Ladataan...
Kalliokaksio

Olen opetellut elämistä lähes 23 vuotta. Ensin tarkkailin ja tunnustelin maailmaa, hahmoja ympärilläni. Sitten opettelin nousemaan jaloilleni. Yritin sanoakin jotain. Ja yhtenä päivänä astelinkin jo omia polkujani. Niiden polkujen varrelle on kertynyt tuhansia sanoja, tuhansia ihmisiä, tuhansia kokemuksia. Polkujen varrella olen pysähtynyt ihmettelemään tätä maailmaa elein, ilmein, sanoin ja liikkein. Olen istahtanut alas ja muistellut elämääni. Välillä kun se tuntuu niin suurelta ja pitkältä. Sitten taas havahdun siihen, kuinka pieni oma tarinani onkaan täällä suuressa maailmassa. 

Alla 10 asiaa, jotka olen oivaltanut viisaammilta ja kokeneemmilta. Nämä kymmenen asiaa on auttanut minua kulkemaan omilla poluillani. 

1. Luota itseesi

Luulin 18-vuotiaana tietäväni kuka olen ja millainen. En tiennyt. Tai tiesin, olin silloin sellainen. Nyt tällainen. Löydän joka päivä itsestäni uusia kulmia, uusia puolia. Elämä on yhtä itsensä löytämistä. Sitä, kuka on ja millainen. Luulen, että itsensä kehittäminen ei lopu koskaan. Jokainen kokemus kehittää meitä ja jokainen kohtaamamme ihminen vaikuttaa meihin. 

Itseensä luottaminen lähtee taas liikkeelle siitä, että hyväksyy itsensä. Hyväksyy, että on juuri se, kuka on sillä hetkellä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun luottaa itseensä ja siihen, mitä tekee. Jos et itse luota itseesi, niin kuinka joku muu voisi luottaa sinuun. Klisee, mutta niin totta. Ollaan nöyriä, mutta luottavaisia itseemme! "I can do whatever I want" -asenne kehiin joka iikka!

2. KYSY MIKSI

Tätä kysymystä kannattaa viljellä itselleen, mutta myös muille. Kun joku kertoo jostakin kokemastaan, jostakin asiasta tai jostakin mielipiteestä, kysy miksi. Miksi hän ajattelee niin? Miksi hänelle kävi niin? Miksi hän teki niin? Se antaa selityksiä. Se avartaa maailmankuvaasi. Se auttaa ymmärtämään.

Samaa kannattaa kysyä itseltään. Miksi teen niin kuin teen? Miksi menen tänään töihin? Miksi nukuin huonosti? Kun näihin alkaa miettimään vastauksia, voi ymmärtää jotain, mitä ei ole tullut ennen ajatelleeksi. Jos et löydä syytä sille, miksi menet töihin, niin onko sitä työtä järkevä tehdä. Tai jos mietit, miksi nukuit huonosti, niin voit keksiä syyn, miten saat ensi yönä nukuttua paremmin.

3. Elämä on valintoja täynnä

Vihaan päätösten tekemistä. Olen horoskoopiltani vaaka ja voin kertoa, että luonteelleni on ominaista se, että puntaroin valintoja harkiten. Pakon edessä pystyn tekemään nopeitakin päätöksiä, mutta usein siihen kuuluu sellainen nopea "eiku ei, eiku joo" -edestakaisin juoksu. Elämä on kuitenkin valintoja täynnä. Joka päivä, joka hetki ihminen tekee valintoja. Suuria ja pieniä. Suuret valinnat koostuvat pienistä ja niin edelleen. Suuret valinnat jäävät kuitenkin mieleen pidemmäksi aikaa ja usein ne ohjaavat elämää sinne, minne se vie.

Moni parikymppinen on tehnyt elämässä jo monia isoja valintoja. Suurin niistä varmaankin urapolun valinta. Huh, miten isolta valinnalta sekin joskus tuntui. Olen kuitenkin huomannut, että se on oikeastaan ihan sama, mitä valitsee, sillä aina voi valita uudelleen. Jos tänään ostin Pingviini-tuutin, voin seuraavalla kerralla ostaa Kingiksen. Ihan sama pätee suurempiin valintoihin. Jos parikymppisenä opiskelin toimittajaksi, voin kolmekymppisenä ryhtyä vaikka astronautiksi. Pääasia on, että tekee valintoja, ottaa riskin, erehtyy ja pystyy valitsemaan uudelleen. 

