Elvyttelyä

Päivän oppi: Aika parantaa aina

Kukkuluuruu, olen hengissä. Blogi on ollut luvattoman pitkällä tauolla. Tämä syystä, että allekirjoittaneen takki on ollut tyhjä. Totaalisen tyhjä. Ei ole ollut mitään sanottavaa. Ja vaikka jossain kohtaa yritinkin avata sanaista arkkuani, niin mitään en kyennyt kirjoittamaan ulos asti. Niinpä olen antanut itselleni luvan elpyä. Samalla olen taas saanut aikaa kelailla tämän blogin suuntaa ja jatkoa. Pikkuriikkinen blogini aiheuttaa välillä ristiriitaisia fiiliksiä minussa. Usein kelaan, että mitä pointtia on kirjoittaa julkisesti höpinöitään, joita lukee vain muutama silmäpari. Sitten taas totean, että päämääräni ei ollut alun alkaenkaan pyrkiä miksikään suosikkibloggariksi, joten mitä väliä. Blogista on kuitenkin tullut jo osa minua. Tänne kirjoittaminen on jotenkin lohdullista. Olen kotonani, kun kirjoitan. Ja tuo kai on kaikki mitä tältä blogiltani tarvitsen. 

Niinpä jatkan täällä. Onpa kiva tulla takaisin. No sitähän sanotaan, että kotiin on aina kiva palata :) 

Share

Kommentoi