Liian paljon intoa, liian vähän kuntoa

Kuten olen aiemminkin todennut, syksyt ovat mulle joka vuosi sellaista aikaa kun olen todella motivoitunut treenaamaan. Välillä ehkä vähän liiaksikin, mikä taasen johtaa siihen että aika ja lopulta myös kropan jaksaminen alkaa loppua kesken. Lisäksi treenien järkevä yhteensovittaminen tuottaa ajoittain melkoisesti päänvaivaa. Juoksua pidän tällä hetkellä mun ”päälajina”, johon haluan panostaa eniten. Siltikin tuntuu, että juoksu on aina se josta ensinnä tingin ja sekös pistää harmittamaan. Välillä on vain vähän hankalaa yrittää sijoittaa lenkkejä ja crossfit-/voimatreenjä järkevästi, kun lepopäiviäkin pitäisi olla. Crossfit-treeneistä en haluaisi tinkiä sen vuoksi, että haluan saada myös rahoilleni vastinetta. Ei ole mitään järkeä maksaa kuukausimaksua salille ja käydä treenaamassa vain kerran viikossa. Tulee meinaan vähän hiton kallis treenikerta. Vähintään kolme treeniä viikossa on mielestäni must, jotta kuukausimaksua on järkeä maksaa. Tämän lisäksi kun ympätään viikkoon vielä ratsastus, punttikoulu ym. sekalaiset liikunnat ja kehonhuolto, alkaa kalenteri olla hieman liian täynnä. Intoa olis vaikka hurumykke tehdä kaikenlaista, mutta väistämättä jossain kohtaa alkaa tulla sekä aika että eritoten jaksaminen vastaan. Kun osa treeneistä ovat varsin kovalla intensiteetillä tehtäviä harjoituksia, niistä palautuminen vaatii oman aikansa ja tällöin joutuu väistämättä tinkimään jostakin (=juoksusta). Tämän huomasin viime viikolla, kun mopo lähti lievästi sanottuna keulimaan. 

Ma 17.10.

klo 6.30 Crossfit aamutreeni:

6 kierrosta Soutua, kyykkäämistä, lantionostoja, GHD vatsoja, kylkiä (+ alkulämmöksi 1000m soutua)

klo 13 Ratsastus:

Reilu 1h kouluratsatusta kentällä

Ti 18.10.

klo 19 Crossfit:

“The Seven” (+alkulämmöt)

Ke 19.10.

klo 18 Punttikoulu:

Työntöharjoituksia

To 20.10.

klo 6.30 Crossfit:

Aerobinen aamutreeni

klo 20 Crossfit:

Functional/Rehabilitation treeni

Pe 21.10.

klo 14 Jooga:

30 min. Yoogaia rentouttava Hatha-jooga

klo 19 Sulkapallo:

1h sullkista

La 22.10.

Lenkki

Su 23.10.

Lenkki

Viikko alkoi jo perinteeksi muodostuneella klo 6.30 aamutreenillä Marin kanssa. Poikkeuksetta joka sunnuntai-ilta kiroan sitä, että olen lupautunut moiseen ja poikkeuksetta joka kerta treenin jälkeen taasen kiitän itseäni, että lähdin treenaamaan. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta nautin aamutreeneistä todella paljon. Sen lisäksi, että päivä lähtee niiden ansiosta käyntiin energisesti, ne ovat myös ajankäytön kannalta ihan loistavia. Helpottaa todella paljon jo muutenkin kiireisiä maanantaipäiviä, kun treeni tulee tehdyksi jo aamulla. Maanantain treenit toteutetaan aina sen mukaan kuinka väsyksissä/jumissa ollaan edellis viikon treeneistä. Yleensä teen jalkaosuudet hieman kevyemmillä painoilla, varsinkin jos alla on viikonlopun pitkis. Muutenkin olen yrittänyt keskittyä nyt oikean tekniikan löytämiseen ja vähentänyt suosiolla painoja esim. kyykyissä, joissa mulla on ollut paljon ongelmaa. On vaatinut vähän nöyrtymistä huomata, että joudun ottamaan hirmuisesti takapakkia ja aloittamaan lähestulkoon nollasta. Fakta on kuitenkin se, että en ole kisaamassa ketään vastaan ja jos haluan säilyttää itseni toimintakykyisenä pitkään, on parempi opetella tekemään liikkeet kunnolla kuin rääkätä kroppaa liian isoilla painoilla.

