Heräsin juuri

Ladataan...

No hiiohoi - hereillä ollaan! Blogi torkahti ja lopulta vaipui niin syvään uneen, että herääminen alkoi tuntumaan jo melkein mahdottomalta. Muutaman epäonnistuneen herättely-yrityksen jälkeen annoin blogin suosiolla uinahtaa ja pikkuhiljaa alkoi jo vaikuttaa siltä, että kohta sammutaan ikiuneen. Ei ollut mitään sanottavaa. Ei sitten yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Niinpä jatkettiin unten mailla. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi olla aika hieroa rähmät silmistä ja tuuppia mokoma vätys jalkeille jälleen. Johan tässä kolme kuukautta jo nukuttiinkin.

En ole kirjoittanut viime aikoina siitä yksinkertaisesta syystä, että liikunta- ja hyvinvointiaiheiseen blogiini ei ole riittänyt kerrottavaa noiden aihepiirien tiimoilta. Kerrottavaa ei ole ollut, koska en ole juurikaan liikkunut tai voinut hyvin. Sen sijaan olen kokenut huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta, ollut aivan äärimmäisen stressaantunut ja väsynyt. Stressin syynä on ollut uusi työ ja epäilys omista kyvyistä suoriutua työssäni. Liian tunnollinen luonne ja taipumus ruoskia itseään pienistäkin epäonnistumisista ei ole varsinaisesti helpottanut stressiä.

Vaikka nukkumisesta tuossa alussa kirjoitankin, niin todellisuudessa noihin kolmeen kuukauteen on mahtunut aika paljon heräämisiä. Olen ehkä vähän tahtomattakin herännyt siihen, miten aina ei pelkällä tahdonvoimalla pusketa eteenpäin, vaan välillä jotkin muutkin tekijät, kuin oma sisukkuus sanelevat sen mitä pystymme ja jaksamme. Herännyt myös siihen, että no excuses tyyppiset voimasloganit ovat pahinta bullshittiä mitä meille voidaan syöttää. Ja että sana tekosyy on yksi ilkeimmistä sanoista maailmassa.

On ollut vaikea sovittaa liikuntaa tähän elämäntilanteeseen järkevästi eli siten, että liikunta ei aja ojasta allikkoon ja tee hallaa väsähtäneelle kropalle. Olisi eri asia, jos harrastaisin jotain keveää liikuntaa, mutta Crossfit ja pitkänmatkanjuoksu eivät varsinaisesti ole lajeja sieltä lempeimmästä päästä. Liikunnan pitäisi piristää ja vähentää stressiä, mutta siinä kohtaa, kun kroppa alkaa käydä ylikierroksilla, saattaa käydä juurikin päinvastoin. Näin minulle on käynyt. Lisäksi seurauksena on ollut melkoinen itseni syyllistäminen. Olen nimittäin huomannut miettiväni paljon sitä, missä kohtaa treenien väliin jättäminen on johtunut laiskuudesta ja missä kohtaa se on vain yksinkertaisesti ollut ainoa järkevä vaihtoehto. Noiden no excuses -lausekkeiden maailmassa on vaan välillä ihan hemmetin vaikea olla millään muotoa järkevä. Olen huomannut, että tämä ei tekosyitä -ajattelu ruokkii ihan kybällä itsensä turhaa syyllistämistä. Ei varsinaisesti vähennä stressiä millään muotoa.

Nyt herättyäni voisin todeta itselleni kutakuinkin seuraavaa: Ei ole olemassa tekosyitä, on vain syitä. Lepää, kun olet väsynyt, ehdit heilua sitten, kun et ole. Jos ei huvita mennä lenkille tai treeneihin, niin älä mene, äläkä turhaan ruoski itseäsi siitä. Syyllisyys tappaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ilon kaikesta, joten älä koe turhaan huonoa omaa tuntoa väliin jääneestä lenkistä tai treenistä. Ja lopuksi: tee asioita, jotka tuntuvat hyviltä tai joista innostut jo ennen kuin ne on suoritettu. Näin löydät niiden asioiden pariin, jotka ovat todellisuudessa sinulle tärkeitä.

