Faktat pöytään

Ladataan...

Päivän oppi: Välillä musta tuntuu, että en oo oppinut yhtään mitään!

Jalkaongelmien vuoksi jouduin ottamaan askeleen taaksepäin ja muuttamaan lenkkien osalta viikkosuunnitelmaa melkolailla radikaalisti. Karhunkierrokseen on 15 viikkoa, joten vielä on aikaa säädellä. Hommaa helpottaa se, että tavoitteena ei ole muuta kuin päästä maaliin aikarajan sisällä. Karhunkierroksen 31 kilometrillä aikaraja on 7 tuntia. Pitäisi riittää. 

Enontekiö 2015

Koko homma alkaa nyt siis tavallaan ihan alusta. Pudotin kahdenkymmenen kilsan viikkopitkikseni viiteen kilometriin, jota lähden kasvattamaan joka viikko kahdella kilometrillä. Eli viime viikolla aloitin tuosta viidestä kilometristä, tällä viikolla pitkikseni on 7 km, ensi viikolla 9 km, sitä seuraavalla 11 km jne. Elikkäs vasta viikolla 14 pääsen jälleen juoksemaan tuota kahtakymmentä kilsaa seuraavan kerran. Melkoinen askel taaksepäin, mutta oman järkeilyni mukaan ainut tapa edetä, jotta ylipäätään pääsen juoksemaan Karhunkierroksella. Pallaksen osalta tämä säätäminen tosin aiheuttaa sen, että tuo 55 km juokseminen muuttuu koko ajan epärealistisemmaksi. 

Pistetäänpäs vähän faktoja pöytään: Karhunkierroksen kisamatka on siis 31 kilometriä. Pallaksella pitäisi juosta 55 km, mikä on 24 kilometriä enemmän kuin Karhunkierroksella. Meikäläisen pisimmät lenkit tähän mennessä ovat puolimaratonin pituisia eli hieman reiska 21 km. 55 km-21 km = 34 km. Eli 22 viikon kuluttua pitäisi taivaltaa 34 kilometriä enemmän, kuin mitä olen tähän mennessä ikinä juossut. Ennen Karhunkierrosta en tällä suunnitelmalla yli kolmekymppisiä juokse. Mikäli siis haluan juosta ennen Pallasta kunnon pitkiksen eli noin 40 km (mikä nyt olisi kyllä pelkästään jo päänupinkin kannalta enemmän kuin tarpeellista), niin tuo juoksu pitäisi suorittaa Karhunkierroksen ja Pallaksen välissä. Kisojen välissähän on aikaa 7 viikkoa. Tuo pitkis pitäisi päästä juoksemaan kuitenkin niin, että olen palautunut riittävästi Karhunkierrokselta ja myös niin, että minulle jää riittävästi aikaa palautua pitkikseltä ennen Pallasta. Elikkäs aika tarkalleen Juhannusviikolla, jolloin minulle jää 3 viikkoa aikaa palautua Pallakselle. Aika hurjalta tuntuu, kun näitä räknäilee mielessään. Hurjalta tuntuu ajatus siitä, että ehdin juosta tuon yhden nelikymppisen vasta noin lähellä ennen Pallasta ja sitten jo pitäisi taivaltaa tuo 55 km. Tuntuisi turvallisemmalta, jos tuon maratonin mittaisen pitkiksen saisi testattua vähän aiemmin. No - aikaa Pallakseen on vielä 22 viikkoa. Paljon ehtii tapahtua sitä ennen. 