Maanantaisin on myös meikäläisen ratsastuspäivä. Ratsastus treenimuotona onkin sellainen aihe, josta haluaisin kirjoitella ihan oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Erityisesti haluaisin kertoa lajista mitään tietämättömille, miksi ratsatus on niin haastava urheilulaji. Tästä kun tuntuu olevan ihmisillä edelleenkin melkoisen vääriä mielikuvia. Kuvitellaan, että ratsatus ei ole kummoistakaan liikuntaa, koska se hevonenhan siellä sen kaiken duunin tekee.  Maanantain ratsastus oli oiva osoitus, että näin ei ole. Alla kun sattui olemaan melkoisen tahmea hevonen ja jouduin todella pinnistelemään, että sain sen liikkumaan kunnolla eteenpäin. Tunnin loputtua minulla oli hiki, hevosella ei. Ei ollut epäilystäkään siitä kumpi teki isomman duunin tuon tunnin aikana. On suorastaan typerää olettaa, että reilu 500 km eläin tekee ratsastajan alla kaiken omaehtoisesti. Joskus hevonen on liian tahmea, joskus taas liian energinen. Sen lisäksi, että ratsastajan pitää saada iso eläin liikkumaan kunnolla (= hyvässä tahdissa eli ei liian tahmeasti, eikä liian hätäisesti), pitää samanaikaisesti hallita myös oma kroppa siten, että hevonen pystyy liikkumaan mahdollisimman optimaalisesti. Fyysisesti tämä on todella haastavaa. No, ehkäpä avaan tätä aihetta tosiaan enemmän omassa postauksessaan.

Tiistain Crossfit Hero-treeni ”The Seven” veti meikäläisen tyystin ojoon ja keskiviikon punttikoulussa kropassa ei ollut mitään voimaa. Menin kuitenkin treenaamaan, koska edellisellä viikolla punttikoulu oli jäänyt väliin peukalosta irronneiden nahkojen takia (kyllä – olen sokerista) ja muutenkin tarkoitus on tällä hetkellä punttikoulussa keskittyä voiman sijaan olympianostojen tekniikan kehittämiseen. Tuli suoritettua pari todella omintakeista pyllähdystä rinnallevedon aikana. Lisäksi sain ”meriittiä” myös siitä, että teen vetoa samalla tekniikalla kuin Kiinalaiset.... (eli siis kuulemma hyvin omituisesti). Työnnössä isoimpia ongelmiani tällähetkellä on ylöstyönnön ponnistusvaiheessa liian eteen kallistuva yläkroppa (nyt saattoi mennä tämän analyysin termit pieleen, mutta tajuatte varmaan pointin) ja saksauksessa liian kapeaan asentoon jäävät jalat. Lisäksi olen huomannut, että minulla on todella suuria ongelmia keskittyä jokaiseen suoritukseen kunnolla, varsinkin silloin kun alan jo väsähtämään. Teen harjoitteita vähän sinne päin, jolloin lopputulos on sellainen horjuva ja huojuva, epävakaa räpellys. Tästä syystä olen myös todella arka lisäilemään painoa tankoon. Olen silti tyytyväinen siihen, että en ole vielä hajoillut punttikoulussa, vaan kaikista treeneistä on jäänyt positiivinen mieli. Tästä on paljolti kiittäminen Puntti-Karhujen loistavia valmentajia. Punttikoulussa jokainen oppilas otetaan yksilönä ja ilmapiiri on todella kannustava. Ei ole kertaakaan tullut sellainen fiilis, että joutuisi häpeilemään omien kykyjensä/taitojensa puutetta. On tosi tärkeää, että epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Uskallan mennä pyllähtelemään siis uudelleenkin.