Blogin jutut tulevat jatkossa varmaankin painottumaan hyvin paljon tämän aihepiirin ympärille. Miten selätän stressiä ja millä tavoin pystyn harrastamaan liikuntaa tässä elämäntilanteessa. Kantapääopiston oppia on epäilemättä taas luvassa. Olisi mukavaa, jos joku lukijani vielä palaisi mukaani kompastelumatkalle. 

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Tervetuloa takaisin! Olinkin jo odotellut, millon taas kirjoitat. :)

Mulla on vähän samantapainen elämäntilanne - paljon muutoksia ja stressiä. Siksi musta olisi ihan mahtavaa kuulla sun ajatuksia hyvinvoinnista ja sen haasteista silloin, kun olosuhteet ei ole helpoimmasta päästä. Tässä postauksessa oli ihania ja kannustavia ajatuksia, iso sydän sille! <3

Hymyileoletupea

Kiitos Suvi! Oli kiva löytää takaisin ja vielä saada noin lämpimät tervetulotoivotukset. Tuli hyvä mieli :) Oon instasta nähnyt, että olet pakertanut gradun parissa ja muutenkin lukenut rivien välistä, että stressiä on pukannut sullakin! Tsemppiä kaikkiin elämänmuutoksiin ja sressin selättämiseen. 

Yritän jakaa omia kamppailujani ja oivalluksiani täällä mahdollisimman aidosti tämän aiheen tiimoilta. Uskoisin, että sillä tavoin saa tsempattua itseäkin eteenpäin. Jos siitä saa joku muukin kannustusta, niin se olisin ihan mahtava juttu <3

Hanna / Sporttaillaan! (Ei varmistettu) http://sporttaillaan.com

Ihanaa kun oot takas! Oon niin odottanut sun hyviä juttujas :) Puhut tärkeetä asiaa ja varmasti tähän sun matkalle riittää lukijoita, niitä varsinkin joille tästä on opittavaa. Mä olen samalla tavalla muutaman raskaamman elämänvaiheen yhteydessä huomannut, kuinka tärkeää on kuunnella itseään ja oppinut myös, että liikunta voi olla henkireikä. Kun sitä tekee kevyesti, stressaamatta ja ei lainkaan pakotetusti. Tsemppiä &lt;3

Hymyileoletupea

Voi kiitos Hanna! Kommentistasi tuli niin hyvä mieli :) Olisi todella mielenkiintoista kuulla lisää sun havaintoja tän aihepiirin tiimoilta. Tuo sun viimeinen lauseessa on tiivistetysti aika loistavasti sanottu se, minkä olen itsekin nyt saanut huomata. Pakottamalla ei ainakaan hyvää tule mistään, varsinkaan silloin kun on stressaantunut. Kiitos tsempityksistä, niistä saa hirmuisesti voimaa ja positiivista mieltä <3

Sini/Luontoloinen (Ei varmistettu) http://luontoloinen.blogspot.fi/

Hei ja ompa kiva "kuulla" sinusta! Tämä tuntuu olevan kyllä nykyajan trendinä.. Samanlaisten fiilisten kanssa painin itse viime syksynä kun tuntui että se kesällä sairastettu flunssa ei vain hellittänyt otettaan kunnes tajusin että oliskohan tässä taustalla myös töissä lisääntynyt vastuu ja ymmärtämättömyys hellittää arkikiireiden kanssa. Tsemppiä toipumiseen ja seesteistä arkea! :)

Hymyileoletupea

Kiitos Sini! Kiva "kuulla" myös susta :) Ihanaa, kun tulit kommentoimaan ja tsempittämään. Olen myös tässä mielenkiinnolla odottanut, että missä kohtaa jysähtää joku elämää suurempi flunssa päälle. Kaikki ympärillä sairastaa, mutta muhun ei tartu mikään. Sen verran kroppa ylikierroksilla, että ei mitkään pöpöt iske. Varmaan jysähtää päälle sitten, kun loma alkaa :D Sitähän sanotaan, että kun stressi alkaa vähän hellittää, niin sitte sairastuu. Kävikö sulle noin, että kun hieman pahin kiire hellitti, niin sitten tulit kipeäksi? 

