Kun ruoasta tuli mörkö?

Päivän oppi: Jospa vaan nauttisit

Ruoka! Siihen liittyy tunteita. Ja paljon. Mielihyvää, täyttymystä, iloa, ylpeyttä, pelkoa, häpeää, katumusta, huolta, ahdistusta. Ruoasta on tullut elämän hallinnan väline, enemmän kuin ehkä uskallamme myöntää. Tai ainakin suurimmalle osalle meistä se on. Itse vähän kadehdin sellaisia ihmisiä, joilla on hälläväliä asenne ruokaa kohtaan. Sellaisia, joille ruoka on puhtaasti ravintoa, eikä siihen liity minkäänlaista tunnetta. He vain syövät sammuttaakseen nälän ja se siitä. Minulle ruokaan liittyy oikeastaan kaikki nuo yllämainitut tunteet. Seuraavassa aito tapahtumakuvaus eiliseltä työpäivältä, joka mielestäni havainnolistaa ruokaan liittyviä tuntemuksia.

Klo 10 Allekirjoittaneelle iskee kesken työpäivän migreenikohtaus, jonka seurauksena työteho laskee lähestulkoon olemattomaksi. Tekee pahaa, jyskyttää otsalohkossa ja ketuttaa. Nyt tulee piiiiitkä päivä.

Klo 13 Allekirjoittanut menee toimiston kahvihuoneeseen ja täyttää posliinimukinsa kahvilla miettien samalla kuinka vanhaa tuo pannunpohjallinen mahtaa olla. Sivuuttaa kuitenkin asian ja täyttää kuppinsa epämääräisellä tervalla, koska ei todellakaan jaksa keittää uutta pannullista. Poistuessaan kahvihuoneesta allekirjoittanut kulkee toimiston neuvottelutilan ohi jolloin katse kiinnittyy neuvottelutilan pöydällä olevaan tarjottimeen. Ylijäämäpullia! Tässä kohtaa allekirjoittaneen aivoissa käynnistyy seuraavanlainen ajatteluprosessi (joka kestää konkreettisesti ehkä noin 2 sekuntia). ”Oho pullia! No en todellakaan ota! Enhän mä syö pullaa. Toisaalta nyt on jo valmiiksi niin paha olo, että ei yksi pulla sitä mihinkään pahenna. Vai pahentaako? Nyt ei kyllä mun kroppaa saisi altistaa yhtään vehnälle ja sokerille, kun olen muutenkin puolikuntoinen. Pysy lujana! Toisaalta söin eilen pussillisen Haribon salmiakkia ja edellispäivänä mokkaunelmajätsiä ja marenkia, joten tää viikko on jo aikalailla menetetty. Yksi pulla on nyt tässä rappiotilassa ihan se ja sama. Alan sitten ensi viikolla sokerilakkoon. Joo kyllä mä nyt syön yhden pullan, koska mä saan syödä pullaa, jos haluan” Allekirjoittanut vilkaisee ympärilleen, ei työkavereita näköpiirissä. Allekirjoittaneen työpaikalla on yleisesti tiedossa koehenkilön raudanluja itsehillintä kokouspullien suhteen. ”Nyt ei saa murtaa mielikuvaa jäämällä kiinni” Allekirjoittanut nappaa salaman nopeasti pulleimman yksilön tarjottimelta, kätkee sen kahden käsipaperin väliin ja kiitää työhuoneeseensa. Yhtä nopeasti katoaa kokouspulla allekirjoittaneen ruokatorveen. Maku on aika hyvä. Allekirjoittaneen syömä tuote on joku kanelipullan ja kampaviinerin yhdistelmä. ”Mmmm kyllä vehnähöttö vaan hyvää on.” Vähän ehkä yrittää katumus hiipiä allekirjoittaneen mieleen. ”Pitikö nyt sortua? Kohtaa alkaa ihan varmaan mahaan sattua. No se on nyt kuule ihan ansaittua. Häpeä luuseri!