Torstaina oli ensimmäinen kerta, kun vedin kaksi Crossfit-treeniä saman päivän aikana. Aamulla käytiin tekemässä klo 6.30 aamuwod, joka onneksi tällä kertaa oli puhtaasti aerobinen harjoitus. Tai no sisältyihän tuohon myös kelkan työntöä, jossa meinasin kyllä jo hyytyä. Illalla oli vuorossa ihan uusi treeni, kun käytiin Sekopääjuoksijan kanssa tutustumassa salilla järjestettyyn Functional & Rehabilitation tuntiin. Treenin tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää kehon koordinaatiota, tasapainoa, liikkuvuutta ja voimaa erilaisten toiminnallisten harjotteiden avulla. Itselläni on ehkä maailman huonoin koordinaatiokyky ja treenin alussa mietinkin, että tää ei oo nyt yhtään mun juttu. Mitä pidemmälle tunti eteni, sitä enemmän aloin kuitenkin kallistumaan sille kannalle, että tämän tyyppinen harjoittelu olisi nimenomaan juoksijalle ihan loistava treenimuoto. Kiertoharjoittelutyyppisen treenin aikana käytiin koko kroppa (aivot mukaanlukien) tehokkasti läpi ja harjoitus oli varsin hiet irroittava. Lopulta tuli ilmottauduttua mukaan 10 kerran kurssille, joten torstai-iltojen ohjemat on nyt lyöty lukkoon pariksi kuukaudeksi.

Perjantaina alkoi jo hieman tuntumaan jäykkyyttä kautta linjan (= lue olin ihan jumissa). Erityisesti tiistain sikatreeni The Seven tuntui kropassa yhä. Lähinnä oli sellainen fiilis kuin joku olisi muksinut kehon kauttaaltaan läpi. Erityisesti yläkroppa tuntui hakatulta. Tein päivällä Yogaia –nettipalvelusta puolen tunnin rentouttavan hatha-joogan, joka tuntui jumittuneessa kropassa tosi hyvältä. Lämmin suositus muuten noille Yogaia-palvelun harjoituksille. Palvelusta löytyy todella paljon erilaisia kehon huoltoon ja rentoutumiseen soveltuvia tunteja. Älyttömän kätevää, kun ei tarvitse poistua kotoa, vaan voi tehdä harjoituksen silloin kun itselle parhaiten sopii. Erityisesti olen ihastunut Yogaian rentouttaviin joogiin ja harjoituksiin, joita ollaan tehty ennen nukkumaan menoa. Yökkärit päälle ja suoraan harjoituksen jälkeen sänkyyn. Kyllä maistuu uni sen jälkeen.

Illaksi oltiin varattu Porin Tennishallilta tunti sulkkispeliä varten. Olin pelannut sulkapalloa edellisen kerran yli 15 vuotta sitten. Sekopääjuoksija on lätkinyt aikanaan sulkkista paljon ja hänellä ei myöskään ollut takana yhtä pitkää taukoa, joten odotin melkoista katastrofia omalta osaltani. Ja kyllähän mua siellä juoksutettiinkin. Peli näytti lähinnä siltä, että Sekopääjuoksija seisoo paikallan ja meikä juoksee hiki hatussa ympäri kenttää. Lopulta kuitenkin peli alkoi kulkea ja onnistuin jopa voittamaan viimeisen erän (en tosin tiedä annettiinko tuo voitto säälistä mulle). Joka tapauksessa tuosta syttyi nyt kipinä (tätäkin) lajia kohtaan. Pakko ehkä alkaa käymään lätkimässä säännöllisesti, sen verran hauskaa oli. Veikkaisin, että tämäkin laji sopii juoksijalle erinomaisesti.