Sini/Luontoloinen (Ei varmistettu) http://luontoloinen.blogspot.fi/

Juurikin näin, että kun kropan kierrokset laskee niin tauti kolkuttelee. Heti kun hoksasin höllätä joka rintamalla alkoi olo parantua. Nyt kirjoitan kalenteriin useammin sanan "lepo", joka tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä. Joko makaan kotona piikkimatolla tai kävelen koirien kanssa metsässä. Kaikki mikä tuntuu nollaavan ajatuksia ja tuntuu hyvältä on sallittua. :)

Hymyileoletupea

Mä oon huomannut myös, että parhaiten "nollaudun" luonnossa. Metsä parantaa aina! Tuo piikkimatto pitäis laittaa hankintalistalle. En ole ikinä edes koittanut semmosta. Suuri aukko stressinpoistoarsenaalissa :) 

Mika (Ei varmistettu) http://kevyetkilometrit.blogspot.com

Hienoa että vihdoin jaksoit palata. Vaikka ei lukijoitaan varsinaisesti tunnekaan niin silti on kuitenkin olemassa heille ja yhtäkkinen katoaminen on aika hämmentävää, sitä kun ei voi tietää onko tyyppi vain kyllästynyt kirjoittamiseen tai vaikka kuollut. Onneks mä tiesin että ihan noin dramaattisesta tilanteesta ei ollut kyse :D

Tosi viisaita sanoja, allekirjoitan kaiken. Olet ollut mulle tärkeää vertaistukea samaa elämänvaihetta läpikäyvänä niin livenä kuin täällä blogeissakin, toivottavasti nähdään pian.

Elä, liiku ja kirjoita niin kuin tuntuu hyvältä ja oikealta. Tsemppiä ystävä!

Hymyileoletupea

:D juu en kuollut. Joteskin en vain kyennyt tuottamaan yhtään mitään tekstiä. En edes sitä, että blogi jää nyt tauolle. :D 

Kiitos Mika samoin. Meille sattui samaan aikaan samanlainen elämänvaihe ja oli tosi helpottavaa, kun sai sitä vertaistukea. Toivottavasti tosiaan pian mäkin ehdon jonnekin ihmistenilmoille ja nähdään! Näen jo valoa tunnelin päässä, joten kiitos ystävä kaikesta tsempityksestä! 

 

Katri Ilona
MaraKatri

Kiva kun heräsit. (:

Tärkeitä pohdintoja. Kurjaa, että olet tuossa tilanteessa, mutta hyvä, että olet löytänyt lempeän asenteen itseäsi kohtaan. Siinä riittää itse kullakin opettelemista.
Ehkä pitkänmatkanjuoksu voi välillä olla vähänlyhyemmänmatkanhölköttelyä tai kävelyä? Ja crossfit fiilispohjalta punttien nostelua tai ainakin kiireisimpinä aikoina säännöllistä itsensä nostelua työpisteeltä/sohvalta? (: Tsemppiä!

Hymyileoletupea

Kiitos Katri :) Oli kiva herätä, kun saa herättyään näin ihanan vastaanoton. 

Mä olen tehnyt nyt aika paljon juurikin tuota, mitä ehdotit. Eli lyhyempiä lenkkejä ja punttitreenejä fiilispohjalta. Crossfitissa olen käynyt sen mitä olen ehtinyt ja jaksanut ja kotona heilunut levytangon kanssa aina, kun on huvittanut. Fiksuja ideoita siis nuo mainitsemasi. :) Pitää löytää sellasia matalan kynnyksen liikuntajuttuja elämään tällä hetkellä. 

 

Satu / juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Voi miten mukavaa, että palasit! Tärkeistä asioista kirjoitat. Tsemppiä haasteisiin. Ole lempeä itsellesi ja muista että liikunnan tulee antaa enemmän kuin se ottaa. Kuulostele ja tee asioita, joista nautit! &lt;3 Itsekin olen kirjoittanut vähän vastaavaa jossakin blogitekstissäni.. voisin vaikka etsiä niitä ajatuksia.

Hymyileoletupea

Kiitos Satu :) Taas viisaita sanoja sinulta. Tuota lempeyttä pitää vielä opetella. Ehdottomasti haluaisin lukea tuon sun postauksen, joten käyppä linkkaamassa se vaikka tänne. Kivaa olla takaisin ja toivottavasti ehdin myös takaisin lukemaan ja kommentoimaan kaikkien ihaniin blogeihin. Niistäkin kun saa niin paljon tsemppiä ja hyvää mieltä itselle. 

