Enemmän kuin perhosia

Päivän oppi: Älä kaahaa!

Karhunkierrokseen on aikaa 26 päivää ja mä en meinaa pysyä tossuissani. En muista milloin olisin ollut näin täpinöissäni jonkun asian suhteen. Vatsassa on enemmän kuin perhosia. Olen samaan aikaan jännittynyt ja innoissani. Peloissanikin hieman. Sekopääjuoksija parka joutuu kuuntelemaan jatkuvaa spekulointiani siitä kuinka pahasti tulen hyytymään viimeisellä kymmenellä kilometrillä, pohdintoja varusteista ja rakoista varpaissani, kauhuskenaarioita kuinka eksyn reitiltä ja pähkäilyä mitä uskallan tai en uskalla syödä ja juoda matkan aikana. Huomaa kumpi on lähdössä leikkiin ekaa kertaa. Sekopääjuoksijan matka Karhunkierroksella on 80km, mutta hän ei paljoa spennaa tai spekuloi. Meikäläisen taasen voisi hypetyksen perusteella kuvitella juoksevan vähintäänkin sata kilsaa. 

Tämä on silti kovin tyypillistä minua. Multa puuttuu tyystin kyky suhtautua mihinkään urheilujuttuun hälläväliä -asenteella. Aina mä oon sata lasissa mukana, oli kyseessä sitten polttareiden jumppapallofutis kaatosateessa tai leppoisaksi tarkoitettu keilailta Sekopääjuoksijan kanssa. Vaikka taitoa ei olisi nimeksikään, niin silti on hitonmoinen yritys päällä. Lisäksi suhtaudun asiaan kuin asiaan aina hirvittävän suurella tunteella. Spekulointi ja pähkäily siis tuskin tulee laantumaan seuraavien 26 päivän aikana. Kai se on joku minun tapani rahoittaa itseäni, kun mietin etukäteen kaiken.  

Tiedän jo, että Karhunkierroksesta tulee minulle iso haaste. 31 kilometriä voi kuulostaa vähältä, mutta sen verran olen jo polkuja päässyt juoksemaan, että tiedän mitä on odotettavissa. Mun juoksukunto ei ole vielä riittävän hyvä Karhunkierroksen matkalle/maastoon ja kroppani sietokyky alkaa tulla vastaan kolmen tunnin jälkeen. Lisäksi mäet on ihan myrkkyä mulle. Niissä kunto loppuu tyystin. Karhunkierroksella reitin rankin ja mäkisin osuus alkaa kahdenkymmenen kilometrin jälkeen eli kohdassa, jossa mun paukut alkaa olla lopussa. Viimeisestä kymmenestä kilometristä tulee siis taistelu oman päänupin kanssa. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan pysyn positiivisena, kun väsähdän ja kuinka hyvin onnistun tsemppaamaan itseäni eteenpäin. 

Mielenkiintoista on myös se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun juoksen aikuisiällä lappu rinnassa. Mielenkiintoisen tai pikemminkin huolestuttavan siitä tekee se, että meikäläisen järkyttävä kilpailuvietti nostaa mitä todennäköisemmin päätään, kun tuo lappu lätkäistään rintaan. On eri asia juosta yksinään tai Sekopääjuoksijan perässä kuin niin, että juoksee satojen muiden joukossa. On suuri vaara, että lähden kisaamaan ja ohittelemaan muita, vaikka kunto ei siihen riittäisikään. Sen lisäksi siis, että joudun tsemppaamaan itseäni eteenpäin, voin myös joutua tsemppaamaan itseäni jarruttelemaan. Toivottavasti pysyisi järki päässä ja juoksisin vain omaa juoksuani. 

Neljä pitkää viikkoa siis vielä Karhunkierrokseen. Sanon pitkää enkä lyhyttä, koska kyllä nyt ilmassa on jo enemmän odotusta kuin epäilystä. Kovin paljoa ei kuitenkaan enää pysty tekemään. Kaksi pitkistä maksimissaan ja sitten alan himmailemaan. Nekin ovat enemmän pääkoppaa kuin kroppaa varten tehtäviä juoksuja. Pitäkää peukkuja, että viimeiset viikot menevät hyvin.

Tsemppiä myös kaikille muille Karhunkierrokselle valmistautuville. Lakki nousee erityisesti 53km, 80km ja 160km juoksijoille. Mun kirjoissa he ovat kaikki superihmisiä! 

Kuvassa väsynyt, mutta onnellinen. Tuo kai tiivistää sen miksi juoksen. 

 

Share

Kommentit

kisperi (Ei varmistettu) http://kispe.vuodatus.net

Hyvin sä siitä selviät!
Mulla on ihan sama, että alussa käy kauheilla kierroksilla ja sit muut menee nii kovaa ja pitäs pysyä mukana jne.

Oma keino selvitä Cortinan kisa taannoin oli, että ekan tunnin otin todella tietoisesti iisisti, kävelin kun siltä tuntui ja annoin muitten mennä. Tunnissa ehti löytää hyvin oman rytmin ja vauhdin. Ja sai ne höyryt päästä ulos :)

Sieltä niitä alkumatkan keulijoita alkoi kyllä nopeesti tulla selkä edellä vastaan jo tunnin jälkeen..

Niin ja ota tarpeeks evästä! Ja kauheen kiva saada vaikka suklaata tai laku itseltään palkinnoks, kun on sillä ja sillä juomapaikalla / mäen päällä jne :)

Eikun nautintoa ja iloa matkaan!