Perjantain loppuun mennessä olin siis tehnyt jo 7 treeniä (+tuo puolen tunnin  joogaharjoitus). Olin jättänyt viikon juoksulenkit suosiolla viikonlopulle, koska viikolle oli pakkaantuntut niin paljon treenejä, ettei yksinkertaisesti ollut mahkuja ehtiä juoksemaan. Lauantaina totesin kuitenkin melko nopsaan, ettei oo mitään järkeä lähteä lenkille. Olo oli niin väsähtänyt, että tuossa kohtaa lenkistä olisi varmaan ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Päätin vetää lauantain elbaa ja yrittää uudelleen seuraavana päivänä. Sunnuntaina jatkui kuitenkin sama väsynyt fiilis. Olisi vaan tehnyt mieli nukkua. Jonkin verran kävin kehityskeskustelua itseni kanssa siitä, onko kyse nyt puhtaasti laiskuudesta vai kaipaako kroppa oikeesti lepoa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että on aivan sama kummasta on kyse. Vaikka kyse olisi laiskuudesta, niin olisin ansainnut laiskotteluni. Harmitti silti, että taas jäi juoksu paitsioon.

Eilisellä lenkillä kuitenkin huomasin, että en ollut lepäillyt turhaan. Juoksu ei nimittäin kulkenut sitten yhtään ja kroppa tuntui edelleenkin todella väsyneeltä. Juoksin ainoastaan 7km ja palasin häntä koipien välissä kotiin. Välillä on vaikeaa sovittaa yhteen kaikkea liikuntaa järkevästi. Intoa tuntuu joskus olevan enemmän kuin kuntoa. Itse olen huomannut, että mun kroppa vaatii 2 liikuntavapaata päivää viikossa, jotta se kykenee myös palautumaan kunnolla, joskus jopa enemmänkin. Monet Crossfit-treenit tehdään korkealla intensiteetillä ja ne ovat tästä syystä hyvin kuluttavia. Myös pitkät lenkit vaativat veronsa, varsinkin kun kroppani ei ole vielä ehtinyt tottumaan kunnolla niihin. Ei ole mikään ihme jos parinkymmenen kilsan lenkin jälkeen ei seuraavana päivänä Crossfit-treeni kulje. Tämmösten asioiden suhteen mun pitäis osata olla ittelleni välillä vähän armollisempi. Viikkokalenterissani treenit hakevatkin vielä paikkaansa ja jotenkin tätä hommaa pitäisi saada nyt järkevöitettyä, jotta mopo ei keulisi totaalisesti. Myöskin kevennettyjä viikkoja on pakko laittaa kalenteriin, koska välillä on hyvä tehdä muutakin kuin urheilla. Lisäksi levon ja ravinnon merkitys korostuu elikkäs pitäisi syödä ja nukkua tarpeeksi. Yritän luottaa siihen, että osaan kuunnella kroppaani ja keventää menoa, jos se sitä vaatii. Välillä on vain vaikea hillitä itseään, kun innostusta olisi vaikka muille jakaa. 

Onko muilla ongelmia sovittaa eri lajien treenejä yhteen? Ja entäs ne lepopäivät? Kuinka usein teillä on tapana vetää elbaa tai pitää kevennettyjä viikkoja? 

Sunnuntain lenkin sijaan käytiin ihmettelemässä matalaa merivedenkorkeutta Herrainpäivien niemenkärjessä. Joskus on aika kivaa ottaa ihan löysin rantein vaan.

 

 

 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Tää on mullekin vaikea kysymys: kivoja lajeja olisi vaikka kuinka, mutta aikaa rajallisesti. Helppo olis ajatella, että jos vaan vaihtaa lajia joka päivä, niin sehän on tavallaan lepoa niistä muista, mutta ei se ihan aina niinkään toimi, kun sama kroppa niissä kaikissa treeneissä käy kuitenkin. :D Toisaalta mä uskon myös, että monipuolinen harjottelu on ihmiselle hyväksi sekä terveyden että suorituskyvyn kannalta.