Satu / Juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Hei tuossa tämä linkki. Ehkä osittain jotain samaa, tai ainakin sitä, että hyvinvointia pitää miettiä kokonaisuuden kannalta. Aina ei pysty kaikkea satalasissa. Täytyy oppia hölläämään ja olemaan armollinen itselleen ja tekemään valintoja, jotka tukee hyvinvointia.
http://juoksuaskeleet.blogspot.fi/2015/02/ajatuksia-elamanhallinnasta-mu...

Hymyileoletupea

Kiitos Satu linkistä. Kävin lukemassa ja kommentoimassakin, mutta jostain syystä blogger ei hyväksynyt mun kommenttia :D Eli kommentoin tähän, että todella fiksu kirjoitus. Herätti paljon ajatuksia. 

Satu / Juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Pöh bloggerille, mutta kiitos. :)

anukoo (Ei varmistettu)

Hei you're back! Nyt vasta huomasin. Aika ajoin on tullut käytyä kurkkaamassa, joko olisit kirjoittanut jotain :)

Nyökyttelin täällä monessa kohtaa kirjoitusta. Mullakin on taipumus liiallisille vaatimuksille itseä kohtaan ja nyt kun olen vaihtamassa työpaikkaa, niin siinä sen erityisesti huomaa. Ihan vahingossa ajattelen, että pitäisi tosi nopeasti omaksua ja oppia kaikki mahdollinen. Ja pari muutakin muuttujaa on tässä sopassa, mutta eipä niistä tällä erää.

Ilo ja aika hoitaa tosiaan monta asiaa. Mielelläni seuraan jatkossakin sun kuulumisia. Tsemppiä talveen!

Hymyileoletupea

Ihanaa, kun Anukoo oot käynyt kurkkimassa :)

Juurikin nuo liialliset vaatimukset aiheuttaa mulle pahimman stressin. Kuvittelen, että mun pitäis omaksua kaikki hetkessä ja sitten tunnen itseni todella tyhmäksi, jos en omaksu :D Täysin epärealistista. 

Tsemppiä sulle työpaikan vaihtoon ja muihinkin juttuihin. Yritä olla armollinen itsellesi ja jos stressiä pukkaa, niin hakeudu vapaa-ajalla mahdollisimman paljon sellaisten asioiden pariin, joista saat iloa. Kuten sanoit - ilo ja aika hoitaa. 

Kirsi N. (Ei varmistettu) HTTPS://kirsberry.blogspot.fi

No hei vaan, olen minäkin odotellut hyviä tekstejäsi ! Mä olen mielestäni oppinut olemaan stressaamatta menoista vaikka joskus vähän onkin aikatauluongelmia...nyt kyllä kun pitäis alkaa treeniohjelman seuraaminen ja salikorttikin tuli taas ostettua tälle vuodelle niin vähän välillä pukkaa hikeä ottaan :) mistäs taas aloittaisi ja missä järjestyksessä....ehkäpä se taas luonnostaan lutviutuu kun ei turhia hötkyile :D

Hymyileoletupea

Kiitos Kirsi :)

Mä en myöskään niinkään stressaan duunin määrästä tai kiireisistä aikatauluista, vaan pikemminkin siitä, että on niin paljon omaksuttavia asioita ja tuntee epäonnistumista/riittämättömyyttä, kun kaikki ei meekään saman tien kasetille. Epärealistiset odotukset, jotka asettaa itselleen, luo siis ihan hirmusia paineita. Ja sitte, ku antaa työpäivän aikana itestään 110%, niin takki on aika tyhjä, kun pääsee kotiin. Ei enää jaksa panostaa siihen liikuntaan, kuten ennen. Eikä haluais ottaa lisäpaineita siitä, että liikunta jää vähemmälle. 

Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa, kun pääsee kunnolla tähän muutokseen sisälle. 

Kirsi N. (Ei varmistettu) Https://kirsberry.blogspot.fi

Aivan, lepo tekee hyvää sekä kropalle että päänupille, kunhan malttaa levätä hyvällä omallatunnolla. Mihinkähän sitä kiire on, valmiissa maailmassa....:) ... huh mikä fraasi :D

Kommentoi

Ladataan...