Niin mitkä oli ne faktat? No faktat on ne, että yllämainitut kilometrimäärät on alkaneet pelottaa allekirjoittanutta niin perkuleesti. Fakta on myös se, että mä haluan päästä juoksemaan tonne Pallakselle niin perkuleesti. Pelko ja halu ottaa tässä nyt mittaa toisistaan. Viime vuonna lähdin Enontekiön Hettassa lenkille ja kipusin Jyyppärä nimiselle vaaralle. Samaan aikaan, kun pääsin vaaran päälle Nuts Pallas -kisan 125 km juoksijoita tuli maaliin Hettan keskustassa. Maalialueen kuulutukset kaikuivat Jyyppärän laelle asti ja siellä vaaran päällä pohdin, miten haluaisin itekin joskus kokea sen tunteen, kun pitkän taivalluksen jälkeen saapuu vihdoin maaliin.

Jyyppärän laella

Ilman näitä jalkaongelmia olisin menossa rinta rottingilla kohti Pallasta, mutta nyt alkaa rottingit putoilemaan. Suuruudenhulluus karisee sitä mukaa, kun päivät hupenevat. Pohdin jatkuvasti, luovutinko jo sillä hetkellä, kun päästin ensimmäisen epäilyksen häivähdyksen livahtamaan pääni sisälle. Oliko homma jo tuossa kohtaa taputeltu ja olisi vain järkevintä unohtaa koko Pallas saman tien? Toisaalta olen sen kaltainen ihminen, joka on taipuvainen uskomaan (=uskottelemaan itselleen), että mikä tahansa on mahdollista. Enkä ole luovuttaja. Kisaturistiksi ei oikein huvittaisi enää tällä kertaa lähteä, joten paree pysyä suuruudenhulluna. Kattellaan sitten heinäkuun 16. vedänkö hopeatoffeeta hotellihuoneessa vai tuntureilla.

Autenttista kuvamateriaalia Nuts Pallas 2015: Allekirjoittanut kisaturistina. Sinä aikana, kun Sekopääjuoksija taivalsi tuntureilla, meikä keskittyi pääasiassa tähän. Eli hopeatoffeeseen... Jos Nuts Pallas 2016 menee meikäläisen osalta taas kisaturistin hommiksi, niin ostan kymmenen pussia näitä ja vedän itteni sokerihumalaan! 

PS. Olis kiva kuulla sellasia "miten mahdottomasta tuli mahdollinen" -tarinoita elävästä elämästä. Vähän niinku tsemppaukseksi tälle mun suuruundenhullulle projektille. 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

"Pelko ja halu ottaa tässä nyt mittaa toisistaan."

Voi kuule erittäin tuttu tunnetila täällä tällähetkellä, olkoonkin aihe eri. :D

Tuli vaan mieleen, että kannattaisiko sun pyytää jonkun juoksuvalmentajan konsultaatiota? En siis epäile ettetkö itsekin osaisi sumplia lenkkien pituuksia ja palautumisaikoja, mutta ehkä joku ammattilainen voisi tuoda myös henkistä varmuutta tekemiseen?

Hymyileoletupea

Liittyykö tohon vaihto-oppilasjuttuun? Tsemppiä kovasti! Siitä tulee mahtava kokemus!

Toi juoksuvalmentaja tuntuu itelle melko poissuljetulta vaihtoehdolta, vaikkei se varmaan mikään huono idea oliskaan. Oon vaan semmonen oman tieni kulkija :) Ja ympäriltä löytyy kuitenkin kokeneempia, joilta saan apuja noiden lenkkien pituuksien järkeilyssä ja kaikessa muussakin juoksuun liittyvässä. Mun epävarmuus tässä hommassa liittyy tällähetkellä enemmänkin siihen, että aika tuntuu loppuvan kesken. Tolle asialle ei hirveesti voi mitään tehdä. Elikkä klassiseen tyyliin: Teen parhaani ja katon mihin se riittää :D 

Lotta Katariina
Pumpui

Hahaa, sulla sentäs on suunnitelma, mulla on vain vakaa ajatus "joo kyllä mä sen 55 kilsaa juoksen" :D Katotaan mikä on toteutus (jos siis pääsen siihen toteutuspisteeseen, mä en millään jaksais selvittää miten täältä isolta kirkolta pääsee niin perkeleen pohjoiseen kivuttomasti...), voi olla eri ääni kellossa silloin :D