4. Kaikki asiat tapahtuvat syystä ja kaikelle On selityksensä

Viime kesänä, kun räpiköin valintojen valtameressä, mieleeni juolahti voimakkaasti ajatus siitä, että kaikki tapahtuu syystä ja kaikelle löytyy selityksensä. Esimerkiksi, kun viime kesänä loukkasin nilkkani, mietin, että äh miksi tämänkin piti tapahtua. Nilkan satuttamisen seurauksena löysin lopulta uuden innostuksen urheiluun. Pieni loukkaantuminen sai tajuamaan, kuinka onnekas saan olla, kun jalka on taas kunnossa. Kuinka kiitollinen saan olla, että pystyn juoksemaan. Niinpä nilkan loukkaantumisen ympärille muodostui positiivinen hattara, syy miksi niin tapahtui.

Toinen tapaus, joka tulee mieleen on se, kun olin kuvannut mainosvideota ja yks kaks tajusin tyhjentäväni koko muistikortin ennen kun oli siirtänyt tiedostoja muualle. Ajattelin, että sinne meni kaikki materiaali, kaikki työ. Kunnes ystäväni, joka sattui olemaan kanssani, osasi auttaa ja saimme tuotua kaikki tiedostot takaisin jo kerran formatoidulle kortille. Tajusin, että sattuma puuttui jälleen peliin. Oli sattumaa, että kaverini oli vieressä silloin. Oli sattumaa, että saimme kaivettua tiedostot kortilta. Mutta tällekin epäonnen sattumukselle ja sitä seuranneelle onnellisten sattumien sarjalle löytyi syynsä. Nimittäin näin piti tapahtua, jotta osaan ensi kerralla auttaa muita. 

Jos joskus jokin asia pelottaa tai ahdistaa, mietin, että kaikki mitä ikinä tapahtuukaan, tapahtuu syystä. Vastaavasti päivinä kuin epäonni kaatuu dominon tavoin kaikken päälle pyryin ajattelemaan, että kyllä tälle kaikelle löytyy vielä syynsä. 

5. Kuuntele sydäntäsi

Ihan sama mitä tekee, kunhan nauttii siitä, mitä tekee. En voisi itse kuvitella koskaan tekeväni esimerkiksi 15 vuotta työtä, josta en nauttisi. Silti on muistettava, että välillä on mentävä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Välillä on tehtävä sitä, mistä ei nauti. Kokeilla omia rajojaan. Niiden takaa voi paljastua jotain, mistä tulet nauttimaan vielä vuosia. 

6. Ota omaa aikaa

Tämän olen oppinut viimeisen vuoden aikana, kaiken kiireen keskellä. Olen ottanut tavakseni, että aamulla kymmenen minuuttia ennen töihin lähtöä, makaan hetken päällysvaateet päällä sängyssä. Kuuntelen musiikkia ja valmistaudun pitkään päivään. Se antaa sellaisen rauhan ja keskittyneen olon. Paljon mukavempi lähteä töihin pienen oman hetken jälkeen, kun kauhealla kiireellä. 

Oma aika pätee myös esimerkiksi työpäivän keskellä. On ok, mennä vaikka viideksikin minuutiksi johonkin, jossa saa olla täysin yksin. Kerätä hetken voimiaan, ajatella ja olla hiljaa. Se antaa todella paljon uutta energiaa hektisen päivän keskellä. Ja puhumattakaan kokonaisesta päivästä. Jos koskaan on mahdollista viettää päivä, jolloin ei ole mitää menoja. Vietä ja nauti siitä.

7. OLE YSTÄVÄLLINEN

Tämä pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta liian usein se näyttää ihmisiltä unohtuvan. Miksi on niin vaikeaa puhua kauniisti toisillemme? Jos sulla on joku asia, mikä pitää sanoa jollekin, niin miksi et sanoisi sitä kauniimmin? Jos tarvitset kynää, niin kysy: "Hei sori, sattuisko kenelläkään olemaan kynää?". Ja kun joku kynän sulle antaa, niin vastaa: "Ihanaa, kiitos. Pelastit mun hetken." Liian usein tällaisissa tilanteissa kuulee vain: "Antakaa joku kynä!".