Hymyileoletupea

:D Just näin. Tarttis olla joku vaihtokroppa (Ostetaan stuntvartalo) :D

Ja mä uskon ihan samoin. Monipuolisuus on tosi hyvä juttu. 

Katri Ilona
MaraKatri

Hyvältä mutta rankalta näyttää tuo sun viikko! Hyvä, että lepäilit viikonloppuna, saa kroppa palautua. Ratsastuksesta olis kiva lukea lisää, se oli pitkään mun laji. (:

Samoja ongelmia täälläkin! Ohjaamisessa isoin ongelma on just se, kun treenin jaksottaminen on ihan mahdotonta. Totea siinä sitten tunnilla, et sori, mulla on kevyt viikko. :D Vapaapäiviä mulla tulee vähintään yksi viikkoon ja toinen on sellainen, jolloin teen pelkkää kehonhuoltoa. Myös tuo lajien yhdistäminen on hankalaa kun olisi niin paljon kaikkea kivaa mitä haluaisi tehdä! Olis vaan sitä aikaa...;)

Hymyileoletupea

Kyllä vain. Teki kyllä hyvää ottaa tuo viikonloppu levon kannalta, vaikka vähän jouduinkin keskustelemaan asiasta itteni kanssa :D 

Hei nyt tuntuu olevan niin paljon heppatyttöjä täällä, että pakkohan mun on josain kohtaa tuo ratsastuspostaus pykätä kasaan!

No sulla on kyllä lisähaastetta noiden ohjaamisten vuoksi. Ei voi tosiaan oikeen sanoa asiakkaille, että "meikkis istuskelee tässä nyt, kun on tää kevyt viikko" :D Tollanen aktiivinen vapaapäivä, joka on pyhitetty kehonhuollolle kuulostaa kyllä tosi järkevältä. Siihen oon itekin yrittänyt pyrkiä, välillä tosin huonolla menestyksellä. 

Ja taitaa meitä liikuntaintoilijoita kaikkia vaivat toi krooninen aikapula. Lisää tunteja vuorokauteen kiitos!

Jonna / Lenkkareiden viemää (Ei varmistettu) https://lenkkareidenviemaa.blogspot.fi

Minulla on ollut vaikeuksia rytmittää viikkoa järkevästi: nytkin näyttää siltä, että alkuviikolla on hyvin aikaa liikkua mutta sitten loppuviikon suhteen kalenteri on haasteellisempi. Tuntuu, että pitäisi saada enemmän tasapainoa. Olen huomannut, että useamman peräkkäisen päivän liikkumattomuus ei sekään ole hyväksi, kun sitten jalat tuntuvat painavan hurjasti, kun yrittää taas päästä liikkeelle.

Ratsastusjuttua olisi kiva lukea!

Hymyileoletupea

Heippa Jonna - kivaa, kun tulit kommentoimaan :) 

Toi on muuten hyvä pointti myös, että useemman päivän liikkumattomuus ei oo hyväksi. Sen huomaa eritoten lenkeillä, kun jalat painaa tonnin. Vaikuttaa myös henkisesti. Se on jotenkin ristiriitaista, kun tuntuu, että kroppa kaipaa leopoa, mutta sitten pää alkaa hajoilemaan, jos ei pääse liikkumaan. Tää on sitten varmaan sitä endorfiininarkkariutta. :D 

Tota ratsastusjuttua on toivottu nyt niin paljon, että pakkohan se on pykätä kasaan jossakin vaiheessa :) 

 

Sini/Luontoloinen (Ei varmistettu) http://luontoloinen.blogspot.fi/

Niimpä niin. :D Täällä kans yksi liikunnan sekakäyttäjä ilmoittautuu. Kova pyrkimys kohtuukäyttöön tuntuu olevan aina yhtä suuren ponnistelun takana. Hankalintahan tuossa on just se, että sulla on joku hyvä viikkorutiini (itsellä se 3-4 juoksulenkkiä + 2 salia ja koirien treenaaminen), mutta koska on tyhmä ja innostuu liikaa joka asiasta tulee suostuttua ties mihin. "Ai aamuspinni? Joo!" "Mäkitreeniä salin jälkeen? Miksen itse keksinyt sitä? <3" jne. Eli tavallaan tämä ei edes ole meidän vika, vaan ympäristö aiheuttaa liikaa positiivisia ärsykkeitä johon on tosi vaikea olla tarttumatta.