 

 

Hymyileoletupea

Lotta mä luulen, että toi sun epäsuunnitelma on paljon fiksumpi kuin tää mun ylisuunnitelma :D Mun ongelma on se, että mä kertakaikkiaan rakastan suunnittelemista. Saan jotain ihme kiksejä siitä, kun mietin eri vaihtoehtoja ja teen itelleni ohjelmia. Tää sitten tosin johtaa usein sellaseen liikaan spennaamiseen ja asioiden ylianalysoimiseen. Joskus vois olla ihan hyvä vaan mennä tolla "joo kyllä mä sen 55 kilsaa juoksen" -taktiikalla ja itkeä vasta sitten jos kakat on housuissa. 

Järkkäät vaan ittes takapenkkiläiseksi johonkin autoseurueeseen. Veikkaan, että sieltä isolta kirkolta on tulossa porukkaa paljon tonne. :) 

Lotta Katariina
Pumpui

Tai no on mulla suunnitelmantynkä, oon ajatellut että pitäisi juosta pitkiksiä mutta en oo vielä saanut aikaiseksi kymppiä pidempiä tänä vuonna :D

Hymyileoletupea

No mut tässä on kuiteskin vielä aikaa :D Jos paikat kestää, niin sitä on ruhtinaallisesti :D 

Lotta Katariina
Pumpui

Jep. Ja mä uskon CrossFit Endurancen ajatusmalliin, jossa pienet juoksumäärät, intervallit ja kyykyt on soveltuvaa treeniä myös ultramatkoille. Muistaakseni yhdessä CFE:n 50K-ohjelmassa juostaan vain yksi yli 30 kilsan lenkki ennen kisaa. Aattelin mennä juoksemaan Bodom Trailin tms. niin sehän varmaan käy valmistelupitkikseksi, eiks niin :D

Hymyileoletupea

Joo mä ite meen myös tolla taktiikalla, että vähemmän on enemmän eli siis 3 lenkkiä viikossa riittää, eikä juoksumäärien tartte olla mitään 100 km viikossa, jotta voi juosta maratonin tai pidempää.

Aiheesta oli muuten hyvä kirjoitus Hesarin Erja Yläjärven blogissa http://www.hs.fi/blogi/juoksublogi/a1305945073000

Uskon, että Crossfitistä ja juurikin noista intervalleista on iso apu. Kyykyistä myöskin, mutta sitten kun pitkikset tulee ohjelmaan, ni voimatreeneissä pitää olla järki päässä, jotta ei juokse tukkosilla jaloilla. Näin mä ainakin oon homman järkeillyt. Ite oon saanut Metconeista tosi paljon apuja juoksukunnon kehittymiseen ja uskon, että ne jeesaavat myös noissa Karhunkierroksen ja Pallaksen mäissä. Korvaa hyvin mäkitreeniä, kun sitä ei täällä lattanalla rannikkoseudulla pääse niin tekemään. 

Ja tosiaan, ei ennen ultraa tai maraa tartte juosta kuin yksi yli kolmikymppinen. Oon ajatellut, että yksi lenkki, joka on n. 70% tosta kisamatkasta riittää. Ehtii sitten palautumaankin. 

Lotta Katariina
Pumpui

Jep, mä tulisin hulluksi jos pitäis tehdä pitkiksiä pitkisten perään. Haluan juosta pitkää matkaa mutta en halua juosta pitkää matkaa :D

Kannattaa muuten tutustua tähän kirjaan, tuli just painosta: http://www.nemokustannus.fi/kirjat/sarkymaton-juoksija/ (sori pieni mainostus, suomensin tuon niin siksi aina keuhkoan tästä :D)

Hymyileoletupea

Hei kiitti vinkistä - toi kuulostaa ihan mun kirjalta! :D Pakko ehkä hankkia saman tien!!! 

Kommentoi

Ladataan...