Sama pätee kaikkeen muuhun. Aina on mahdollisuus kiittää, sanoa asiat kauniimmin, kauniilla sanoilla ja hymyillä. Käytetään ne mahdollisuudet. Ollaan ystävällisiä toisillemme, silloin tää elämäkin on paljon mukavampaa. 

8. RIITTÄÄ, ETTÄ TEET PARHAASI

Usein elämässä tulee tilanteita, kun kaikki kaatuu päälle. Mikään ei onnistu. En osaa, en riitä. Mutta höpö höpö. Se riittää, että tekee parhaansa. Eihän sitä ihminen enempään pysty.

Mutta mistä tietää, että tekee parhaansa? Se, että asia stressaa, kertoo siitä, että se on sinulle tärkeä asia. Aina voi yrittää olla parempi. Aina voi kehittyä. Mikään ei ole koskaan valmis tai täydellinen. Se riittää, että tekee sillä hetkellä parhaansa. Siinä ajassa, mikä meille on annettu. Ja mielestäni jo se kertoo, että tekee parhaansa, kun miettii, että tekeekö parhaansa. Niinpä ollaanpa itsellemme armollisia. Kiitetään itseämme siitä, että olemme tehneet itse asiassa aika hyvää työtä. Olemme itse asiassa aika hyviä.

9. Heittäydy elämän vietäväksi

Ei kannata stressailla liikaa elämästä ja tulevasta. Loppujen lopuksi kaikki menee niin kuin asioiden kuuluu mennä. Parasta on vain hypätä elämän vietäväksi ja nauttia joka päivästä. Lupaan, että joka päivästä löytyy satoja hetkiä, joihin voit tarttua ja ajatella, kuinka kiitollinen saat olla siitä hetkestä. Hetki voi olla nautinto aamukahvista, auringosta, omasta kodista, suihkusta, ihanista ihmisistä, yhdestä lauseesta, sanasta, eleestä, ilmeestä, mistä vain. Hetket huomaa, kun pitää aistit auki, keskittyy hetkeen ja nauttii siitä. 

10. Älä ota elämää liian vakavasti

Tämä on sääntö! Elämää ei saa ottaa liian vakavasti. On osattava ensinäkin nauraa hyvällä tavalla itselleen. Välillä on pelleiltävä ja höpsöteltävä. Elämä on liian lyhyt siihen, että olisi liian tosikko. Päivät sujuu paljon mukavammin, kun välillä heittää huumoria, pelleilee ja nauraa. Vaikea laji tosin, mutta kaikkea voi oppia. Voi oppia lukemaan tilanteita. Voi oppia kertomaan hauskoja vitsejä. Voi oppia tilannekomiikkaa. Voi oppi olemaan rennompi. Voi oppia ottamaan elämän rennommin. Niinpä ei oteta sitä liian vakavasti. 

Parasta on kuitenkin se, että jokainen meistä kokee, ajattelee ja näkee asiat omalla tavallaan. Jokainen elää omaa elämäänsä. Jokainen tekee elämästään juuri sen, mitä se on.

Elämän iloisin pusuin, Peppi

Share

Ladataan...
Kalliokaksio

Kuvattiin maanantaina our day -video ja tässä se nyt on! Päivään mahtui muun muassa koulujuttuja, siitä Peppi suuntasi töihin ja Minealla oli treenit. Tsekkaa videolta, miten ihmeessä poliisit liittyivät meidän päivään!

Pus, Peppi ja Minea

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kalliokaksio

Sisällä kuohuu. Ulkona sataa. Takana mahtava viikonloppu, edessä iltavuoro. Oon kohtalaisen onnellinen, samalla sisällä sykkii jokin tunne, jota on vaikea kuvailla. Siinä on lusikallinen surua, kauhallinen haikeutta ja ämpärillinen epätietoisuutta, myös pieni hiven kateutta. Kateutta jotakin kohtaan, mitä en osaa edes nimetä. Mulla on ikävä tulevaisuutta. Sitä tulevaisuutta, josta olin joskus niin varma. Sitä, mikä oli jo kertaalleen paperille suunniteltu. Tiedän, että huomista ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Se antaisi kuitenkin vähän lohtua, kun tietäisi mihin suuntaan pitäisi lähteä. Teenkö niin kuin tässä kohtaa kuuluu, vain niin kuin mielihaluni sanoo. Joo mä tiedän, sydäntä pitäis kuunnella, mut onko se aina järkevää?

