Energiaa tuova voimaruoka

Kuten totesin aiemmassa postauksessani, niin mielestäni syömämme ruoan kuuluu antaa energiaa, eikä viedä sitä. Hyvin usein kuitenkin käy juurikin tuo jälkimmäinen, vaikkemme sitä edes välttämättä itse tiedosta. Siinä tapauksessa, jos on terve ja nukkuu hyvin, mutta energia on kadoksissa ja väsyttää jatkuvasti, niin osoittaisin sormella ruokavalintojen suuntaan. Ei kannata syödä itseään flegmaattiseksi. Ruokavalinnoilla ja syömisen ajoituksella on merkitystä siihen, miten päivämme läpi taaperramme. On tietysti itsestään selvää, että pitää syödä, jotta jaksaa. Tyhjällä vatsalla on melko ikävää olla. Tunnistatko itsessäsi ärtymyksen merkkejä silloin kun vatsa kurnii tyhjyyttään? Itse saatan ainakin olla todella lyhytpinnainen, jos edellisestä ruokailusta on kulunut liian kauan aikaa. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että syö ruokaa, jonka kylläisyysvaikutus on pitkä (=proteiinit). Näin ei tarvitse olla snäkkäilemässä välipaloja, vaan energiataso säilyy tasaisena, eikä vatsa ala kurnia heti ruokailun jälkeen. Syömättömyys vie luonnollisesti energiamme, mutta myös tietyt ruoka-aineet voivat syödä energiamme. Sokeri on pahin energiasyöppö. Vai väittääkö joku, että karkkipussin jälkeen olo olisi erityisen virkeä? Olo voi ehkä hetken olla jopa ylipirteä, mutta itse ainakin nuupahdan totaalisesti jonkun ajan kuluttua sokerimättöjen syömisen jälkeen. Sama ilmiö tapahtuu runsaasti hiilihydraatteja sisältävän aterian jälkeen. 

Energiaa tuovia ruokia on mm. kasvikset, liha, kala, kana, äyriäiset, kananmunat, marjat ja pähkinät. Energiavaikutus kuitenkin mielestäni katoaa, jos näiden kylkeen yhdistää nopeita hiilareita (=mm. valkoiset viljatuotteet, sokeri, peruna, maissi). Nopeat hiilarit nostavat verensokerin nopeasti ylös, mitä seuraa kuitenkin nopea verensokerin lasku = väsähdys. Kasviksia kannattaa syödä paljon, monipuolisesti ja niitä kannattaa aina lisätä aterialle. On tutkittu, että runsaan salaattiannoksen syöminen 5 minuuttia ennen hiilaripitoista ateriaa vähentää verensokerin nousua. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24426184 Jos siis on pakko mättää pastaa tai perunaa, niin syö ainakin iso annos kasviksia ennen niitä. Samaa vaikutusta ei kuitenkaan saada, jos kasviksia syödään vasta hiilariannoksen jälkeen. Eli rehut ensin. Itse kyllä minimoisin hiilarit ainakin aamiaisella ja lounasaikaan. Näin pysyy pirteänä ja jaksaa läpi työpäivän.

Oletko ikinä miettinyt, että töissä esiintyvä aamuväsymys ja haukottelu ei välttämättä johdukkaan siitä, että on aamu, vaan siitä mitä olet syönyt aamulla? Toki liian lyhyet yöunet tekevät olon väsähtäneeksi, mutta jos on nukkunut kunnolla ja silti on käynnistymisvaikeuksia, niin kannattaa miettiä mitä tuli syötyä aamupalaksi vai tuliko syötyä mitään? Itselläni toimii aamupalana kaikkein parhaiten lihan, kalan tai kanan ja pähkinöiden yhdistelmä. Niiden avulla olen energinen ja jaksan loistavasti lounasaikaan asti ilman mahan kurnimista. Liha nostaa verensokeria hitaasti ja pähkinät pitävät verensokerin tasaisena pitkään. Varsinainen voimaruokastartti siis päivälle. Mikäli on allerginen pähkinöille voi lihan kanssa syödä esim. avokadoa tai vaikkapa mustikoita tai greippiä. Lisää infoa liha-/pähkinäaamiaisesta löytyy täältä http://www.poliquingroup.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/270/The_Meat_and_Nut_Breakfast.aspx 

