101 ruokaa

Päivän oppi: Tehkää ruokaa

Jos joku on sattunut vilkaisemaan instatililleni, niin on ehkä bongannut sieltä viimepäivinä runsaasti ruokafotoja. Tämä syystä, että viimeaikoina on tullut kokattua ja paljon. Melkoisesti ovat kattilat kolisseet Casa Kantapäässä. Vuodenvaihteen jälkeen olen kokannut joka päivä, useina päivinä jopa moneen otteeseen. 82 päivän aikana olen valmistanut samaa ruokaa ainoastaan kahdesti eli vähintäänkin 100 erilaista ruokaa olen siis taikonut lautaselle. Tai korjaus, olemme taikoneet. Korjasin me –muotoon, sillä olen löytänyt keittiööni ja elämääni ihmisen, joka jakaa kanssani muun muassa ultimalisen innostuksen ruokaa kohtaan. Onnen tyttö. Todellakin kannatti katkoa pari kylkiluuta...

Viikonloppuna kokkailun lomassa havahduin siihen, etten enää edes muista mitä kaikkea tässä parin kuukauden aikana on tullut kokattua ja syötyä. Tästä syystä päätin alkaa systemaattisesta kuvaamaan ruokiamme. Jatkossa siis pahimmanlaatuista ruokatulvaa instatililläni. Tehkää hyvät ihmiset ruokaa! Mikään ei ole niin helppoa ja hauskaa kuin ruoanlaitto. Jos minun kaltaiseni tumpelo onnistuu siinä, niin kuka tahansa onnistuu. Viestini on se, että ruoka voi olla yhtäaikaa sekä nautintoaine että ravintoaine. Terveellisen ei tavitse olla yhtä kuin pahanmakuinen. Itseään voi ravita myös herkuttelemalla. Seuraavassa vähän tumpelon ajatuksia ruoanlaitosta ja vinkkejä siihen, millä tavoin sen voi tehdä arjessa helpommaksi. Pääasia, että itse tekee. Tietää ainakin mitä syö. 

Älä tee asioista liian vaikeita. Jos vihaat kasvisten pilkkomista, niin mikset päästä itseäsi siinä vähän helpommalla. Lounassalaatin tekoon menee pari minuuttia, kun revit salaatin nopsaan ja jätät kasvikset isommiksi paloiksi. Ei vatsa sitä tiedä kuinka kauniiksi kuutioiksi on paprikasi paloiteltu. Sekaan yrttejä, siemeniä, oliviiöljyä ja pippuria. Käytä tässäkin luovuutta. Itse käytän usein lounassalaateissa jämiä. Tänään minulla oli tulista metvurstia, jääsalaattia, avokadoa, tomaattia, paprikaa ja tuoretta korianteria, koska noita nyt sattui kaapista löytymään. Ei mikään gourmee-lounas, mutta salaatin tekoon meni aikaa ehkä 3 minuuttia. Parempi vaihtoehto sekin kuin mennä työpaikan ruokalaan ja syödä jotain epämääräistä saati sitten ostaa eineksiä. Itse tehty lounassalaatti on sitä paitsi oiva tilaisuus tankata kasviksia. Se kuuluisa puoli kiloa on meinaan paljon. Lounassalaatissa niitä humpsahtaa masuun jo helposti pari-kolmesataa grammaa. Ja jos virta loppuu pelkällä salaatilla ja haluat lounaaksi jotain tuhdimpaa, niin tee silti töihin mukaan välipalasalaatti. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on aina plussaa.

Hylkää välillä reseptit ja hyödynnä jämät. Kokkaamiseen ei kannata suhtautua niin vakavasti. Jääkapin jämistä saa helposti taiottua vaikka mitä, kun pistää luovuuden peliin. Helmiä syntyy usein vahingossa. Esim. eilen tein varsin mainion iltapalan jämistä paloittelemalla lenkkimakkaraa, chorizomakkaraa, kesäkurpitsaa ja paprikaa folionyyttiin sekä kaatamalla koko komeuden päälle viikonlopulta jääneet valkosipulisalsan jämät. Nyytti kiinni ja uuniin muhimaan. Lopuksi rikottiin vielä päälle pari kananmunaa ja takaisin uuniin grillivastusten alle. Katosi aika nopeasti nälkäisiin masuihin.