Koitan itse pitää joka toinen viikko yhden lepopäivän ja joka toinen kaksi lepopäivää. Se tuntuu toimivan. Ja tietenkin treenien intensiteetin kanssa pitää vähän pelata, eli juoksutreenissä joka toinen viikko on pikkuisen kevyempi ja lenkkien sykealueet vaihtelevat hitaasta peekoosta vauhtilenkkeihin ja intervalleihin. Salilla teen sitten sen mitä lähtee. :D

Hymyileoletupea

Hei erittäin hyvin sanottu :D Toi on juurikin mun ongelma kanssa, että lupaudun aina kaikkeen mukaan ja sitten olen ihan lirissä sadan eri aktiviteetin kanssa. Esim. tällä viikolla mulla on ma & ke-la yks kappale hevosia huolehdittavana (kun en vaan taas osannut sanoa, että en mää oikein kerkeis) ja tälle viikolle on siunaantunut myös kaikennäköstä muuta mm. perjantaille joku sekopäinen polkujuoksutreeni porukalla ja lauantaille 8 tuntia kestävä painonnostoseminaari :D Huomiselle on sullonut taas 2 Crossfit-treeniä. Tässä sitten juoksen paikasta toiseen ja vielä ihmettelen, kun aika tuntuu loppuvan kesken..... Eli syytän todellakin ympäristöä ja niitä ärsykkeitä. 

Noi sun lepo-/treenijaksotukset kuulostaa järkeviltä. Salilla pitää toki aina vetää täysillä :D 

Kirsi N. (Ei varmistettu) Http://Kirsberry.blogspot.fi

Samoja tuntemuksia täälläkin. Kaikkea ei vaan pysty tekemään vaikka kuinka haluaisi. Pitäisi myös kuunnella kroppaansa eikä koko aikaa mennä täysillä. Sain kyllä hyvän idean...näiden yhteislenkkien yhteyteen voisi liittää myös kehonhuoltoa :) vartti venyttelyä tai jotain muuta huoltotoimenpidettä...tulisi tehtyä. Se toimisi kyllä vaan sellaisina vuodenaikoina ettei ehtisi hikisenä kylmettyä....taikka yhteislenkkien sijaan yhteisrentoutusta mättäillä maaten :D

Hymyileoletupea

Ihan loisto idea Kirsi, joka pitää ehdottomasti toteuttaa. Mun mielestä vois myös panostaa alkulämmittelyynkin. Joku kymmenen minuutin alkulämpö ennen lenkkiä, niin ehtis vähä vetreytymään ennen ku lähtee kipittämään :) 

Mika (Ei varmistettu) http://kevyetkilometrit.blogspot.com

Toi on koko tän touhun vaikein ja haastavin osa. Mielenkiintoisten palapelin palojen kokoaminen yhteen niin ettei kuorma kasva liian suureksi. Juuri tuosta syystä en voi ottaa viikko-ohjelmaani yhtään uusia lajeja tai juttuja mukaan koska en halua vähentää yhtään juoksua tai pn-treenejä.. niitä on nyt jo usein todella vähän.