13.30 Allekirjoittanut pohtii pitäisikö syödä vielä toinen pulla?

Klo 14 Allekirjoittaneen mahaan alkaa sattua. Allekirjoittanut hylkää ajatuksen toisen pullan syömisestä.

Klo 14.25 Allekirjoittanut käy vessassa ja katsoo itseään peilistä. ”Pitikö syödä se pulla? Ihan hirvee läskimaha!!!”

Klo 14.26 Vessasta tullessaan allekirjoittanut kävelee neuvottelutilan ohi. Tarjottimella on vielä yksi pulla jäljellä.

Klo 14.26-15 Allekirjoittanut pohtii pitäisikö syödä vielä toinen pulla.

Klo 15 Allekirjoittanut miettii vieläköhän yksi pulla on jäljellä?

Klo 15.30 Allekirjoittanut menee katsomaan, onko yksi pulla vielä jäljellä. Ei ole. Mikä helpotus! Nyt ei tarvitse harjoittaa itsehillintää, kun joku muu teki sen allekirjoittaneen puolesta.

Älytöntäkö? Tiedän! Käsitän, että on naurettavaa kokea huonoa omaatuntoa yhden kokouspullan syömisestä, mutta noin se vain menee. Vai väittääkö joku, ettei tunnista vastaavanlaisia tilanteita ja fiiliksiä itsessään? Mielelläni toki luopuisin noista ruokaan liittyvistä negatiivisista tuntemuksista. Mielelläni suhtautuisin ruokaan ruokana, ja that’s it. Vai meneekö se vain niin, että nykymaailmassa on lähes mahdotonta omata täysin tervettä suhtautumista ruokaan? Ruoasta on tullut mörkö!

Noh tulevana viikonloppuna meikä suuntaa Go-expo -messuille Hesaan. Luvassa mm. pari hotelliaamiaista ja illallinen Farangissa. Nyt on ehkä hyvä paikka nollata aivot ja vain ja ainoastaan nauttia. Juupa juu. Alan sitten sokerilakkoon maanantaina..... :p

ps. Jos tämän postaukset tekstit hyppii miten sattuu, niin se johtuu siitä, että meikä luovutti. Sadannen korjausyrityksen jälkeen lähti hermot. En tiedä mikä kumma nyt pistää tekstini pomppimaan. (Edit. Ongelma korjattu Sisunaisen www.lily.fi/blogit/sisunainen Suvin avustuksella) 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Joo meinaisin sanoa siitä että että tekstit hyppii sekä tässä että edellisessä postauksessa... :D

Miten se korjataan: 1. Klikkaa muokkaus-/kirjoitustilassa kohtaa "siirry koodinäkymään". 2. Katso että jokaisen tekstikappaleen alussa on tagi  <p> ja lopussa </p>. 3. Katso ettei näiden lisäksi siinä ole mitään muuta kun sun itse kirjottama teksti. 

****

Mutta joi itse aiheeseen: Jos tossa klo 10 ja 15.30 välillä ei ollut mitään muuta safkaa kun pullaa, niin ei ihme että sitä teki mieli. Mutta sinänsä tiedän tunteen, ja oon ite ottanut sen linjan että herkkuja saa syödä aina kun tekee mieli, koska aikuisena saa päättää ite. ;)

Hymyileoletupea

Oi loistavaa! Kiitos Suvi ohjeista! 

Tuohon klo 10-15.30 väliin mahtui kyllä itsetehty lounas. Myskikurpitsalettua karitsanjauhelihalla täytettynä :D Eli eväät kunnossa. Päätin tässä kuvata ainoastaan tuota kokouspullaa ja sen aikaansaamia fiiliksiä. 

Mutta oikeessa oot. Tässä kohtaa saa päättää jo ite :) Tää viikonloppu on kyllä mennyt sitä toteuttaessa. 

Suvi K.
Sisunainen

Eipä kestä! :)

Kommentoi