miksi tuhlaisin aikaani. Typerät ihmissuhdekiemurat, lukiobileet, ekat kännit, riidat vanhempien kanssa, erilaiset taustat ja itsensä löytämisen haasteet tv-sarjoissa ja leffoissa on jo nähty. Olivat ihan kelpo katseltavaa silloin, kun oli itsekin teini.

Näin ajattelin, kun Minea joululoman jälkeen hehkutti jotain Skam-nimistä teinisarjaa. Hymähdin ja jatkoin rikossarjojen katsomista. Mutta kuinkas kävikään. Ei se Minea ollutkaan ainoa, joka oli sen nimiseen sarjaan hurahtanut. Törmään Some-kanavillani, Hesarissa, julkisilla paikoilla ja erilaisissa keskusteluissa yhä uudelleen sanaan Skam. Sitten eteeni pöllähtää uutinen, että sarjan jaksoja on klikattu yli neljä miljoonaa kertaa Yle Areenassa. Mutta sekään ei vielä saa minua menemään sivustolle ja klikkaamaan ensimmäistä jaksoa. ”Ei oo mun sarja”, ajattelen. Kunnes Minea linkkaa Colour me -blogin postauksen "Skam-addiktion 10 vaihetta" ja kirjoittaa linkin perään: "Voitko nyt kattoo sitä skamii pliis". Vastaan: "Ok ok ok! Ton perusteella pakko kai antaa mahis."

Siitä se lähti. Ajattelin, että no ehkä saisin tästä hyvän postauksen, ”Suomen ainoa ihminen, joka ei syty Skamista”. Tuli perjantai-ilta ja painoin ensimmäistä Skam-jaksoa. Jakso loppui. Ei sytyttänyt suuresti. Plussaa näyttelijäsuorituksille, puvustukselle ja ohjaukselle. Mutta käsikirjoitus aika tylsä. Ennalta arvattava, eikä oikein lähtenyt liikkeelle. Mutta koska halusin tietää, miksi muut tästä syttyvät, jatkoin katsomista. Osittain myös hyvän postauksen toiveessa.

On edelleen perjantai-ilta ja Minea tulee iltavuorosta kotiin. Havahdun. Oho lähes koko ensimmäinen tuotantokausi katsottu ja yksi kyynelkin vieritetty poskilta. Missä välissä tämä muuttui vetäväksi. Missä välissä teinien naiivit ihmissuhdeongelmat saivat silmäni kostumaan. Missä välissä sarja voitti minut puolelleensa.  

Jatkan katsomista. Eka kausi meni siinä. Samoin toinen. Jos vielä tuo kolmaskin. Ja niinpä niin Skam-addiktion 10 vaihetta toteutui myös minun kohdallani. Uskomatonta.

Vaikka sarjan käsikirjoitus oli paikoin hyvin ennalta arvattava, se ei haitannut. Sillä tajusin jossain kohtaa, että sellaistahan teinien käytös on, ennalta-arvattavaa ja niin nähtyä. Mutta se, mikä sarjasta teki hyvän, oli aitous. Kaikki tapahtumat ja kohtaukset olivat rakennettu luonnollisiksi. Katsoja pystyi samaistumaan teinien ajatuksiin. Parhainta oli se, että ihmissuhdekiemurat oli esitetty kauniisti ja syvällisesti niin, että niissä oli joku pointti. Pointti, jonka jokainen voi sisäistää. Pointti, jonka jokaisen tulisi sisäistää. Lisäksi vaikka sarjan nimi on suomeksi häpeä, ei katsojan tarvinnut hävetä. Teinien käytös oli esitetty niin, että se sai katsojan myötätunnon sykkimään roolihahmolle.

Kakkoskausi oli ehdottomasti suosikkini. Kolmaskin oli hyvä, mutta jotenkin Nooran ja Williamin tarina kolahti minuun. Kolmosessa oli ehdottoman hyvää se, että siinä käsikirjoitukseenkin oli saatu jo yllättävyyttä. Sarja käsittelee isoja ja ajankohtaisia asioita kauniisti ja nimenomaan aidosti.

Neljäs kausi tulee ilmeisesti keväällä. En jää odottamaan sitä kuin kuuta nousevaa, mutta todennäköisesti löydän itseni myös silloin yks kaks sohvalta, läppäri sylissä ja kyyneleet silmäkulmissa.

Ja koska Skam-addiktion 10 vaihetta toteutuivat myös minun kohdallani, suosittelen sarjaa kaikille, jotka eivät ole sitä vielä syystä tai toisesta katsonut. Sen sijaan jos Evan, Nooran ja Isakin tarinat ovat tuttuja, niin kerro, mitä mieltä sä oot sarjasta. Mikä kausi kolahti sulle parhaiten? Entä mitä veikkaat, kenen tarinaa me seurataan neloskaudella?

 

Pus, Peppi

(Kuvat: Press Photo / Skam, http://www.imdb.com)

Share

Pages