Hyviä ideoita - Nuts Pallas 2016

Ladataan...

Päivän oppi: ”Kenelläkään ei ole sen hauskempaa, kuin mitä hän itse itselleen järjestää” – Tove Jansson

Edellisessä postauksessa tuli ohimennen mainittua siitä, miten viimeaikoina on lenkkien jälkeen päähän syntynyt lisää ”huonoja ideoita”. Edellämainittu realisoitui eilen, kun tuli ilmottauduttua Nuts (Nuts=Northern Ultra Trail Service) Pallaksen 55 kilometrin kisaan.

Voisi sanoa, että tuo ilmottautuminen tuli tehtyä aika lailla fiilispohjalta, järjen kanssa ei sillä ollut juurikaan mitään tekemistä. Tämä oli jälleen kerran hyvä osoitus siitä, että olen hivenen yllytyshullu. Alunperin ajatus oli lähteä juoksemaan Pallakselle 26 kilometrin pätkä, mutta kun sekopääjuoksija heitti joitakin viikkoja sitten, että ”kai sä nyt sen viiskymppisen lähdet juoksemaan", niin eipä siinä sitten muuta vaadittu. Idea oli istuttettu päähäni. Tämän jälkeen en oikein päässyt yli enkä ympäri ajatuksesta.

Kuva: Aapo Laiho (Northern Ultra Trail Service - Nuts Pallas 2015)

Fiilispohjalta on helppo hekumoida kaikenlaisia ajatuksia päässään mahtavaksi ideaksi. Tällöin myös usko omiin kykyihin on rajaton. Tuo 55 kilometriä tuntui vielä eiliseen iltaan asti tällaiselta mahtavalta idealta. Upeita tunturimaisemia, itseni voittamista ja jotain ennenkokematonta. Nukkumaan mennessämme sekopääjuoksija totesi mulle, että ”päätit sitten kerralla ryhtyä ultrajuoksijaksi” ja että ”et kyllä nyt mitään helppoa kisaa valinnut juostavaksi”. Tapahtui pienoinen herääminen todellisuuteen. 55 kilometriä poluilla (tai ihan missä vaan) on meikäläiselle ihan hitosti, siis ihan hitosti! Kaiken lisäksi Pallas-Hetta reitti pitää sisällään 1642 nousumetriä. Eli siis perkeelesti! Vertailun vuoksi voin kertoa, että Karhunkierroksen kolmeykkönen sisältää 477 nousumetriä eli Pallaksella noustavaa on yli kolme kertaa enemmän kuin Karhunkierroksella. No matkakin on toki huomattavasti pidempi, mutta taisi olla vähän ennenaikaista panikoida noita Kuusamon nousuja... Ja tietenkin vielä se pikkuriikkinen pointti, että tähän mennessä pisin juoksemani matka on 21 kilometriä ja sekin tasaisella. Kuten todettua poluilla juostessa tasaisen ajan voi kertoa kutakuinkin puolellatoista. Aika pitkä juoksu on edessä tuntureissa.

Kuva: Aapo Laiho (Northern Ultra Trail Service - Nuts Pallas 2015)

Aamulla fiilikset olivatkin sitten melkolailla toisenlaiset kuin kisaan ilmoittautuessa. Ensimmäinen ajatus oli, että jos tuolla aiemmin pelkäämälläni Karhunkierroksella juoksu tuntuu vaikealta, niin aika hiljaista on edes yrittää juosta Pallaksella. Tätä taivasteltuani aamupalapöydässä sekopääjuoksija totesi vain, että ”nyt pitää sitten vain treenta niin paljon, että Karhunkierros tuntuu helpolta”. No niin – näinpä sitten muuttui kertaheitolla Karhunkierroksen 31 kilometriä lämmittelylenkiksi...

Ilmottautumistani sulateltuani ja kaikenlaisia kauhuskenaarioita mietittyäni päätin kuitenkin kerrankin lopettaa hysterisoinnin ja tarttua kolmeen ajatukseen. 1. Pidän haasteista. Ne tuovat elämään ihan uudenlaista sisältöä. 2. Pääsen tekemään jotain täysin uutta ja ainutkertaista 3. Asian ajatteleminen nostaa poikkeuksetta hymyn huulilleni. Tuo viimeinen kohta ehkä summaakin kaiken olennaisen. Loppujen lopuksi kuitenkin, kaikesta pelosta ja epävarmuudesta huolimatta, ajatus Pallaksella juoksemisesta tuntuu vain jotenkin tosi hyvältä ja saa minut hymyilemään. Ja jos jokin idea saa ihmisen hymyilemään näin, niin eihän se voi olla huono idea ollenkaan?

Postauksen kuvat (lukuunottamatta viimeistä) ovat tunnelmakuvia tämän vuoden Pallaksen kisasta. Omiaan lisäämään polkujuoksuinnostusta, eikö vaan? Lisää infoa Nuts Pallaksesta löydät täältä. Paikkoja on vielä reilusti tarjolla, joten mukaan vaan, jos ajatus tuntureilla juoksemisesta pistää hymyilyttämään.

 

 

Share

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Hienoa! Mä mietin eilen tovin ihan samaa, että pitäiskö ilmoittautua siihen 55 kilsan kisaan :D

Hymyileoletupea

Ilman muuta pitää!! :D Uskoisin, että tuo on melkoisen upee paikka juosta. 

Lotta Katariina
Pumpui

Pitänee selvittää miten sinne pääsee, autottomalle ja ajokortittomalle kaikki nää hienot maisemat on niin pirun vaikean matkan päässä :D

Hymyileoletupea

Paljon porukat menee sinne kimppakyydeillä ja Nutsin facesivulla näkee usein ennen kisaa kyydin kyselijöitä, joten sinne vaan kyytiä pummailemaan :D 

kisperi (Ei varmistettu)

Mainiota!
Noita pitempiä kisojahan lähdetään etenemäänkin ihan toisin, kuin vaikka puolikasta kadulla. Eli iisisti ja nautiskellen matkaan ja sieltä ne kilsat vaan kummasti taittuu hiljalleen. Ja hämmästyttävän paljon sitä vaan ihminen jaksaa, kun vaan teputtaa menemään.

Itseäni auttaa suuresti, kun jakaa matkan osiin ja etenee palikka kerrallaan, esim. huollosta, tunturin laelta, tai kymppikilsan paalulta toiselle. Ja näihin merkkipaaluihin aina joku palkinto valmiiksi mietittynä, esim. laku! :)

Eli kyllä sä siitä selviät, älä huoli!

Hymyileoletupea

Damn! Mun vastaus on näköjään kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... 

Mutta siis kiitos Kispe tsemppauksesta. Mä luulen, että tosta matkan osiin jakamisesta olis mullekin apua. Ja lakusta :D 

Tällähetkellä kyllä usko omaan selviytymiseen on aikalailla nollissa, kun tuntuu niinku mut oltais yhtäkkiä teleportattu jonku vaivaisakan kroppaan :D :D :D öbaut kaikki paikat on jumissa ja särkee, vaikka en oo ees tehnyt juuri muuta kuin ohjannut jäätelölusikkaa kohti suuta ja purkkia.... No kai tää tästä vielä iloksi muuttuu. 

Kommentoi

Ladataan...