Pähkinät ovat muutenkin ihan loistavaa voimaruokaa. Niistä saa rutkasti energiaa ilman pelkoa lihoamisesta. Tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet, että osa pähkinöiden rasvoista ei imeydy, koska niiden rasva on mikrokapseloitunut. Itse asiassa pähkinät saattavat jopa kiihdyttää rasvanpolttoa ja estää lihoamista. Kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus. Yksi kourallinen pähkinöitä päivässä on hyvä annoskoko. Skippaa kuitenkin maapähkinät ja valitse niiden sijaan esim. hasselpähkinöitä, manteleita, macadamianpähkinöitä tai cashew-pähkinöitä. Lähde ja lisää tietoa siitä, miksi pähkinät eivät lihota + muutakin mielenkiintoista ravintotietoa löytyy täältä http://nutritionfacts.org/2012/12/27/nuts-dont-cause-expected-weight-gain/ 

Hyvien ruokavaintojen ja monipuolisen energisoivan ruokavalion lisäksi voi oloa buustata myös erilaisilla superruoilla. Moni pitää tätä superfood hehkutusta trendi-ilmiönä ja turhana terveyshifistelijöiden kotkotuksena. Mm. tämän päivän Satakunnan Kansassa otsikoidaan, että "Ruokatrendit sotkevat terveellistä ajattelua". Samaisessa artikkelissa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toteaa, että "superfoodissa on kyse enemmän markkinointikikasta kuin terveydestä". Fogelholm pitää superfoodeja "ihan turhana samoin kuin monia vitamiinivalmisteita tai luontaistuotteita". No onko superfoodien syömisessä sitten mitään itua? Eikö ihan normi ruoka riitä? Miksi pitäisi vielä vetää kaikenmaailman Perusta tuotua hypermarjaa ja Siperiasta raahattua taikasientä? Itse en allekirjoita Fogelholmin mielipidettä siitä, että superruoista ei olisi mitään hyötyä. Toki olisi hyvä, että saisimme kaiken tarvitsemamme "normaalista" ravinnostamme, mutta silti mielestäni pienestä lisäbuustauksesta ei ole ikinä haittaa. Itse koenkin superruoat ikäänkuin sallituiksi dopingaineiksi, joita jokaisella on mahdollisuus käyttää. Oma superfoodsuosikkini on ehdottomasti chia-siemenet. Ne, jos mitkä ovat voimaruokaa. En voi kyllin ylistää niiden positiivisia terveysvaikutuksia. Chia-siementen ravintoainekoostumuksen on sanottu olevan ihmisravinnoksi lähes täydellinen. Parempi, että en nyt lähde tässä sen enempää hehkuttamaan chiaa, koska muuten tämä kirjoitus venyy kilometrin pituiseksi. Omistan suosikkisuperilleni ihan oman postauksen tuonnempana. Muita lähes jokapäiväisessä käytössäni olevia superfoodeja ovat mm. kookosöljy, viherjauheet, camu camu-marjojen jauhe, vihreä tee, maca-jauhe, hampunsiemenet ja tietenkin kotimaiset marjat. Näiden lisäksi satunnaisina supereina nautin mm. raakasuklaata, goji-marjoja, probolista, chlorellaa, reishiä ja pakuria. Kaikilla näillä on kehoa energisoivia vaikutuksia. Itse ainakin olen huomannut merkittävän muutoksen vireystilassani alettuani douppaamaan näitä. 

Se nyt vain on ihan totta, että olemme mitä syömme. Lisäisin tähän vielä, että elämme kuten syömme. On parasta huolenpitoa syödä huolella. Huolella syömisellä tarkoitan tässä nyt sitä, että meillä on joku tieto siitä mitä suuhumme pistämme. No joo - tiedät, että pistät suuhusi hampurilaisen juuri nyt. Mutta mitä kaikkea tuo hampurilainen sisältää? Ajatteletko sitä tai haluatko edes ajatella? Tokihan itsekin välillä syön hampurilaisen ja tuolloin nollaan aivoni totaalisesti siitä, mitä kaikkea se potentiaalisesti sisältää. Ajatukseni onkin se, että pyrkisimme syömään valtaosan ajasta niin simppeliä ruokaa, että pystymme heti sanomaan mitä se pitää sisällään. Mustikka on mustikkaa ja parsakaali parsakaalia ainakin pääpiirteittäin. Energiaa tuova voimaruoka on juuri tällaista simppeliä ruokaa. Helppoa siis kuin mikä, syödä itsensä täyteen energiaa. 