Ei sulla ole liian vähän kuntoa vaan liikaa kuormaa. Teet todennäköisesti ison osan treeneistäsi palautumattomana koska jo pelkästään crossfit on erittäin kova laji kuluttamaan kroppaa eikä juoksulenkitkään tietysti ihan pelkkää palauttelua voi olla. Ja niin kuin ratsastuksestakin totesit niin myös nuo muut lajit vaativat lopulta todella paljon. Niin raskasta kuin se varmasti onkin niin voi olla että kuntosi kohenee vasta kun pystyt jättämään joitain asioita vähemmälle ja liikkumaan enemmän matalilla sykkeillä.

Heh, pitää näköjään lukea jatkossa näitä kommentteja tarkemmin kun siellä näköjään oli palautetta tähänhkin suuntaan :D Olen maailman huonoin kehonhuoltaja - mun pitää nimetä joku tohon tehtävään vastuuhenkilöksi *tähyilee kiinnostuneita*

Hymyileoletupea

Joo allekirjotan kyllä tuon, että mulla on liikaa kuormaa, ainakin välillä, kun tää innostus iskee ja toki juuri nuo Crossfit-treenit ovat laadultaan semmosia, että kropalla kestää palautua niistä. Mun kunto on kehittynyt tietyillä osa-alueilla ihan hyvin eli aerobinen kunto on ihan ok. Sen huomaa siitä, että syketaso on selkeesti laskenut kovissa crossfit-treeneissä. Toisaalta sitten taas juoksussa ei tollasta kehitystä tapahtunut eli mun vauhtikestävyys on todella huono. Myös voimatasot on laskeneet ihan hirmusesti, oikeestaan sen jälkeen kun mulla pari vuotta sitten tapahtui kylkiäksidentti. Sen jälkeen en oikeen löytänyt intoa tohon voimapuolen treenaamiseen + iski tää polkujuoksuinnostus, joka sitten vei treenejä ihan eri suuntaan. Harmitti ensin kauheesti, kun oon nykysin niin voimaton eikä rauta enää nouse, mutta nyttemmin oon todennut, että turha murehtia asiaa ja tehdä tän hetken treenit niin hyvin kuin tämän hetkinen kunto antaa myöden. Oon muutenkin luopunut siitä ajatuksesta, että tekisin treenejä joku enkkapaino mielessä. 

No juu mutta kuten tuostakin sepustuksesta nyt käy ilmi, niin vaikeeta on. Ja erityisvaikeeta silloin, kun on kaikkee muutakin mitä huvittais tehdä. Mulla oli vuosikaudet ratsastus ykköslajina ja viimeiset vuodet, kun mulla oli oma heppa, mukaan tuli kuntosali, juoksu ja crossfit + tein tallihommia parina päivänä viikossa. Näin jälkikäteen ihmettelen, että miten hitossa oon ehtinyt kaiken? Tällähetkellä mulla on motivaatio tuohon ratsastukseen todella vähäinen, mutta haluan pitää sitä ohjelmassa ees kerran viikossa, jotta pysyis ees joku taito yllä + mulla on ollut onni, että oon saanut ratsastettavaksi osaavan hevosen. Tommosta mäihää ei oikeen viitti jättää käyttämättä. 

Uskon, että tällä hetkellä tilanne on just toi, että teen useaa juttua ja kaikkia vähän sinne päin ja näin ollen mikään ei kehity. Kehittyminen on toki aina se joka motivoi jatkamaan, joten siinä mielessä olis ehkä järkevää kaventaa lajivalikoimaa. Toisaalta kun punainen lanka koko touhussa mulla on liikunnan ilo, niin kauhean mielelläni en jättäis kivoja lajeja kokonaan pois. Ehkä täytyy sitten vain painottaa tietyillä kausilla enemmän toisiin lajeihin kuin toisiin. Esim. tällä hetkellä pohdin vakavasti sitä, että pitäisinkö tässä nyt kuukauden juoksutauon ja keskittyisin muuhun. Kropassa on viime aikoina ollut vähän huonoja tuntemuksia lenkkien aikana ja vois olla ehkä fiksu veto pitää pieni tauko juoksusta ennen kuin noi tuntemukset muuttuu konkreettiseksi ongelmaksi. 