Tuunaa ja sovella. Kokeile rohkeasti, äläkä pelkää soveltaa reseptejä. Tuskin nyt kuitenkaan myrkytät itseäsi, vaikka vähän poikkeaisit reseptistä. Itse pohdin reseptejä lukiessani, miten niitä voisi viedä terveellisempään suuntaan tai miten soveltaa reseptiä, jos jokin ruoka-aine puuttuu, eikä huvita lähteä kauppaan. Harvoin on mennyt mönkään, vaikka olen soveltanut melkoisesti. Usein sanotaan, että leipomisessa ei voi soveltaa, mutta tämäkään ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Ruoan suhteen saa ja pitää olla peloton ja ennakkoluuloton. Eikä se ole katastrofi, jos vähän menee metsään. Aina pystyy korjaamaan makuja ja tuunaamaan paremmaksi. Taannoin tuli tehtyä kukkakaaligratiinia, joka meni koostumuksensa puolesta vähän mönkään. Gratiinia oli runsaasti, joten seuraavana päivänä siitä syntyi kukkakaalikeittoa, joka vei kielen mennessään. Kolmantena päivänä tuunasin keittoa vielä vähän lisää ja taas oli uusi maistuva keitto lautasella. Ruoan kanssa leikkiminen on vaan ihan parasta.

Ja viimeisenä, kata kauniisti, tee nättejä annoksia, syö rauhassa pöydän ääressä, nautiskele, fiilistele ja rentoudu. Ruokaan liittyy niin paljon muutakin kuin nälän sammuttaminen. Ruoasta on lupa nauttia.

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä postaus! Mun onglema ruuanlaiton suhteen on just turha arkuus: pelkään että ruoka menee pieleen (-> joudun syömään pahaa ruokaa tai jopa olemaan ilman), joten teen yleensä muutamien samojen tuttujen reseptien mukaan. :/ Mutta ehkä siinäkin kehittyis harjoituksen myötä, että osais arvioida mistä ruuasta vois tulla hyvää ja mistä ei.

Hymyileoletupea

Kiitos Suvi! Mulla tossa pelottomuudessa auttaa varmaan välillä myös se, että en ole yhtään nirso. Pieleenmenneetkin sotkut uppoaa :) Ja tosiaan koko ajan kehittyy, mitä enemmän kokkaa ja kokeilee. Oppii tietämään, mitkä maut toimii yhdessä ja mitkä ei. Pelottomasti vaan testailemaan :) 

Hanna K
Sunday Blondie

Kauniisti kattaminen ja nätit asetelmat ovat mulle iso osa ruoasta saatavaa nautintoa! Toisinaan poikaystävällä meinaa mennä hermot, kun haluan vielä ikuistaa ruoan parhaimmasta mahdollisesta kuvakulmasta Instagramiini :--D En tykkää itsekään räpsiä pöydässä, joten nykyään nappaan nopeasti vain pari kuvaa, ja sitten syvennyn rauhassa syömään.

Yhdessä kokkaileminen on mitä parhain harrastus. Eniten tykkään kokkailla viikonloppuisin: lämmitämme saunan, käymme löylyissä ja aloitamme vasta sitten ruoanlaiton, kiireettömästi. Aina kaikki kokeilut eivät onnistu, mutta sillekin voi sitten nauraa yhdessä makeasti!

 

Hymyileoletupea

:) Mä huomaan, että olen kehittänyt melkoisen addiktion noiden ruokakuvien ottamiseen. Välillä itseäkin huvittaa, kun on jatkuvasti räpsimässä kuvia. Mutta toisaalta on kiva muistella kuvia katsellessa, mitä kaikkea on tullut tehtyä. 

Olet niin oikeassa tuosta, että yhdessä kokkaaminen on mitä parhain harrastus. On kiva pohtia yhdessä, mitkä maut toimisivat yhdessä ja miten reseptejä voisi viedä uudelle tasolle. Ja tuo huumori. Se on mun mielestä kotikokin paras ystävä. Kun hommaan ei suhtaudu niin vakavasti, niin luovuus pääsee todella irti. Kivoja kokkailuja teille Hanna K :) 

Hanna K
Sunday Blondie

Kiitos paljon! Ihania kokkailuhetkiä sinne suuntaan myös! :--)

Kommentoi