Huomenna osallistun suuresti fanittamani Jaakko Halmetojan luennolle Kulttuurikeskus Kehräämössä. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hänellä on sanottavana voimaruoasta ja superfoodeista. Varmasti ihan superisti :) 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Mä muistelen jostain lukeneeni, että nimenomaan aterian makrojakauma (paljonko siinä on suhteessa hiilihydrattia) merkitsee verensokerin muutosten ja sitä kautta vireystilan kannalta enemmän kuin hiilihydraattein kokonaismäärä. Itse olen myös käytännön kokemuksen kannalta samoilla linjoilla. Esimerkiksi kasvissosekeittolounaan (= vähän ja pääasiassa hitaita hiilareita, jonkun verran rasvaa, ei juuri proteiinia) jälkeen paleltaa ja väsyttää, kun taas vaikkapa perinteisen kanaa ja riisiä -annoksen (paljon hiilihydraattia josta osa nopeaa, mutta myös paljon proteiinia) jälkeen samaa ilmiötä ei tapahdu. Mutta nämä on varmaan yksilöllisiä asioita. :)

Hymyileoletupea

On varmasti jossain määrin yksilöllistä, miten nuo hiilarit vaikuttavat vireystilaan. Tuossa keittolounaassa on se vika, että proteiinit jäävät puuttumaan, mikä nostaisi verensokeria tasaisesti. Itselläni taas tuollainen kana-riisi yhdistelmä uuvahduttaa ihan huolella. Vireystilan kannalta työ- tai koulupäivän aikana suosisin siis edelleen esim. salaatti-protsku yhdistelmää ja jättäisin tuon hiilari-protsku yhdistelmän sitten treenin jälkeiseksi ateriaksi tai illalliseksi. Ehkä tuolla makrojakaumalla on myös merkitystä. Kunhan vain hiilarien suhde muihin verrattuna jää riittävän pieneksi :) Heko heko - katsos oikein hiilariangsti Johanna täällä taas. 

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Nämä sun kirjoitukset motivoi kyllä miettimään omaa syömistä. Olen ollut aika huoleton hiilarien suhteen, mutta herännyt pikkuhiljaa ajattelemaan, että kannattaisi kokeilla muutakin. Minua vain mietityttää, että kuinka paljon oikein syöt päivässä lihaa? Syötkö sitä joka ruualla? Haluaisin itse olla edes sen verran eettinen, että söisin lihaa vain kerran tai ihan korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Käytätkö myös jotain kasvikunnan proteiinilähteitä?

Hymyileoletupea

Syön kyllä tosi paljon prodea ja nimenomaan lihan, kalan, kanan, kananmunien ja äyriäisten muodossa. Maitotuotteita proteiinin lähteinä olen pyrkinyt välttämään. Päivittäiseksi proteiinimääräksi minulle tulee helposti 120-140 grammaa. Lähes joka aterialla tulee syötyä lihaa tai  muita yllämainittuja. Palautusjuomassa käytän riisiproteiinia, joten se tulee kasvikunnasta. Myös mm. hampunsiemenistä, chian-siemenistä, pähkinöistä ja chlorellasta saan proteiinia. Tuo eettisyyspointti on kyllä varsin ymmärrettävä. Pyrin syömään mahdollisimman paljon luomua. Mm. jauheliha ja kananmunat ostan aina luomuna. Noita muita saa valitettavan huonosti luomuna. Halmetojan Jaakko sanoi juuri tänään luennollaan, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syömämme liha on syönyt. Eli syökö se lajilleen tyypillisesti (nauta =ruohoa) vai jotain mahdollisesti geenimanipuloitua rehua. Lihassa kannattaa myös suosia alkuperäisrotuja tai ainakin mahdollisimman lähellä niitä olevia. 

Kommentoi