Hymyileoletupea

Kiitos Kisperi tsempityksestä :) Mä itseasiassa tässä vielä kelasin, että pitäiskö lähtee reippaasti liikkeelle, että pääsee mahdollisimman nopeesti sinne lopun inhottaviin nousuihin :D :D 

Mutta jos vakavasti puhutaan, niin luulen, että noudatan tuota sun neuvoa ja lähden rauhassa liikenteeseen. Muuteskin mulla on aina ekat 5 kilsaa yhtä tuskaa ennenkuin kroppa lähtee käyntiin, niin turha alkaa hötkyilemään siinä kohtaa. 

Josain kohtaa sä vinkkasit mua myös siitä, että kannattaa palotella se matka osiin ja niin mä oon ajatellut tehdä. Meen juoksemaan sinne semmosia vitosen pätkiä vaan :) Ja suklaat ja lakut tietty messiin!!! 

 

 

Mika (Ei varmistettu) http://kevyetkilometrit.blogspot.com

En ole osallistunut polkujuoksutapahtumiin mutta viime vuonna vedin kaksi polkujuoksulenkkiä Joutsijärvellä, eka kesti 5.5 tuntia ja toinen 8 tuntia. En usko että mitenkään jaksaisin vielä varsinaisesti juosta noin pitkään mutta teknisillä ja haastavilla poluilla vauhti ja sykkeet putoaa hyvin alas ja lopulta mulla ainakin oli loppuun asti hyvä ja energinen olo. Oulangalla lienee juostavampi alusta mutta siitä huolimatta ero on melkoinen tavallisiin lappujuoksuihin. Lopulta pääkoppahan on se joka rasituksen tason määrittää kun tulee kropalle käskytystä halutusta vauhdista.

Tsemppiä viimeistelyyn!

Hymyileoletupea

Kiitos Mika tsempityksestä ja kivaa kun poikkesit kommentoimaan :)

Joutsijärven alusta on kyllä melko haasteellinen. Pariin kertaan oon ollut siellä juoksemassa ja välillä tuli sellanen fiilis, että ei tiedä mihin väliin varpaasaansa saa mahtumaan, kun juurakkoa/kivikkoa on joka paikka täynnä. Tarkoitus olis vielä mennä sinne juoksemaan ennen Karhunkierrosta. Pääsee vähän teknisimmille poluille myös välillä. 

Mulla myös sykkeet pysyy kohtuullisina, kun maasto on teknistä, eikä vauhti pääse nousemaan, mutta jos siihen joukkoon lykätään pienikin mäki, niin sitten onkin eri juttu :) Selkee heikkous mulle noi nousut. Sen takia vähän kuumottaakin toi Karhunkierros. +tietty se, että kilsamäärät on jääneet aika vähäisiksi, kun tuli tahittua niin kauan kaikenmaailman jalkaongelmien kanssa.

Oulangalla pitäis silti olla tosiaan ihan juostavaa pohjaa. Ne vikat kymmenisen kilsaa on sitten (mulle) haastavaa johtuen nousuista ja laskuista. Positiivisella asenteella vaan, niin kyllä mä ne mäet sieltä selätän :) 

Hanna / Sporttaillaan (Ei varmistettu) http://www.sporttaillaan.com/

Heii, nyt löytyi blogi, joka tuntuu semmoiselta jota haluan jäädä seuraamaan :) Kiva kun tykkäsit instassa (haamutus), niin löytyi tämä sun blogis!

Siistiä, että olet lähdössä Karhunkierrokselle! Mäkin, tosin 53 kilsan matkalle.. enkä todellakaan ole mikään superihminen :D Tämä on mun toinen "ultra", eli yli maratonin mitta, ja odotan innoissani :) Mä uskon että säkin pikkuhiljaa kasvatat sitä matkaa ja hups, kohta oot noiden "superihmisten" joukossa itekkin.. ihan tavallisena kuntoilijana! ;)

Polkujuoksutapahtumissa on hyvä meininki, eikä musta oikein kilpailun tuntua. Mee siis rauhassa nauttimaan tapahtumasta ja nappaa kanssajuoksijoista voimaa viimeisille nousuille ;)

Hymyileoletupea

Heiiii Hanna!  Kivaa, kun löysit blogiini ja vielä kivempaa, jos jäät seuraamaan :)  Ihana insta - löysin tosiaan myös blogisi sitä kautta, kun etsiskelin päivityksiä sanalla #nutskarhunkierros2016 :) Ja kävin samalla lukemassa monta sun juttua. Tykkään hirmusesti sun positiivisesta asenteesta ja tavasta kirjottaa + tietty rakastan lukea muiden juoksujuttuja ja niitä sun blogissa riittää. Ehdottomasti saat musta vakilukijan :) On ollut muutenkin ihan loistava löytää näitä juoksuun (ja liikuntaan ylipäätään) hurahtaneiden blogeja. Jotenkin kaikista saa tosi paljon positiivista energiaa ja tsemppiä itelle.  

 

Hyviä viimisiä treenejä ennen Karhunkierrosta (Hei se on ihan just!!!!) ja tosi hyvää juoksua Kuusamoon. Toivottavasti törmätään siellä. Heitän sitten yläfemmat superihmisen kanssa ;)

Kommentoi