No niin ja taas meinaa lähteä mopo käsistä tän mun vastauksen kanssa. Tekstiä pukkaa ihan liiankin kanssa :D

Ja kuule mä oon myös maailman huonoin kehonhuoltaja, joten ei oo varaa sanoa mitään. Poikkeuksetta joka kerta lähden kylmiltäni juoksemaan, vaikka hyvin vois uhrata muutaman minuutin lämmittelyyn. Saati sitten lenkin jälkeen.... Mut porukassa on voimaa. Sovitaan vaan yhdessä, että aina pitää panostaa muutama minuutti myös tähän kehonhuoltoon noilla yhteislenkeillä. Kyllä mä voin ainakin vetää alkulämmittelyn meille silloin, kun oon mukana. Jos ootte valmiita pyllistelemään pitkin Porin mettää porukalla :D 

 

Hanna / Sporttaillaan! (Ei varmistettu) http://sporttaillaan.com

Täällä painitaan täsmälleen samojen asioiden kanssa :) Liikaa lajeja, liikaa intoa ja sit kumminkin oma jaksaminen tulee joskus vastaan. Itellä tuli salibandy taas kuvioihin ja se kuormittaa taas ihan uudella tavalla. Sit olis kiva lenkkeillä, käydä salilla, uida, joogata ja niin edelleen mut tosiaalta ei joka päivä jaksaisi olla harrastamassakaan, vaikka se olis kuinka kivaa ja kevyttä sinä päivänä. Tällaisten asioiden äärellä tulee painittua, ja silloin on tärkeää kuunnella kehoa ja mieltäkin, ja antaa sitä lepoa, jos sitä pyydetään. Hienoa että sä osasit viikonloppuna vähän edes kuunnella itseäsi ja lenkit jäi väliin/kesken. :)

Ite pyrin siihen, että joka viikko olis vähintäänkin yksi lepopäivä. Toisinaan enemmänkin. :)

Hymyileoletupea

On jotenkin helpottavaa kuulla, että muutkin painii tän saman ongelman kanssa :) Toi salibandy on varmasti semmonen laji, joka kuormittaa kroppaa monipuolisesti ja vaatii myös palautumista kunnolla. Voisin muuten kuvitella, että tuokin laji on ihan loistava polkujuoksijalle. Nopeat suunnanmuutokset vahvistaa ainakin nilkkoja, mistä on poluilla suuri hyöty. 

Mun fyssari oli käynyt taannoin yhden olympiakomitean lääkärin/valmentajan luennolla ja hän oli sanonut, että urheilijat ja paljon liikuntaa harrastavat ei sössi asioitaan siinä liikunnassa, vaan poikkeuksetta aina ongelma on levon määrässä ja ravinnossa. Nuo kaks osa-aluetta kun menee pieleen, niin sitten ei kehitytä. Liian usein sitä itsekin miettii, että mitä mä teen väärin siellä lenkkipolulla tai voimatreeneissä, enkä mieti sitä, että mitä teen väärin niiden ulkopuolella. Pitäis oppia tuntemaan kroppaa vieläkin paremmin. Kuten sanoit tuo kehon ja mielen kuunteleminen on todella tärkeää. 

 

Satu / Juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Ihanaa intoa!:) Liikkuminen on kyllä mahtavaa. Mun epäsäännöllinen työrytmi asettaa sellaisen rajoitteen, että kaikkeen innostukseen ei pysty lähtemään. Toisekseen kuormittavat vuorot myös pakottaa pitämään lepopäiviä. Mä liikun ehkä keskimäärin 4-5 kertaa viikossa. :)

Hymyileoletupea

:) Liikkuminen on parasta! Tuollainen kuormittava vuorotyö asettaa varmasti haastetta. Mahtavaa, kun ehdit silti liikkumaan noin paljon. Ite tarvitsen liikuntaa työn vastapainoksi ihan välttämättä. Parasta pään nollausta. 

Kommentoi