Näin ajattelin viime kesänä. Olin suurien risteyksien edessä, tai ainakin niin kuvittelin. Nyt tuntuu huvittavalta, että olin noin epätietoinen tulevasta. Halusin, että kaikki tapahtuisi heti. Olin turhautunut ja mun oli vaikea pysyä paikoillaan. Kunnes. Kunnes otin riskin ja yhtäkkiä kaikki alkoi vain rullaamaan. Tuntuu kuin olisin ollut viime syksystä asti yhden iloisen, onnellisen lumivyöryn pyörittämänä. Yhtäkkiä kaikki kolme suurta unelmaani kävivät toteen. Sain kesällä viettää ystäväni kanssa unelmieni viikon ranskalaisella saarella. Tämän jälkeen pääsin astumaan tielle, jota pitkin aion kulkea vielä kauan. Samalla, kun rumbailin kyseisellä tiellä unelmieni parissa, huomasin yhtenä aamuna herääväni talosta, jonka ikkunasta näkyi Linnanmäki. Tajusin, että asunto on kotini, ja että kotini on Helsingissä. Siellä, missä lapsesta asti olin sen halunnut olevan.

Kolme suurinta unelmaani toteutuivat näin, rykelmittäin. Enkä vieläkään tiedä, miten ihmeessä kaikki tapahtui. Mutta sen tiedän, että jos joskus epäilin seuraavan sanonnan paikkaansa pitävyyttä, niin enää en epäile sekuntiakaan. Uskon vahvasti, että unelmilla on tapana toteutua, kun ne sanoo ääneen. Ja luotan siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja elämällä tapana kuljettaa eteenpäin. Niinpä vaikka en taaskaan tiedä tulevasta mitään, niin luotan siihen, että jotain hyvää on tulossa. 

Hassua, miten unelmat vaihtuvat ja muuttavat muotoaan. Kun yhden tavoittaa, kiiluu silmissä jo toinen. Siksi sitä kai välillä tuntuu, että elämässä ei saa mitään aikaiseksi. Mutta niin tän kai kuuluu mennä. Elämä on kuin vuorikiipeily. Välillä on kiva pysähtyä. Fiilistellä maisemia ja katsella omia polkujaan. Samalla haluaa kuitenkin jo edetä. Ylhäällä kimmeltää vuorenhuippu. Välillä sumu peittää näkyvyyden, tuuli hidastaa matkaa ja sade saa jo melkein luovuttamaan. Mutta matka jatkuu, ja kun huipun vihdoin saavuttaa, on olo onnellinen ja onnistunut, mutta samalla hakea. (Huokaisen joka kerta syvään haikeudesta, kun mietin viime syksyä tai Ranskan reissua.) Ja hetken levättyä sitä huomaa kiipevänsä jo seuraavaa rinnettä ylös.

Unelmien tavoittelussa tärkeintä on kuitenkin se, että tavoittelee omaa unelmaansa, eikä jonkun muun. Lisäksi, jos jotakin haluaa, on se tehtävä itse eikä jonkun muun kautta. Jos haluat purjehtia kesäisi, on turha metsästää miestä, joka voisi viedä sut purjehtimaan. Pääset kohti todellista unelmaasi, kun opettelet itse purjehtimaan. Sama pätee kitaransoittoon. Unelmoin viime kesänä siitä, että saisin fiilistellä kesäiltaa kitaran soidessa. Niinpä päätin opetella itse kitaransoiton. Vähän sama on sen lottovoiton kanssa. Turha odotella sitä rahapottia. Parempi on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja toteuttaa ne unelmat jotenkin muuten. Kaikki on mahdollista, kun löytää oikeat keinot.

Haaveillaan, sanotaan unelmat ääneen, nautitaan elämästä, pysähdytään fiilistelemään. Tää elämä on tässä ja nyt. Otetaan joka hetkestä kiinni. Vaikka juostaisiin kaiken kiireen keskellä, niin muistetaan, että jokainen vastaantulija on tärkeä ja jokainen askel on kohti jotakin. Ehkä sitä suurinta unelmaa, jos niin vain haluat! <3

Pus, Peppi

Share

Pages